Beate Holopainen, Pia Punkki ja Jorma Holopainen tutkivat Nilsiässä 10. päivä toukokuuta, mitä rikkoja löytyy hyvin perustetusta nurmesta. Ja löytyihän niitä,
muun muassa voikukka, peltosaunio eli saunakukka, piharatamo, niittyleinikki ja peltolemmikki.

Paavo Tuovinen   

Peltoviljelyä vara kehittää

Peltoviljely ei ole Pohjois-Savossa yhtä hyvässä kunnossa kuin navettapuoli, Pelto tuottamaan -hankkeen vetäjä Pia Punkki sanoo. Karjatila ei ole pitkällä tähtäimellä kannattava, jos peltoviljely ei ole kannattavaa, hän muistuttaa.

Pelto tuottamaan -hankkeessa on ollut mukana 19 pilottitilaa. Niiden sadot ovat hyviä, keskisato yli 6 000 rehuyksikköä kahtena viime vuonna, Pia Punkki kertoo. Hanketilat ovat jo petranneet toimintaansa, silti niidenkin peltoviljelystä löytyy parannettavaa.

-Ensimmäisenä vuonna ryömittiin paljon pelloilla. Monelle oli yllätys, mitä sieltä löytyi. Monella oli

lisäksi käsitys, että eivät rikat mitään haittaa. Todellisuudessa useat nurmissa viihtyvät rikkakasvit voivat heikentää säilörehun säilöttävyyttä ja maittavuutta. Rikkakasveilla on huono D-arvo ja osassa niistä, esimerkiksi pelto-ohdakkeessa ja peltolemmikissä on runsaasti kaliumia, joka saattaa lisätä halvauksia. Tästä on saatu tutkittua tietoa hankkeen aikana, Punkki sanoo.

Hankkeessa on painotettu mm. nurmen perustamista, alettu torjua suojaviljan lakoa ja ryhdytty torjumaan rikat orastumisvaiheessa. Osalla pelloista työ on aloitettava pellon peruskunnostuksesta, ojituksesta, kalkituksesta ja ravinnetasapainosta.

Hanke suosittaa nelivuotista nurmikiertoa kolmevuotisen sijasta.

-Se toimii. Kylvössä, siemenessä ja kasvinsuojelussa saavutetaan isoja säästöjä, Punkki sanoo. Neljä nurmivuotta onnistuu hyvin nimenomaan silloin, kun rikkatorjunnasta ja tarvittaessa nurmen täydennyskylvöstä huolehditaan. Fosforin tasauskausikin on nykyisin viisi vuotta, joka tulee hyvin hyödynnettyä nurmikierrossa (perustamisvuosi + 4 nurmivuotta).

Punkki nostaa Pohjois-Savon nurmenviljelyn yhdeksi heikoksi kohdaksi isot työkustannukset.

Todellisuudessa ongelma on paljon suurempi kuin hanke uskaltaa sanoa. Pohjoissavolaiset näpräävät edelleen pienten peltolohkojen kanssa, jotka ovat erillään, usein todella kaukana toisistaan. Keväällä rahdataan vettä lietesäiliöissä ja kesällä vettä rehukuormissa pitkin kyläteitä. Tehokkaaksi toimintaa ei saa kuin tilusjärjestelyillä, jotka selkiyttäisivät peltokuvioita. Iso neliveto tuo vauhtia lietteen tai rehun siirtoajoon, mutta kannattavuutta se ei korjaa. Eikä tulos muutu olennaisesti, vaikka työn tekee urakoitsija.

-Sama tehokkuusajattelu kuin on tuotu navettaan, pitäisi pystyä tuomaan pellolle nurmen tuotantoon, Punkki sanoo.

Punkin mukaan rehumäärien mittaukset tiloilla ja rehuyksiköiden laskeminen kiloista. ovat aivan liian usein hatusta ja hihasta. Kuormien painoarvioiden perusteella tulee isoja, jopa lähes kolmanneksen virheitä, hän sanoo.

-Tarkkojen koeruutumittausten perusteella rehuyksiköitä voidaan saada 9 000-10 000/ hehtaari. Jos sato on 12 000 rehuyksikköä, hälytyskellojen pitäisi soida. Tuloksissa on virhe, Punkki sanoo.

Holopaiset tavoittelevat
yli 8 000 rehuyksikön satoa

Nilsiäläiset Jorma ja Beate Holopainen ovat Pelto tuottamaan -hankkeen pilottiviljelijöitä. He arvioivat oman rehuntuotantonsa olevan melko tehokasta. Toissa vuonna satoa lähti yli 9 000 rehuyksikköä hehtaarilta, viime vuonna yli 8 000 rehuyksikköä.

-Pellot ovat salaojitettuja, niiden pH:t ovat hyvällä tasolla ja ravinnetasapaino on hyvä. Pilottivaiheen tuloksena rikkojen torjuntaan nurmien perustamisvaiheessa on panostettu, Jorma Holopainen sanoo.

Tilalla on omaa peltoa 15 hehtaaria ja saman verran vuokrattua. Tehokkuutta töihin on haettu yhteistyöstä. Omia koneita tilalla on vain traktori ja perävaunu, muut ovat yhteisiä.

Säilörehu tehdään naapurin kanssa kimpassa esikuivattuna katettuihin laakasiiloihin. Koneina ovat hinattava niittomurskain, tarkkuussilppuri, etukuormain ja riittävästi traktorikalustoa. Säilöntäaineena on ollut AIV II.

Vihantarehun ja pieniltä lohkoilta tulevan rehun paalaa urakoitsija pyöröpaaleihin.

Rehu painotetaan siiloihin autonrenkailla ja purupaaleilla. Paalit reunoille ja renkaita keskelle niin paljon kuin sopii. Viimeiseen rintuukseen painoksi tulee sahanpurua.

Veden edestakaisin kuljettamiseen Holopaiset ovat hakeneet ratkaisua lietelannan vaihdosta. Tilusvaihtoja he kannattavat lämpimästi: ”Sillä voitettaisiin paljon.”

Saksalainen
emäntä

Yksi syy Holopaisten ennakkoluulottomuuteen tilan kehittämisessä saattaa olla saksalainen emäntä. Beate oli Suomessa lomamatkalla vuonna 1984 ja tapasi silloin Jorman. Siitä alkoi yhteinen taival.

Lapsia on kaksi, 19-vuotias tyttö ja 21-vuotias poika. Beate on ollut useaan otteeseen työssä tilan ulkopuolella, nyt hän hoitaa yhdessä tehtävien navettatöiden lisäksi kotoa käsin muutamien viljelijöiden kirjanpitoa ja yhden yrityksen reskontraa.

Tilalle rakennettiin navetta vuonna 1985. Lehmäpaikkoja on 28 ja lehmiä 20-22. Maitokiintiö on 200 000 litraa. Karjan keskituotos on ollut noin 9 000 litraa. Tavoite on nostaa se 10 000 kiloon.