Numero 4 / 2004


4/04 sisältö

Maito ja Me

Edelliset numerot

Toimitus

Eeva Brofeldt  

Maitotilayrittäjät kehittävät
tilakokonaisuuden kannattavuutta

Suomen Gallup Elintarviketiedon helmimaaliskuussa tekemän kyselytutkimuksen mukaan maidontuottajien luottamus oman ammattinsa elinkelpoisuuteen on kasvussa. Maitotilayrittäjistä 60 % uskoo, että maatalouden kannattavuus omalla tilalla tulee lähivuosina olemaan tyydyttävä tai hyvä. Eniten hyvään kannattavuuteen uskovat suuret, toimintaansa laajentaneet maidontuottajat. Myös rakennusinvestoinnit maidontuotantoon ovat kasvussa verrattuna vuoden 2002 suunnitelmiin.

Investointeja toteutetaan joko rakentamalla uutta tai vanhoja rakennuksia peruskorjaamalla ja laajentamalla.

Maitotilojen määrä on edelleenkin laskussa ja 10 000 maitotilan määrä alitettaneen joskus tulevan vuosikymmen alussa. Myös lypsylehmien lukumäärä näyttäisi putoavan noin kolmellakymmenellä tuhannella ja lehmämäärä/tila kasvaisi 27:ään vuoteen 2012 mennessä. Parin vuoden kuluttua lypsykarjoista olisi alle 15 lehmän tiloja noin kolmannes, ja ne tuottaisivat maidosta noin 12 %. Yli 40 lehmän tiloilta maidosta tulisi noin 30 %, vaikka niitä olisikin vain 10 % tiloista.

Tilakokonaisuus
kehittämisen perustaksi

Maitotilayrittäjien mielestä tärkeimmät keinot tuotannon kannattavuuden parantamiseksi ovat maidon tuotostason kohottaminen, kotieläinten hyvinvoinnin edistäminen ja ruokinnan suunnittelu. Kasvinviljelypuolella tuotannon kolme tärkeintä keinoa ovat satotason nostaminen, lannoituksen tarkentaminen ja kasvinsuojelun tarkentaminen. Huolestuttavaa kuitenkin on, että sekä eläin- että peltopuolella tilan kokonaissuunnittelu eli tilan johtaminen on jätetty tuotannon kannattavuuden kehittämiskeinona aivan häntäpäähän.

Tukipolitiikalla mahdollistetaan nyt maitotilojen kipeästi kaipaamia investointeja. Toivon hartaasti että, maitotilayrittäjillä olisi aikaa, hyviä tutustumiskohteita ja sopivia työkaluja eri vaihtoehtojen vertailemiseen ennen investointipäätöksen tekoa, jotta sen sopivuus tilakokonaisuuteen tulisi mahdollisimman hyvin testattua jo etukäteen.

Lehmien tuotostason ja pellon hehtaarisatojen kasvattaminen ovat kannattavuuden kehittämisen nimissä järkeviä toimenpiteitä vasta sitten, kun ne ovat linjassa tilan muiden toimintojen kanssa ja tukevat tilakokonaisuuden kannattavuuden parantamista. Esimerkiksi satotason nousua mitattaessa tulisi kokonaiskäsityksen saamiseksi tarkastella vähintään siitä syntyviä tuotantokustannuksia tai mieluummin kaikkia kyseisen kasvin aiheuttamia taloudellisia vaikutuksia koko tilan kannattavuutta ajatellen.

Hyvällä johtamisella
kannattavaan tuotantoon

Suomalaisen maidontuotannon kannattavuutta vuosituhannen vaihteen jälkeen on vertailtu muiden maiden maidontuotannon kannattavuuteen ainakin kahdessa eri tavalla tehdyssä tutkimuksessa. Toisessa tutkimuksessa lähtötietoina käytetään keskiarvolukuja ja toisessa kullekin maalle tyypillisten tilakokojen muodostamien tilaryhmien tietoja.

Keskiarvolukujen perusteella tullaan siihen synkkään johtopäätökseen, että maidontuotantomme kustannukset, varsinkin oman työn kustannukset, ovat merkittävästi korkeammat kuin muissa EU-maissa. Tyyppitilojen tuloksista taas voidaan päätellä, että maidontuotannon kannattavuus ei suinkaan ole kaikilla Suomen maitotiloilla huono. Tiloilla, jotka ovat toimineet tietoisesti koko tilan tuottavuutta kehittäen, on kannattavuuskerroin yli 1,2, kun se maitotiloilla keskimäärin jää reilusti alle yhden.

Kirjoittaja on Valion alkutuotantojohtaja.

 alkuun 4/04 sisältö | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus