Maito on Suomen maaseudun selkäranka

Ilmasto-oloiltaan Suomi on ihanteellista seutua nautakarjan kasvattamiseen. Naudat viihtyvät hyvin viileässä vai olisiko parempi sanoa lauhkeassa ilmanalassa. Helteistä ne eivät tykkää, eivätkä pane pahakseen lyhyitä pakkasjaksojakaan. Suomalainen maaperä ja meikäläiset kosteusolot ovat lähes optimaalisia nurmikasveille. Nurmet talvehtivat yleensä hyvin ja pystyvät hyödyntämään talven kosteuden kevätsatoon. Suurimmassa osassa maata nurmesta korjataan kasvukauden aikaisen ruokinnan lisäksi kaksi säilörehusatoa. Ne takaavat lypsykarjalle lajinmukaisen ja lähes tuoreen nurmen veroisen perusrehun koko vuodeksi.

Ei ole sattumaa, että Suomessa on aina kasvatettu nautoja. Niiden kyky muuntaa nurmi ihmisille arvokkaiksi proteiineiksi, maidoksi ja lihaksi, on vertaansa vailla. Lehmän lanta oli sata vuotta sitten arvotavaraa. Jos nyt osaan lukea ajan merkkejä oikein, näyttää lannan arvo olevan taas nousussa sitä mukaa, kun kasvien tarvitsemien ravinteiden ja energian tuhlaamisesta joudutaan luopumaan.

Suomen maatalouden tuloista lähes puolet on maitotuloja. Alueellisesti niiden osuus vaihtelee: Kainuussa ja Lapissa maitotuloja on maatalouden tuloista 80 prosenttia, Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Keski-Suomen muodostamalla maitovyöhykkeellä noin 70 prosenttia mutta Varsinais-Suomessa vain kymmenkunta prosenttia.

Maito työllistää osittain tai kokonaan suuren osan maaseudun haja-asutusalueen ja taajamien ihmisistä sekä on myös merkittävä alueen rahavirtojen osa. Keskikokoinen maitotila työllistää aina vähintään viljelijäpariskunnan sekä kerrannaisvaikutuksena kaupassa ja kunnassa yhteensä yhden työntekijän. Keskikokoisen maitotilan tuotannon lopettaminen merkitsee siis kunnassa kolmen työpaikan ja noin 100 000 euron liikevaihdon katoamista.

Maaseudun kehitystä tarkastellessa ihmetyttää, miksi maatalousvaltaisissa kunnissa kehittämissuunnitelmia ei takavuosina rohjettu tehdä vahvaan maidontuotantoon luottaen. Maidon arveltiin olevan auringonlaskun ala, jonka tilalle piti epätoivoisesti lähteä etsimään trendikkäämpiä elinkeinoja. Ihan kaikkialla näin ei toimittu, ja maidontuotantoon uskoneissa kunnissa maitomäärien väheneminen onkin ollut selvästi keskiarvoa vähäisempää.

Valion kannattavuus on pitkälle lisäarvotuotteiden ansiota. Tavanomaisen tuotteiston oheen olemme onnistuneet rakentamaan kuluttajien ja yritysasiakkaiden tarpeisiin soveltuvia tuotteita, jotka oman kannattavuutensa ohella lisäävät koko Valio-brändin painoarvoa. Tuotekehityksessä ja tuotantoprosesseissa olemme pystyneet kehittämään meidän omiin olosuhteisiimme soveltuvan, omintakeisen, tehokkaan ja kannattavankin tuotantotavan.

Olosuhteidemme erityispiirteiden hyödyntämistaidoille olisi kysyntää myös Valioryhmän alkutuotannossa. Olemme nopeita ottamaan käytäntöömme muualla maailmassa hyväksi havaittuja käytäntöjä, mikä sinänsä on hyvä asia. Epäilen kuitenkin, että emme vielä ole saaneet konkreettisesti esiin kaikkia maidontuotantomme vahvuuksia, niitä tekijöitä ja toimintatapoja, joilla voimme myönteisessä mielessä erottua maailman muista maidontuottajista ja joiden varaan pystymme rakentamaan kilpailukykyistä tulevaisuutta. Yksi tällainen asia voisi olla vaikkapa ympäröivän luontomme ja maidontuotannon ongelmaton yhteiselo.

Eeva Brofeldt
Kirjoittaja on Valion alkutuotantojohtaja.