Arvokkaasti harmaantunut
150-tonnari, Himmeli nauttii kevätlaitumesta
Seija ja Kalevi Levonojan seurassa.
Kuvat Aino Murtomaa-Niskala


Levonojan satatonnarit on
ikuistettu navetan seinään. Tirlittan oikealla
perässään Himmeli ja Kehäkukka. Seuraavaksi
jonoon liittyy Kriisi. Sitä seuraava saattaisi
olla juuri viidettä kertaa poikinut Paitaressu,
joka on Tirlittanin nuorin tytär ja lypsää hyviä
tuotoksia.

Hyvää lehmää kannattaa juhlia. Vammalalaisilla Seija ja Kalevi Levonojalla oli kaksinkertainen aihe juhlaan. Himmeli ja sen esikoistytär Kriisi saavuttivat yhteensä neljännesmiljoonan maitolitran rajapyykin.

Juhlakalut itse olivat vaatimattomaan tapaansa vähän vaivautuneita huomiosta. Raikas kevätsää ja tuore ruoho kiinnostivat laitumella olevia lehmiä selvästi enemmän kuin aitalangan takana töllistelevä vierasjoukko. Arvokkaasti jo vähän harmaantunut Himmeli kuitenkin suostui nousemaan valokuvattavaksi ja muu lauma seurasi nöyrästi perässä.

Himmeli saavutti 150 000 kilon tuotoksen. Kriisi on Levonojan neljäs satatonnari. Kummatkin polveutuvat Tirlittanista, joka oli Levonojan ensimmäinen satatonnari. Myös vuonna 2006 satatonnariksi yltänyt Kehäkukka on Tirlittanin jälkeläinen. Koko Levonojan erinomaisen karjan kantaemä on vuonna 1975 Vesilahdelta ostettu Heta.

Harvinainen saavutus

Himmelin saavutus on melkoinen.

– 150-tonnareita on Suomessa ollut 11 kautta aikojen, kertoo jalostusagronomi Anne-Mari Niemi Faba Jalostuksesta.

– Satatonnariksi on tähän mennessä yltänyt 1 100 lehmää. Uusia tulee nykyisin lähes parisataa vuosittain, mikä osoittaa keskituotoksen nousun lisäksi lehmien kestävyyden arvostusta ja työtä sen eteen, Niemi sanoo.

Normaali hoito

Levonojien jalostustavoitteina on utareterveys ja rakenne, mutta myös kohtuullinen koko. Pelkällä geeniperimällä ei lypsylehmän pitkäikäisyys ja tuotos ratkea.

– Emännän hyvä karjasilmä, ruokinta, hyvä hoito ja kohtelu sekä laidunnus, Kalevi Levonoja luettelee.

– Tuotokset ovat tulleet ihan normaalilla, tarkalla hoidolla. Ei meillä navetassa asuta, hän sanoo.

Seija Levonoja tähdentää eläinten havainnointia. Etenkin vastapoikineita kannattaa rapsuttaa korvasta ja katsoa silmiin ennen navetasta lähtöä.

Poikimisen jälkeinen aika on herkkää ja ongelmiin on päästävä nopeasti kiinni. Eläinlääkärin kutsumisessa ei kannata
vitkastella.

Loppulypsyssä hän painottaa tarkkuutta: tyhjää ei lypsetä. Ongelmavetimiä hän sanoo umpeuttavansa herkästi, mutta käyttävänsä antibiootteja hyvin harkiten.

Heinää ruokinnassa

Ruokintahäiriöiden vähyyden Levonojat arvioivat johtuvan ainakin osaksi heinäruokinnasta. Karkearehusta kolmannes on latokuivurilla kuivattua heinää, loput säilörehua.

Koko kevätsato kuivataan heinäksi, säilörehu tehdään odelmasta. Väkirehuna annetaan kauraa, ohraa, tiivistettä, Maituri 10 000 -täysrehua ja kivennäisiä.

Hiehojen ruokinta on oma lukunsa. Hiehoheinä saa olla kuitupitoista, ja se korjataan viimeisenä.

– Hiehot ahmivat sitä suuria määriä, pötsit venyvät ja rehunkäyttökyky tehostuu, Kalevi Levonoja sanoo.

Laidun vetreyttää

– Ilman laiduntamista meillä tuskin olisi satatonnareita, isäntä sanoo. Laidun kuntouttaa ja vetreyttää parissa maanneet eläimet. Kesällä ne syövät myös suuren osan ruoastaan laitumesta.

Laitumelle lähtemisessä on pienet niksinsä, jotka neuvotaan myös lomittajille. Kalevi Levonoja kertoo, että vedinpolkemien
välttämiseksi yhtään eläintä ei irroteta ennen kuin kaikki ovat jalkeilla.

Taloudellinen merkitys

Kestävyyden taloudellista merkitystä Seija Levonoja hahmottaa hiehon kasvatuskustannuksella, johon kuluu lehmän ensimmäisen lypsykauden tuotos.

– Nämä meidän satatonnarit ovat tuottaneet yli 450 000 kiloa maitoa neljän hiehon kasvatuskustannuksella. Jos lehmän elinikäistuotos on Suomessa keskimäärin 17 000 kiloa, joudutaan kasvattamaan reilusti yli 20 hiehoa saman maitomäärän tuottamiseksi, hän laskee.

Lisäksi Levonojilta liikenee 5–6 hiehoa vuodessa myyntiin, koska kaikkia ei tarvita uudistukseen.

– Eläimiä poistetaan liian helposti. Lehmän tuotantokoneisto käynnistyy kunnolla 3–4 lypsykauden jälkeen, ja parhaat lypsykaudet tulevat kuudennen ja seitsemännen poikimisen jälkeen, Levonojat sanovat.

Arvostus palkitaan

Kalevi Levonoja kuvaa suhdetta lehmiin arvostavaksi. Niitä kohdellaan tasavertaisina kumppaneina, ja sen ne palkitsevat monin verroin.

Arvostuksen ansaitsevat myös lomittajat, joita emännän sairastelun vuoksi on viime aikoina ollut paljon. – Hyvin ovat lypsyt hoituneet, isäntä kiittää.

Vaikka juhlan aiheena ovat upeat lehmät, elämä ei Levonojan tilalla pyöri pelkästään navetan ympärillä. Isäntäväki ehtii moneen rientoon ja luottamustoimeen. Iloa tuovat myös lastenlapset Tilda ja Nella sekä juhlavieraita laululla ilahduttaneet Aliina ja Torsti.

– Emme me elä lehmille, vaikka tavallaan kuitenkin elämme, isäntä naurahtaa.