Kalevi Heinonen

Eläinlääkärin palsta

Onko lypsykarjasi terveydessä ongelmia? Kysymyksiin vastaa tällä palstalla eläinlääkäri Kalevi Heinonen.
   Lähetä kysymyksesi Maito ja Me –lehden toimitukseen, Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio, puh. 010 381 2045.
   Toimituksen sähköposti: aino.murtomaa-niskala@valio.fi.

Onko hätäteurastus omaan käyttöön sallittua?
Hätäteurastusta ei ole enää saatavilla esimerkiksi jalkansa loukanneelle eläimelle. Tuntuu niin pahalta lähettää hyvää lihaa Honkajoelle. Käsittääkseni vaihtoehtona on teurastaminen omaan käyttöön. Pitääkö teurasjätteet kuitenkin lähettää Honkajoelle, vai saako ne haudata? Mikä on kätevin tapa lopettaa lehmä, jos se ei esimerkiksi nouse ylös poikimisen jälkeen?
Jos on luita läävässä, 
on niitä läävän takanakin

 

Laki sallii kotiteurastuksen. Teurastus pitää tehdä tilalla ja lihoja saa syödä ainoastaan oma perhe. Eläintä ei siis saa siirtää tilalta muualle teurastettavaksi, mutta esimerkiksi naapurista voi kutsua teurastustaitoisen henkilön avuksi. Lihoja ei saa myydä, eikä periaatteessa edes lahjoittaa tilan ulkopuolisille. Miten lie grillijuhlat tuttaville? Kotona teurastetusta eläimestä pitää muistaa tehdä poistoilmoitus nautarekisteriin.

Kotiteurastusta kannattaa harkita nimenomaan tapaturmaisesti sairastuneelle eläimelle. Taudista sairasta eläintä, esimerkiksi makaamaan jäänyttä halvauslehmää, en suosittelisi käyttämään elintarvikkeena. Vaikka halvauslehmän liha ei ole ihmisen terveydelle vaarallista, se ei välttämättä säily hyvin eikä maistu hyvälle.

Teurasjätteet saa haudata maahan. Näytettä hullun lehmän taudin varalta ei ole pakko ottaa. Hautaamispaikan valinnassa kannattaa käyttää tervettä järkeä. Perkeitä ei pidä kuopata kaivon tai muun eläinten tai ihmisten käyttämän juomavesilähteen lähelle. Ei myöskään kannata haudata paikkaan, johon muutaman vuoden päästä kaivetaan navetan laajennuksen tai lietesäiliön pohjia.

Yli 40 kg painavat jätteet tulisi haudata niin syvälle, että päälle tulee maata ainakin yksi metri, pienemmälle määrälle riittää puoli metriä. Lehmästä tulee teurasjätettä 200 - 300 kg. Jätteet on paras laittaa kuoppaan sellaisenaan, ei missään nimessä muovisäkissä tai muussa hajoamattomassa kääreessä. Myös veri on teurasjätettä, joten sekin olisi hyvä kerätä ja haudata muiden jätteiden mukana, ellei sitä käytetä elintarvikkeeksi.

Eläimen lopettaminen ei ole aivan yksinkertainen toimenpide. Suomessa karjat ovat niin pieniä, että lehmän lopettaminen ei tule eläimen omistajalle rutiiniksi. Mielestäni kätevin tapa on antaa eläinlääkärin hoitaa asia. Useinhan eläinlääkäri on jo valmiiksi paikalla ja mukana tekemässä lopetuspäätöstä. Eläinlääkäri lopettaa eläimen joko lääkkeellä tai pulttipistoolilla. Lopetettu eläin toimitetaan raatojen keräykseen, mikäli tila sijaitsee raatokeräysalueella.

Lain mukaan eläimen saa lopettaa henkilö, joka osaa tehdä sen. Muu kuin eläinlääkäri saa lopettaa eläimen ainoastaan ampumalla aivoihin. Ampumiseen voidaan käyttää luotiasetta tai pulttipistoolia. Luotiase tappaa eläimen, pulttipistooli ainoastaan tainnuttaa. Tainnutetun eläimen kuolema pitää varmistaa laskemalla veret pois. Lopettamista ja verenlaskua olisi hyvä harjoitella ammattilaisen johdolla ennen kuin joutuu tekemään sen omin avuin.

Kalevi Heinonen on Maito ja Me -lehden
eläinlääkäripalstan pitäjä.