Marja-Leena Saukkosaari   

Puhtaat ja laadukkaat tuotteet ja ympäristöystävälliset viljelymenetelmät ovat Suomen valtteja elintarviketuotannossa. Kaunis maaseutu mainostaa luontevasti tuotteitaan. Myös maatilan oman ympäristön tulisi viestittää kuluttajille laadusta ja ympäristöystävällisyydestä. Viihtyisä ympäristö vaikuttaa myös viljelijäperheen jokapäiväiseen elämään, koska kotitila on sekä työ- että asuinympäristö.

Viljelijä toimii ruuan tuotannon lisäksi myös maiseman hoitajana ja ylläpitäjänä. Siellä missä suomalainen talonpoika kyntää ja kylvää, myös pellot pysyvät hoidettuina ja rakennukset kunnossa.

Suomen elintarviketuotannon laatustrategian mukaan vuoden 2006 loppuun mennessä kaikkien elintarviketuottajien tulisi kuulua järjestelmällisen laatutyön piiriin. Maitotilan asiakasyritykset eli meijerit ja teurastamot edellyttävät tilalta siistiä ja asianmukaista ympäristöä omissa, tuottajaa koskevissa laatujärjestelmissään.

Yleisnäkymä kuntoon

Yleisnäkymässä kannattaa ensiksi tarkastella tilan julkista kuvaa maisemassa eli mitä näkyy "kylätieltä kotiovelle". Jokainen maatila vaikuttaa omalta osaltaan koko kylän yhteiseen maisemaan. Rakennusten tyylien ja väritysten täytyisi soveltua toisiinsa ja lähiympäristön rakenteisiin. 

Yhtenäisillä kattokaltevuuksilla ja värityksellä on suuri merkitys kylämaisemassa.

Suurten hallien pitäisi saada tukea metsänreunasta ja niiden rakenne olisi hyvä saada jaettua useampaan osaan yhden ylisuuren hallin sijasta. Maisemasuunnittelussa kannattaa miettiä mikä kaukonäkymässä on peitettävää ja mikä taas halutaan avata näkyville. Konehallit ja varastopaikat tarvitsevat usein suojapuustoa, mutta vesistöt ja peltonäkymät puuston harventamista ja näkymäaukkoja.

Pihaistutuksia suunnittelevan kannattaa muistaa, että kesäaika on maatilalla kiireinen ja siksi istutuksiin valitaan helppohoitoisia kasveja. Runko koostuu kotimaisista puista. Lähelle asuinpihaa voi sijoittaa kestäviä pensaslajeja ja vaikkapa selkeän perinneperennaryhmän. Leikattava nurmiala kannattaa laajassa pihapiirissä pitää mahdollisimman pienenä ja perustaa ainakin reuna-alueille niukalle kasvualustalle rölli- ja natavaltaisia kuivia niittyjä.

Maiseman kohokohtia maaseudulla ovat kunnossa pidetyt perinteiset rakennukset ja rakenteet. Pärekattoiset aitat ja ladot, tuulimyllyt, riukuaidat sekä perinteiset asuinrakennukset ovat niitä helmiä, joista varsinainen maaseudun kulttuurimaisema tunnetaan. Ennen purkutöihin ryhtymistä kannattaa miettiä tarkoin, mikä merkitys perinteisillä rakennuksilla on maisemaan ja alueen historiaan. Kunnostuksiin on saatavissa myös rahoitusta esimerkiksi perinneympäristön avustusta TE-keskusten maaseutuosastoilta.

Tuotantolaitos omassa pihassa

Viihtyisä ja toimiva lähiympäristö vaikuttaa maatilan jokapäiväiseen elämään, koska tilakeskus on viljelijäperheelle sekä työ- että asuinympäristö. Nykyaikaisen karjatilan pihapiiriä voi verrata pienteollisuuden pihaympäristön ja asuinpihan yhdistelmään.

Viihtyisyyden kannalta olisi tärkeää saada päivittäinen työliikenne erilleen asuintalon pihasta. Maito- ja rehurekat edellyttävät tieltä raskaalle liikenteelle suunnitellut rakennekerrokset. Myös kallistukset olisi suunniteltava niin, että väylät pysyvät kuivina.

Pihapiirin yleisilmeeseen vaikuttaa suuresti, jos käytävien ja pihanurmen reunat ovat selkeästi rajatut. Liikenteen vaatimat kääntösäteet ja väyläleveydet on huomioitava, mutta liian leveät tai määrittelemättömät tiet ja käytävät taas tekevät pihamaasta jäsentymättömän. Ajoväylät tarvitsevat myös huoltoa siisteinä pysyäkseen traktoreiden pyörissä kantautuvan aineksen takia esim. peltotöiden ja rehunajon jälkeen.

