Lehtimäen tilalla lehmät lasketaan ulos heti,
kun pellon pinta on kuivunut ja ruoho
sopivan mittaista, 10–15-senttistä. Tänä
vuonna kylvötyöt saatiin päätökseen jo
ennen laidunkauden alkua.
Kuvat Kimmo Haimi


Jari Teppisen mielestä laidun teettää lisätyötä, mutta on siitä huolimatta kannattavaa. – Vähemmällä pääsisimme, ellemme laiduntaisi lehmiä – ja vielä vähemmällä, ellei olisi lehmiä ollenkaan, hän vitsailee.


Pitkä sisäkausi on päättynyt, ja edessä on huolettomia kesäpäiviä laitumella. Jari ja Satu Teppinen sekä lomittaja Olli Hakala saattelevat viimeisiä laitumelle lähtijöitä. Kulkuväylä on hyvin aidattu ja reitti monille tuttu edellisiltä kesiltä. Vanhimmilla lehmillä alkoi jo kymmenes laidunkausi.

Raila Aaltonen

Lehmä kuuluu laitumelle

Navetan ovi avattiin kevääseen Lehtimäen tilalla Kärkölässä äitienpäivän jälkeisellä viikolla. Lehmät siirtyivät rehevälle laitumelle kukin omalla tyylillään: varovaisesti astellen, uljaasti hölkäten tai reippaassa laukassa, takapäätään heitellen.

Ensimmäisenä parrestaan päästetty lehmä pyöri hetken aikaa ovella ennen kuin tohti ulos. Emäntä Satu Teppinen availi kytkyitä isäntä Jari Teppisen kanssa, lomittaja Olli Hakala vauhditti siirtymistä karjakujalla.

44 lehmän parsinavetassa oli tehty normaalit aamutoimet. Karjan levottomuus alkoi yltyä, kun useampi eläin oli ohjattu ovesta pihalle. Navetta täyttyi kysyvästä mölinästä.

Lehmät päästettiin ulos kaksittain tai pienissä ryhmissä. Vanhat konkarit tunsivat tien ja käyttäytyivät hillitysti, joku saattoi kevään kunniaksi vähän kirmatakin.

Nuoremmilla oli vauhtia enemmän, eikä suunta ollut yhtä selvä. Pari ensikkoa pyrki takaisin navetalle, vaikka mehevää syötävää oli ympärillä yllin kyllin. Konkarit olivat siinä vaiheessa jo kaukana lohkon toisessa päässä, turvat tiukasti ruohossa.

Vielä oli otettava mittaa lauman jäsenistä. Päät painuivat alas, maata kuovittiin ja otsat kolisivat yhteen. Laumassa jokaisen tulee tietää asemansa, ja on hyvä, että se selvitetään heti alkuun.

Puolessa tunnissa karja oli ulkona viileässä kevätsäässä ja Hakala lähti siivoilemaan navettaa.

Teppiset katselivat tyytyväisinä laitumella liikehtivää karjaansa.

– Aivan ihana näkymä. Lehmät kuuluvat laitumelle, totesi Satu.

Sadulla on silmää ympäristön kauneudelle, sen näkee pihan huolellisista istutuksista, maitohuoneen somasta sisäänkäynnistä orvokkiamppeleineen ja hiehojen laidunta ympäröivästä

Mukava kun on muitakin Lehmällisen on mukava olla, kun naapurustossa on muitakin maitotiloja, Satu ja Jari Teppinen miettivät. Kylältä saa aina apua karanneen hiehon talkoisiin. Lomallekin voi lähteä rauhassa, kun tietää, että toiset ovat valmiita tulemaan tarvittaessa lomittajan avuksi. Teppiset tekevät rehut yhdessä kolmen muun maitotilan kanssa. Kahdeksan taloa on yhdessä palkannut maataloustyöntekijän, jota Teppiset käyttävät nelisen viikkoa vuodessa. Yksi ringin jäsenistä toimii työnantajana ja laskuttaa työntekijän tekemät tunnit muilta käyttäjiltä.

riukuaidasta.

Nurmea ei haaskata

Teppiset aloittivat maidontuotannon 12 lehmällä 1990-luvun alussa. Navettaa jatkamalla karjakoko on kasvatettu lähelle 50 lypsävää, mitä pariskunta pitää itselleen sopivana työmaana.

Karjan kasvaessa laiduntamisjärjestelyjä on kehitetty mahdollisimman toimiviksi. Laitumeksi on varattu viidesosa nurmialasta. Keväällä käytössä on noin kuusi ja syyspuolella kahdeksan hehtaaria. Kutakin hehtaarin lohkoa syötetään 2–3 päivää.

Peruslohkot on aidattu ympäriinsä puutolpilla ja metallilangalla. Niitä jaetaan pienemmiksi kaistoiksi pikatolppien ja paimennauhan avulla, jolloin nurmi tulee tarkkaan syödyksi.

Lohkot ovat tasaisia, noin 50 metrin levyisiä suorakaiteita, jotka päättyvät Teurojoen rantaan. Aitaamisessa samoin kuin lehmien haussa perheen nuorisolla on tärkeä roolinsa.

Juomavedestä huolehditaan 5 000 litran säiliövaunulla, jonka mukana kulkee myös karjaharja ja nuolukivi. Alkukesän kova nurmenkasvu hyödynnetään tekemällä laidunlohkoiltakin jonkin verran säilörehua. Loppukesällä laitumelle viedään lisärehua vaunulla. Ohjelmaan kuuluu myös kolme lannoituskertaa ja puhdistusniitot tarvittaessa.

Joustava päivälaidun

Karja pidetään ulkona vain päivisin. Iltalypsyn jälkeen eläimet jäävät sisään syömään säilörehua. Kun rehunjako ja lannanpoisto on koneellistettu, ei laiduntaminen varsinaisesti säästä työtä.

Sadun mukaan navetan aamutoimet vievät kesällä vähän kauemmin, kun hommia ei voi hoitaa joustavasti lomittain, vaan siivous ja rehunjako alkavat vasta lehmien päästyä ulos. Lehmien haku iltapäivällä vie parisenkymmentä minuuttia, mutta sen jälkeen työt sujuvat nopeasti.

Isäntä sanoo, että aitaamisen ja laitumenhoidon aiheuttama lisätyö kuittautuu säästönä rehunteossa. Laitumelta saadaan edullisia rehuyksiköitä. Plussiin kirjataan myös laitumen tarjoama, karjan terveyttä edistävä liikunta.

Laidunkauden aloitus ei tankkimaidon määrässä näy, koska alkuun ruokinta sisällä pidetään aivan ennallaan. Myöhemmin Jari säätää väkirehun jakomäärää laitumen kasvutilanteen mukaan. Hyvällä laitumella väkirehua annetaan 60 prosenttia normaalista annoksesta.

Lehmien tultua sisään lypsylle isäntä kävelee navetan läpi ja naputtelee kunkin eläimen paikan kämmenmikroon. Siitä tieto siirtyy kätevästi väkirehurobotin muistiin varmistaen kaikille oikean kokoisen rehuannoksen.

Osittainen laidunnus on joustava ratkaisu: kun isäntäväki on poissa, he jättävät karjan sisään koko päiväksi, jolloin lomittajan on helpompi tehdä työt. Helteillä he päästävät eläimet laitumelle yöksi.