Numero 4 / 2008


Tekstit 4/08

Maito ja Me

Maitotilan eläinlääkäri

Edelliset numerot

Toimitus


Kalevi Heinonen


Eläinlääkärin palsta

Onko lypsykarjasi terveydessä ongelmia?
Kysymyksiin vastaa tällä palstalla eläinlääkäri Kalevi Heinonen.
   Lähetä kysymyksesi Maito ja Me –lehden toimitukseen, Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio, puh. 010 381 2045.
   Toimituksen sähköposti: aino.murtomaa-niskala@valio.fi.

Miten ehkäistä sorkkavälitulehdus?

Haluaisin tietää sorkkavälitulehduksen oireista, hoidosta, ennaltaehkäisystä ja siitä, etten maatalouslomittajana levittäisi sitä karjasta toiseen. Lomittaja

Sorkkavälitulehduksen ensimmäinen oire on ontuminen. Akuutissa vaiheessa saattaa ilmetä myös yleisoireita, kuten kuumetta ja huonoa ruokahalua. Taudin edetessä sorkkaväliin ilmestyy silminnähtäviä oireita ja vaurio alkaa haista pahalle. Tauti jaotellaan oireiden perusteella kahteen eri tyyppiin, sorkkavälinajotulehdus ja sorkkavälin ihotulehdus. Tarkemman taudinmäärityksen tekee eläinlääkäri ja sorkkahoitaja.

Äkillisesti sairastunut eläin kannattaa näyttää eläinlääkärille. Hoitona käytetään useimmiten viiden vuorokauden penisilliinikuuria. Mikäli taudinmääritys on osunut oikeaan, lääkkeen teho näkyy oireiden lievenemisenä nopeasti.

Sorkkavälitulehdukset ovat olosuhdesairauksia. Ne ovat yleistyneet Suomessakin pihattonavetoiden yleistymisen vuoksi. Tärkein altistava tekijä on jatkuvasti märkä jaloittelualusta. Kosteus hautoo sorkkavälin ihon pehmeäksi, jolloin iho vaurioituu helposti ja bakteerit pääsevät pesiytymään vauriokohtiin. Myös sorkkia vaurioittava kävelyalusta, esimerkiksi kivinen jaloittelutarha saattaa altistaa taudille.

Aiheuttajabakteereita on ympäristössä aina saapuvilla. Tauti voi pahentua karjaongelmaksi. Tällaisessa tapauksessa on navettaan ilmeisesti valikoitunut erityisen tartuntakykyinen bakteerikanta. Ainakin ulkomailla on todettu, että tautia esiintyy eniten alkulypsykauden aikana eli silloin, kun lehmän vastustuskyky kaikkia tauteja vastaan on alhaisimmillaan.

Tärkein ennaltaehkäisytoimenpide on jaloittelualueen mahdollisimman hyvä hygienia. Lantakäytävät ja jaloittelutarhat tulisi pitää mahdollisimman kuivana. Myös sorkkakylpyjä on käytetty alentamaan tartuntapainetta, ja niistä kannattaa kysyä hoitavalta eläinlääkäriltä.

Sorkkavälitulehdus ei onneksi leviä navetasta toiseen yhtä helposti kuin esimerkiksi virusripuli. Normaalit hygieniatoimenpiteet riittävät estämään sen leviämisen. Talossa talon saappailla on tässäkin asiassa hyvä sääntö.

 

 alkuun Tekstit 4/08 | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus