Valion vientijohtaja Veijo Meriläinen toimii Euroopan Meijeriteollisuusyhdistyksen
EDAn puheenjohtajana. EDA edustaa
25 EU:n jäsenmaan meijeriteollisuutta kauppapolitiikkaa, lainsäädäntöä, ruokaturvallisuutta ja ravitsemusta
koskevissa edunvalvonta-asioissa.

Veijo Meriläinen   

Onko EU:n maitopolitiikan "iso kuva" selvä, mitä siltä odotetaan?

Eurooppalaista maatalouspolitiikkaa ja maitopolitiikkaa on menneinä kolmena vuotena hallinnut CAP 2003 –reformi. Sen toteuttaminen on ollut iso haaste koko maitoalalle.

Nyt, kun reformi on lähes kalkkiviivoilla, voidaan sanoa sen onnistuneen - kiitos ennen kaikkea hyvän markkinatilanteen sekä sisämarkkinoilla että maailmanmarkkinoilla. Tuottajien tulonmuodostus on tullut entistä markkinasidonnaisemmaksi, mutta ei ole romahtanut tai radikaalisti heikennyt.

Eurooppalainen meijeriteollisuus on myös kyennyt sopeutumaan muuttuneisiin olosuhteisiin tunnetuilla rakennemuutoksen ja tuotannon

sopeuttamisen keinoilla. Kaikki osapuolet ovat jokseenkin tyytyväisiä tuetuksen suhteen.

Mitä tästä eteenpäin?

Maitoala Euroopassa on hyvin säädelty ja järjestelmillä ohjattu. Muutosten yleisenä linjana tulevaisuudessa on edelleen alan vapauttaminen säätelystä ja markkinalähtöisyys. Tämä tarkoittaa, että on kyettävä tuottamaan markkinoiden odottamia tuotteita kilpailukykyisesti Unionin sisällä ja maailmanmarkkinoilla.

Samoin vaaditaan, että veronmaksajien rahoja joko Unionin yhteisestä tai kansallisesta budjetista tulee käyttää järkevästi ja poliittisesti hyväksyttävällä tavalla koskevat ne sitten alkutuotantoa, tuoteturvallisuutta, kestävää kehitystä tai jalostavaa teollisuutta.

WTO:n Dohan neuvottelukierroksen yhteydessä näitä periaatteita on yritetty saada tasapainoon koko maailmankauppaa ajatellen. Lopputulosta ei näytetä kuitenkaan hevillä saavutettavan. Neuvotteluratkaisua odotetaan taas kerran kesän aikana.

Tulee WTO ratkaisu tai ei, EU toteuttaa kuitenkin CAP:n toimivuuden tarkastelun, nk. terveystarkastuksen. Lohdullista sen suhteen on, että se ei tule olemaan reformi, vaan toimivuuden, tarkoituksenmukaisuuden ja järjestelmien järkevyyden arviointi. Totta kai joudumme ottamaan kantaa kaikkiin nykyisin CAP:n ohjaus- ja säätelyjärjestelmiin, mutta kuten on luvattu, avoimella, kuuntelevalla ja rakentavalla tavalla komission suuntaan. Tähän keskusteluun valmistautuminen on jo alkanut ja jatkuu 2008.

Mitä 2013 jälkeen?

Maitopolitiikan tulevaisuudessa 2013 on merkittävä vuosi, sillä 1999 päätetty budjettiraami ulottuu sinne ja EU:n lupaus WTO:n yhteydessä merkitsee vientitukien loppumista silloin.

Komissiossa toivotaan maitoalan valmistautuvan 2013 jälkeiseen aikaan, paitsi mainittujen tekijöiden, niin myös vuoden 2015 kiintiöjärjestelmän päättymisen suhteen. Tällä hetkellä eri puolilla keskustellaan, miten asiaa tulisi lähestyä ja millaisilla mekanismeilla päästään asiassa nk. pehmeään laskuun ilman suuria haavereita.

Tässä yhteydessä ei voi olla ottamatta esiin kysymystä biopolttoaineista, oli sitten kysymys bioetanolista tai –dieselistä.

Biopolttoaineiden vaikutuksesta perinteiseen maatalouteen on tehty arvioita eri puolilla, ja kieltämättä kokonaiskuva on epäselvä. Vaikutukset kohdistuvat suoraan maan käyttöön ja sitä kautta elintarvikkeiden ja rehujen raaka-ainetuotantoon. Samanaikaisesti tiedossamme on maatalousväestön ikärakenne ja sitä kautta vaikutukset maatalouden rakennemuutoksessa voivat olla melkoiset. Voi sanoa, että avoimia kysymyksiä on paljon.

Miten Suomessa?

Unionin maitopolitiikan peruspilarit ovat muuttuneet ja ovat jatkossakin muutoksessa. Komissio kysyy meiltä edunvalvojilta kannanottoja ja mielipiteitä alan vapauttamisen edistymiseen, rahoituskysymyksiin, järjestelmiin ja ohjusmekanismeihin koskien ”terveystarkastusta” sekä ennen kaikkea näkemyksiä siitä, mitä tarvitaan kilpailukykyisen, vähemmän säädellyn maitosektorin aikaansaamiseksi.

EU 27:ssä on aina ollut hyvin vaikea sopia yhdestä yhteisestä tavoitekuvasta, mutta kuten kaikki tiedämme, päätökset ovat lopulta poliittisia ja niihin on sitten pientenkin sopeuduttava. Omalta kohdaltani olen yrittänyt hahmottaa, tätä isoa kuvaa – tosin se on vielä jokseenkin epäselvä.

Meillä on tiedossa tienhaarat, jotka tulemme kohtaamaan. Eurooppalaiseen maitoalan 2015 jälkeiseen maantiekarttaan on meidän valmisteltava Suomen paikalliskartta, jotta edellytykset jatkossakin kilpailukykyiselle maidontuotannolle ja meijeriteollisuudelle säilyvät. Tämän suhteen maitoalan on aloitettava kiireesti avoin ja rakentava keskustelu, joka tähtää riittävän pitkälle tulevaisuuteen.