Ensivaikutelman luomiseksi pihan sisääntulonäkymästä täytyisi saada miellyttävä. Maiseman harmonian rikkoo maitotiloilla usein valkoisena loistavat rehupatjat, suuret pyöröpaalikasat, peltihallit ja betoniset siilorakenteet. Ne kaipaavat sovittamista maisemaan nopeakasvuisilla puuryhmillä, punamultaisilla puuaidoilla tai tummalla mattamaalilla. Kaikkein tärkeintä olisi sijoittaa tällaiset kohteet katsomasuuntaan nähden rakennusten taakse tai puuston ja pajuryhmien lomaan. Betonisia rehusiiloja ei pitäisi sijoittaa ensimmäiseksi näkymäksi tilalle saavuttaessa. Jälkitoimenpiteinä betoniosan ulkokuorelle voisi miettiä sen käsittelyä sokkelien tapaan tai punamullan väristä puurimoitusta läheisiin rakennuksiin soveltuen. Rikkaruohoisia siilojen maapenkkoja voisi loiventaa niittokelpoiseksi ja helpottaa hoitotyötä kevyemmän pintamaan lisäämisellä ja lampaannata kylvöksellä. Valkomuovisen rehupatjan maisemaan sovittamista voi hieman auttaa peittämällä se esim. turpeella ja valitsemalla ottosuunta tieltä poispäin. Pyöröpaalipinot voi peittää vaikkapa armeijan maastoverkolla, joka samalla parantaa myös paalien säilymistä ja suojaa lintuvahingoilta.

Katsaus pelloille ja laitumille

Viljelyä suunniteltaessa otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon myös maisema- ja luontoarvoja. Nämä tulevat esille myös tukijärjestelmässä. Luonnon kannalta suositeltavinta olisivat monimuotoiset viljelylohkot suurien yhtenäisten samaa kasvia olevien lohkojen sijaan. Kasvipeitteisyyden tulisi olla mahdollisimman suuri talviaikaan. Peltoympäristön luontokohteita kannattaa pyrkiä säilyttämään. Niitä ovat muokkaamattomat ja lannoittamattomat luonnonlaitumet, pellon pientareet, metsän ja vesistön reunavyöhykkeet ja vaikkapa kevätlintujen suosimat kosteikot peltojen keskellä.

Laidunjärjestelyillä voidaan vaikuttaa myös maisemaan. Nykyisin laidunnus tapahtuu pääasiassa pelloilla. Jos laitumia rajattaisiin myös reunavyöhykkeille pajukoituminen pysyisi kurissa ja monimuotoisuus lisääntyisi. Omat laidunlohkonsa voisi rajata pusikoituneelle ranta-alueelle vesistönäkymien esille saamiseksi.

Peltojen niitossa tulisi ottaa huomioon lintujen pesintäajat ja aloittaa niittytyö pellon keskeltä reunoille kiertäen, jotta luontoystävämme ehtivät alta pois.

Laajaperäinen viljely vähemmän tehokkaasti suuremmalla pinta-alalla on valinta ympäristön hyväksi.

Ympäristötuen ehdot täytäntöön

Monia muitakin ympäristöasioita täytyy käydä läpi, kun tilalla mietitään ympäristövastuullista toimintaa. Energialähteiden ympäristöystävällisyys on yksi niistä. Oman harvennuspuun käyttö esimerkiksi hakkeena hoitaa maisemaa ja on taloudellista ja ympäristöystävällistä energiatuotantoa. Ostovalinnoissa tulee puntaroitavaksi koko tuotteen elinkaari ja kuljetusmatkojen vaikutus ympäristöön.

Maitotilalla syntyy kotitalousjätteiden lisäksi mm. rakennus-, metalli- ja muovijätettä kuten rehujen suojamuovit. Ympäristökysymyksiä tulisi pohtia jo siinä vaiheessa, kun mietitään, hankitaanko pyöröpaalausvälineet vai rakennetaanko kiinteät rehusiilot. Myös rehujen ja lannoitteiden pakkaukset vaikuttavat syntyvän jätteen määrän. Jätevesien käsittelyssä merkittäviä asioita ovat maitotalouden jätevedet, säilörehun puristenesteet ja niiden käsittely. Tilalla tulee olla myös suunnitelma miten toimitaan, jos ympäristövahinko pääsee tapahtumaan.

Tuotantomenetelmien osalta moni ympäristöasia tulee esille jo tilakohtaisessa ympäristönhoito-ohjelmassa ja ympäristötukijärjestelmän ehdoissa, joihin yli 90 % viljelijöistä on sitoutunut. Tällaisia asioita ovat mm. suojakaistat vesistöjen varsille, lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden säännöstely, karjanlannan valumien ehkäisy ja muut viljelyyn liittyvät seikat. Ehtojen mukaan myös tilakeskuksen näkymien siisteydestä on huolehdittava, pidättäydyttävä luonnon monimuotoisuuskohteiden hävittämisestä ja pientareiden ruiskutuksista. Perustukiehtojen mukaan peltojen keskellä olevia saarekkeita tai kiviraunioita ei siis saisi hävittää. Tätä ei aina ole muistettu. Peltojen avoimena pitämisen ehto sen sijaan aktiivitiloilla hoituu luonnollisesti. Kaikki nämä perusasiat täytyy tilalla olla kunnossa, kun niihin on tukien ehdoissa sitouduttu.

Kirjoittaja on maiseman ja luonnonhoidon neuvoja,
  suunnittelija Pro Agria Oulun Maaseutukeskus /
Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskuksessa.