Takana hyvä maitokesä, edessä
haasteellinen sisäruokintakausi

Koelypsyjen maitomäärät olivat kesäkuussa 2,5 %, heinäkuussa 3,3 % ja elokuussa peräti 4,1 % (e) viimevuotista korkeampia. Valioryhmän maidon vastaanotto oli kesä ja heinäkuussa hieman edellisvuotta suurempi, viime vuoden alapuolelle mentiin vasta elokuun puolenvälin jälkeen.

Mitenkäs tässä näin pääsi käymään? Julkisuudessahan rummutettiin jo heinäkuun puolestavälistä alkaen, että kuivuuden takia joudutaan turvautumaan lehmien teurastuksiin. Kuitenkin kesän maidontuotanto oli ”normaalilla” tasolla, eivätkä helteet ja kuivuus sitä tyrehdyttäneet. Maitomääristä voi ainakin päätellä sen, että tänä kesänä lisärehua on annettu jo heinäkuun alkupuolella, heti nurmien ja laidunten kasvun hidastuttua ja lisäruokintaa on jatkettu elokuun lopulle saakka. Onko kesällä syöty talven eväitä ja raju maitomäärän pudotus vasta tulossa?

Elintarviketiedon haastattelututkimuksen mukaan 84 % tiloista laiduntaa lypsykarjaansa. Suuret karjat laiduntavat pieniä karjoja vähemmän, joten arvioisin, että maidosta noin 3/4 tulee laiduntavilta tiloilta. Laidunten kasvukunnon ja laidunrehun ruokinnallisen laadun heikkeneminen ovat jokakesäisiä ilmiöitä, jotka korostuvat, jos laidunten ja nurmien hoito on summittaista. Joka kesä maitomäärät ovat pudonneet samaan tahtiin laidunten heikkenemisen kanssa.

Hyvissä sääoloissa rehevinä kasvavien keski- ja loppukesän nurmien ja laidunten laatueroa alkukesän nurmiin nähden ei oikeastaan voi aistinvaraisesti havaita. Tänä kesänä, kun laitumet ja niittorehunurmet monin paikoin paahtuivat ruskeiksi, tilanteen huononeminen ei jäänyt huomaamatta. Lehmille alettiin syöttää lisärehuna joko niittonurmea, kevätsadon säilörehua tai väkirehua.

Tämä kesä opetti ainakin sen, että jos lehmiä halutaan lypsättää kunnolla läpi kesän, laidunruokinnan täydentäminen kannattaa aloittaa heti ”ison kesän” alkaessa. On tietysti mahdollista valita ruokintastrategia myös niin, että kesäajan ruokintakustannukset minimoidaan ja hyödynnetään edullista laidunruokintaa ilman sen kummempaa lisärehustusta. Tällöin on tietoisesti hyväksyttävä myös maitomäärien aleneminen.

On hyvin todennäköistä, ettei kaikilla maitotiloilla ole ensi sisäruokintakautena tarpeeksi karkearehua. Elokuun lopun ja syyskuun alun sateet varmasti antavat nurmien kasvuun puhtia ja mahdollistavat monin paikoin vielä yhden säilörehusadon korjuun. Jos säät jatkuvat lämpiminä, voidaan myös niittoruokintaa ja laidunnusta jatkaa pitkälle syksyyn ja lykätä säilörehun syötön aloittamista. Vaikka nurmirehua määrällisesti tulisikin, on loppukesän rehun tuotantovaikutus auttamatta heikko. Kun vielä nurmirehuja korvaavien karkearehujenkin ruokinnallinen arvo saattaa olla huomattavasti normaalia nurmisäilörehua heikompi, ovat maitotilallisten ruokintataidot koetuksella tulevana talvena.

Jos tilalla joudutaan vähentämään lypsylehmien määrää, kannattaa ajankohta harkita tarkkaan. Syksyllä ja vuoden vaihteessa maidon kausihinta on korkeimmillaan ja laskee nopeasti kevättä kohti. On siis järkevää lykätä mahdollisia lypsylehmien vähentämisiä kevättalvelle. Näin myös maidonjalostusteollisuus saisi syksyin ja alkutalven ”kuivan” kauden aikana riittävästi maitoa. Kevättalvella maidosta ei yleensä ole ollut pulaa.

EEVA BROFELDT
Kirjoittaja on Valion alkutuotantopäällikkö.