Laidunruohon sopiva loppukorkeus on 9 - 10 senttiä. Sitä lyhyemmäksi lohkoa ei kannata syöttää, sillä lyhyempää ruohoa lehmän on kielellään vaikea saada hamuttua.

Saara Salonen  

Ennakoinnilla laidun 
pysyy hallinnassa

Laitumelta saa halpaa rehua, jos vain onnistuu mitoittamaan laidunkierron oikein. Laitumen loppuminen tai vanheneminen ei iske päälle hetkessä, vaan asia on arvattavissa etukäteen. Avainsana on ennakointi.

Laidunten mitoitus ei ole välttämättä helppo juttu. Nurmen kasvu ja kesän säät vaihtelevat. Hyvin helposti laiduntaminen tulee aloitettua muutamaan päivää liian myöhään, ja sen jälkeen homma onkin koko ajan karkaamassa käsistä.

Samoin käy silloinkin, jos on mitoittanut syöttölohkot tai -kaistat väärin.

-Liian ison lohkon karja tallaa ensimmäisenä päivänä. Pahimmassa tapauksessa sen jälkeen sitä ei ota kuin niittosilppurilla, eläimet eivät tallattua rehua enää syö. Jos syöttölohkot ovat liian isoja, laitumen niitot ja lannoitukset tulevat tehtäväksi aika harvoin ja ruohon kannalta väärään aikaan.

Nurmen jälkikasvu kärsii pitkästä syöttöajasta, 

vanhempi tutkija Perttu Virkajärvi MTT:n Pohjois-Savon tutkimusasemalta sanoo.

Laidunkausi kannattaa aloittaa ajoissa. Nurmen ei tarvitse olla kuin kymmensenttistä, kun lehmät ensimmäisen kerran lasketaan laitumelle. Samalla lehmille pitää vielä antaa täysi sisäruokinta.

Maaningalla tehdyssä kokeessa laidunnus aloitettiin joko kesäkuun 1. päivä tai kesäkuun 6. päivä. Vaikka eroa ei ollut kuin viisi päivää, ruohon alkukesän nopea kasvu aiheutti sen, että jälkimmäistä laidunta ei ehditty syöttää kasvun tahdissa.

-Nurmi kasvaa alkukesällä päivässä pari kolme senttiä. Kun laitumella nurmen korkeuden pitäisi olla maksimissaan 40 - 45 senttiä, myöhemmin aloitetussa laidunkierrossa ruoho pääsi joillain syöttölohkoilla jopa 60-senttiseksi, Virkajärvi kertoo.

Liian pitkässä ruohossa sulavuus on huonompi kuin sopivankokoisessa. Samaisessa Maaningan kokeessa myöhemmin aloitetulla laidunnuksella orgaanisen aineen sulavuus laski jopa alle 70, kun suositus on yli 75 prosenttia.

Syöttölohkot
säännölliseen tarkkailuun

Jos laitumen kasvu hidastuu tai laidunala on mitoitettu liian pieneksi, lohko syötetään liian matalaan. Nurmen laatu huononee, ja lehmä syö huonosti. Lopputulos näkyy maitotilissä, kun tuotos laskee.

Jotta negatiivisesta kierteestä pääsisi eroon, tekee mieli ottaa uusi lohko syöttöön liian aikaisin.

-Siellä ruoho on lehmän kannalta liian matalaa, se ei pysty syömään sitä hyvin. Nurmen jälkikasvu kärsii, jos se ei ehdi toipua edellisestä syötöstä. Seurauksena on tallausvaurioita ja rikkakasveja, Virkajärvi muistuttaa.

Tilanne voi olla toisinkin päin: laidun kasvaa liian nopeasti, tai laidunala on mitoitettu liian suureksi. Lopputulos on sama, maitotuotos laskee, koska uusi lohko syötetään liian vanhana ja liian pitkänä.

Lehmät tallaavat lohkoa, sille jää paljon syömätöntä ruohoa. Tallattu kasvusto haittaa jälkikasvua ja heikentää laatua.

-Molempiin tilanteisiin ratkaisu on ennakointi. Esimerkiksi Irlannissa on yleisesti tapana kiertää kaikki laidunlohkot säännöllisesti kerran viikossa ja miettiä, miten ruoho ehtii kasvaa ennen seuraavaa syöttöä. Miltä näyttää seuraava lohko, entä sen jälkeen vuoroon tuleva lohko? Ovatko äskettäin laidunnetut lähteneet hyvin kasvuun? Mitä lupaa säätiedotus?

Kun on ajoissa liikenteessä, ehtii ennakoivilla toimillaan mukaan tilanteeseen. Jos näyttää siltä, etteivät tulevat syöttölohkot ehdi tarpeeksi pitkiksi ennen syöttöä ja säätiedotuskin lupailee poutaa, lisätään väkirehua tai muuta ruokintaa heti. Ei vasta sitten, kun laidun on jo loppunut.

Jos taas ruoho kasvaa odotettua nopeammin ja uhkana on laitumien vanhentuminen, väkirehun syöttöä kannattaa vähentää heti. Laidunlohkojen kiertoa voi nopeuttaa hyppäämällä yhden yli.

-Tärkeää on toimia ajoissa. Kun syöttölohkoja kiertää säännöllisesti, tietää, mitä on tulossa. Laidun on niin edullista rehua, että siihen kannattaa panostaa. Se ei vaadi kalliita koneinvestointeja, Virkajärvi sanoo.

Sopivasti kalkkia,
typpeä ja kalia

Peltojen kalkitus on viime aikoina jäänyt monelta väliin. Virkajärvi muistuttaa erityisesti laitumien kalkituksesta.

-Eläinten virtsan mukana laitumelle tulee paljon typpeä. Huuhtoutuessaan se vie mukanaan paljon kalsiumia. Laitumet syötetään nuorina, ja silloin niissä on korkea kaliumpitoisuus. Tuloksena voi helposti olla kaliumin, kalsiumin ja magnesiumin suhteissa epätasapaino, joka lisää laidunhalvausriskiä. Kalkitus auttaa myös tähän. Monesti sanotaan, että nurmi sietää happamuutta. Itse kukin tässä siedetään mitä erilaisimpia asioita, mutta on eri asia haluta jotain muuta. Nurmillekin on eduksi, jos pH on yli 6,0, Virkajärvi sanoo.

Varastokali on myös asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Vaikka maan viljavuusleima kaliumin kohdalta olisi punaisella, liika kali voi olla rehussa ongelmana. Esimerkiksi jos hietamaa muodostuu kiilteestä, sen varastokalium on kasville käyttökelpoisessa muodossa, vaikka viljavuusanalyysi osoittaisi kaliumin puutosta. Varastokalitilannetta voi selvittää erillisillä näytteillä.

-Ensi vuonna laitumien typpilannoitussuositukset tulevat muuttumaan pienempään suuntaan. Mikään ei estä jo nyt vähentämästä laitumien typpimääriä, Virkajärvi toteaa.