Tehokas lypsyasema on edelleen 
varteenotettava vaihtoehto.

Tuomo Linnakallio  

Ajatuksia navetan rakentajille
Minkälainen on uusi navettasi?

Korotettu investointitukitaso pistää varmasti uinuvat investoinnit liikkeelle. Näin pitääkin olla, koska maidontuotannossa on tulevaisuutta. Viimeisten vuosien aikana navetoiden tuotekehitys on ollut vilkasta. Karjakoon kasvun myötä siirrytään yhä useammin automaattilypsyyn. Eläinten hyvinvointi otetaan suunnittelussa huomioon aiempaa paremmin.

Investointia suunnittelevan maitotilan pitää miettiä tarkkaan tulevaisuuden näkymiä. Navettahankkeen onnistumisen kannalta on tänä päivänä entistäkin tärkeämpää mitoittaa investointi oikean kokoiseksi. Lisäksi on valittava oikeat työmenetelmät niin lyhyelle kuin pitkällekin tähtäimelle.

Lähtökohta investoivalle tilalle on tämän hetken realiteetti, jossa ennustetaan maidon hinnan laskua. Toisaalta haasteellisuutta lisää tieto tuotantopanosten hintojen noususta. Muuttuvista kustannuksista mm. lannoitteiden, rehujen ja energian hinnan kehitys on ollut nousujohteinen. Yksistään rakentamiseen liittyvät kustannukset kuten raudan hinta on noussut kevään aikana kymmeniä prosentteja. Näiden tekijöiden ei pidä antaa lannistaa, vaan ne on syytä tiedostaa ja miettiä investointi entistä huolellisemmin.

Pienemmälläkin lehmämäärällä pärjää

Pakko ei ole kenenkään alkaa navettaa laajentaa. Pienemmälläkin karjamäärällä on mahdollista elättää perhe. Kahdenkymmenen lehmän karjalla tarkasti toimien pääsee vielä 2000-luvun alun Suomessa varsin hyvään yrittäjätuloon. Vanha sanonta: "ei ne suuret tulot, vaan pienet menot" ovat ratkaisevassa asemassa. Parhailla tiloilla hankittua euroa kohti maksetaan tilalta ulos 35-40 senttiä. Kannattaisiko tutkia omaakin veroilmoitusta?

Jokaisen tilan tulee kehittää maidontuotantoa omista lähtökohdistaan. Investointitarpeet vaihtelevat riippuen yrittäjäperheen iästä ja maidontuotannon tavoitteista. Iäkkäämmille yrittäjille sopiva investointi on nykyisen navetan peruskunnostus ja työtaakkaa keventävät hankinnat esim. navetan ruokintalaitteisiin. Nuorilla yrittäjillä ja tiloilla, joilla maidontuotannolla on jatkuvuutta, tilanne on toinen. Investointien lähtökohtana on oltava yrittäjän ja yrittäjäperheen omat tavoitteet. Yrittäjien on arvotettava tavoitteet työajalle, vapaaajalle ja mietittävä omaa tulotasotavoitettaan. Oikea ratkaisu tuskin löytyy 

suoraan maatalouslehdistä tai karjatalouskauppiaalta.

Miten lypsän pihatossa?

Automaattinen lypsy on rantautunut vahvasti myös meille Suomeen. Kiinnostus lypsyrobotteihin on nyt kova. Mutta onko se kaikkien ratkaisu? Yrittäjältä kysytään itsetuntoa, kun karjatalousmyyjä lyttää tilan lypsyaseman ostoaikeet toteamalla "ettei kukaan enää lypsyasemaa laita".

Mutta entäs jos tilan suunnitelmana onkin laajentaa 20 lehmästä 50 lehmään ja lisätä karjamäärää tämän jälkeen vaikka kymmenen lehmää kerrallaan? Silloin voisikin olla kannattavampaa valita ensimmäisessä investointivaiheessa kerralla reilusti ylimitoitettu lypsyasema, joka mahdollistaa vaikkapa 70-80 lehmän tehokkaan lypsämisen.

Robotin valinta tarkoittaa maksimissaan noin 60-lehmän karjaa. Tämän jälkeen tuotantoa kasvatettaessa tarvitaan lähes yhtä suuri investointi ja lopputuloksena on noin 120 lehmän karja. Robottihankkeissa investointierät ovat suuria. Uusi yhden automaatin pihatto maksaa noin 600-700 000 euroa. Seuraava navetan laajennus voi maksaa vielä noin 400 - 500 000 euroa. Pienempinä erinä karjaansa laajentavan tilan investointierät ovat hinnaltaan noin 2 000 - 4 000 € parsipaikkaa kohden ja näin helpommin hallittavissa suhdanteista riippumatta.

Onko robottilypsylle varteenotettavia vaihtoehtoja? Maailmalla kehitetään edelleen myös lypsyasemia. Lypsyasemasta on mahdollista rakentaa lypsäjälle mieluinen työpaikka. Montuton, päästään avoin lypsyasema ja runsas luonnonvalo on tästä hyvä esimerkki. Asemalle on mahdollista rakentaa nouseva ja joustava lattia. Lypsimen kannatteluun on tarjolla "käsivarsia" ja ylipäätään ergonomian kehittelyssä edetään.

Markkinavoimat ovat viime vuosina tehneet työtä robottilypsyn eteen. Media on myös tehokkaasti levittänyt robottilypsyn ilosanomaa - mistä löytyvätkään ne voimat jotka puhuvat tehokkaan lypsyasemalypsyn puolesta?

Eläinten ruokinta

Nautakarjan ruokinnan perustana hyvälaatuinen säilörehu on kiistaton. Enemmän mietittävää onkin väkirehuruokinnassa. Muuttuvien kustannusten nousupaineet on ensiarvoisen tärkeää tiedostaa uuden navetan ruokintajärjestelmää valittaessa.

Pitkin talvea on saatu lukea tehdasrehujen hinnan nousuista, joissa usein vedotaan valkuaisrehujen maailmanmarkkinahintoihin. Se on varmasti osa totuutta, mutta onko siinä kaikki? Miksi Suomessa rehuviljan hinta kuitenkin samaan aikaan laskee? Olisiko sittenkin järkevämpää hyödyntää oma ja lähialueella tuotettu vilja karjan ruokinnassa? Energian hinnan nousun myötä viljan ja väkirehujen rahtien hinnat nousevat. Turhat rahtikulut on siis syytä karsia pois. Näiden realiteettien vallitessa tiloilla on syytä valita mahdollisimman joustava ja muuntautumiskykyinen järjestelmä eläinten ruokintaan.

Lypsykarjatiloilla on syytä varautua viljan käsittelyyn. Varastoille on löydyttävä paikka ja käsittely tehdään joko tilan omilla laitteilla tai hyödynnetään rahtimylläreiden kalustoa. Miettiä sopii myös viljan murskesäilöntää, ilmatiiviitä torneja tai kylän yhteistä kuivuria jonne hankitaan vaikkapa yhteinen rehutehdas Alvajärven malliin.

Suuremmille karjoille on syytä hankkia tilalle oma rehutehdas eli siirtyä seosrehuruokintaan. Suurten rehumassojen käsittely vaatii tehokkuutta ja jämerää kalustoa, jotta ruokintatyö onnistuu sujuvasti ja tehokkaasti. Seosrehuruokinnalla on mahdollista päästä myös korkeisiin tuotoksiin. Esimerkiksi Kanadassa suuriin tuotoksiin pyrkivät karjat ruokittiin seosrehulla, koska se on eläimen fysiologiankin kannalta järkevämpää. Miksi Suomessa sitten vastustetaan seosrehuruokintaa? Ketkä seosrehuruokinnan vastustusta lietsovat? Mietitäänpä kukin tahoillamme, kuinka monta tilaa Suomessa on luopunut seosrehuruokinnasta.

Ilmaa ja valoa navettaan

Rakentamisessa on syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, kuinka navettaan saadaan mahdollisimman paljon ilmaa ja valoa. Olisiko pihattorakentamisessa mietittävä Kanadan mallia - keveämpää ja muuntautumiskykyisempää rakentamista?

Kylmässä Kanadassa on betoniseiniä purettu ja tilalle asennettu keveitä verhoseiniä. Talvella verhot toimivat "itkupintatyyppisesti" huurtuen ja ilmaa virtaa sisään verhon yläraosta tasaisesti koko navetan pituudelta. Kesällä seinät avataan ja valoa ja ilmaa tulvii navettaan seinän täydeltä. Pienillä ilmaräppänöillä ja massiivisella alipaineimurien määrällä ei pihatoiden ilman laatua saatu Kanadassa kuntoon. Onnistuisiko se sitten meillä Suomessa?

Tehdäänkö Suomessa navetat vielä tulevaisuudessakin betonielementeistä? Olivatko esi-isämme viime vuosituhannella aikaansa edellä rakentaessaan massiivisia kivinavetoita? Miten näitä kivinavettoja on voitu hyödyntää ja hyödynnetään näissä tulevissa navettahankkeissa? Nyt on syytä olla rohkea ja yksinkertaistaa ja pelkistää uusia navetoita. Etelä-Pohjanmaalle huhtikuussa tehdyllä navettaretkellä saimme jo nähdä näitä ns. "keveämmin" rakennettuja navetoita. Kehärakenteiseen navettaan oli rakennettu yläosastaan avattava seinä, tämä yhdessä avattavan katonharjan kanssa antavat aivan uusia ulottuvuuksia navettarakentamiseen. Käyntimme aikana huhtikuussa olivat kevään ensimmäiset lämpimät päivät, ulkolämpötila oli noin +15 astetta ja seinäluukut oli suurelta osin auki. Tunnelma navetan sisällä oli kerrassaan upea, ilma oli raikas ja lähes hajuton ja mikä parasta navetta oli hiljainen. Samaan aikaan matalammassa ja leveässä pihatossa imurit ujelsivat jo täysillä.

Nämä esimerkit osoittavat selvästi navetanrankentamisen suunnan. Maailmalla siirrytään avoimempiin ja keveämpiin rakenteisiin ja pikku hiljaa myös Suomessa.

Syytä on miettiä myös käyttökustannuksia. Alipaineimurit isossa navetassa haukkaavat reippaasti energiaa. Meneekö imurien kesän aikaiseen tuuletukseen käyttämä energia yksiin talvella lämmitykseen käytettävän energian kanssa?

Kirjoittaja on Valion neuvonta-agrologi.