Rehutohtorin vastaanotto

MMT Juha Nousiainen vastaa Rehutohtorin vastaanotolla lypsykarjan ruokintaa koskeviin kysymyksiin.
Lähetä kysymyksesi Maito ja Me -lehden toimitukseen os. Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio.
Toimituksen sähköpostiosoite: maitojame@valio.fi ja puh. 010 381 2045.

Miten mittaan rehusadon määrän?

”Luin Maaseudun Tulevaisuudesta tehokkaan
tuotannon tavoitteita. Yksi tavoitteista
oli säilörehua 6000 ry/hehtaari.
Miten lasketaan, montako rehuyksikköä
säilörehua tulee hehtaarilta?
Tämä on varmaan ns. tyhmä kysymys,
mutta tulin aikanaan emännäksi
aivan muulta alalta eikä isäntäkään ole
mikään lukumies. Rehua on tehty 20
vuotta ja se on aina maittanut lehmille.
Maito on E-luokkaa. Lehmiä on vähän
toistakymmentä ja pärjätty on. Yritämme
kuitenkin pienin keinoin tehostaa
tuotantoa, vaikka ei tällä karjakoolla
maidontuotanto meidän jälkeemme
jatku.”
Emäntä

Nurmirehusadon määrittäminen voi olla käytännössä hankalaa, mutta sitä tietoa tarvittaisiin syksyllä ruokinnan suunnittelussa sekä oman rehuntuotannon yksikkökustannusten arvioinnissa.

Paras tapa satomäärän arviointiin on lohkokohtainen viljelykirjanpito ja huolella otetut raaka-ainenäytteet. Rehua korjattaessa kirjataan lohkolta saatu satomäärä joko paali- tai kuormalukuna viljelymuistiinpanoihin. Paalien paino on laskettavissa sen koon ja kuiva-ainepitoisuuden perusteella, mutta varmin tapa on punnita muutama paali ja lähettää niistä rehunäytteet analysoitavaksi.

Kuiva-ainepitoisuus vaihtelee paalirehussa melkoisesti ja se vaikuttaa myös
paalin painoon. Esimerkiksi samalla pyöröpaalaajalla tehty samankokoinen paali voi painaa 250 tai 900 kiloa kuiva-ainepitoisuudesta riippuen. Kuormien painot saadaan kuutioimalla niiden koko, joka kerrotaan rehun kuutiopainolla. Kuutiopaino kuormissa riippuu rehun kuiva- ainepitoisuudesta ja korjuutekniikasta. Paalien ja kuormien kuutiopainoista on olemassa taulukoita, joita voi käyttää apuna (Artturipalvelun nettisivut www.mtt.fi/artturi).

Rehun kuiva-ainepitoisuuden ja ry-arvon määrittämistä varten kerätään rehunkorjuun yhteydessä esimerkiksi lohkokohtaisesti näytteitä kuormista. Näytteet yhdistetään ja sekoitetaan ja lopullinen näyte lähetetään maitoauton mukana Artturinurmianalyysiin ja saatekortista ruksataan kohta ’raaka-aine’. Paalikorjuussa näytteen voi kerätä karhoilta juuri ennen paalausta.

Näytteitä voi myös ottaa valmiista säilörehusta (paali, siilo) esimerkiksi rehukairalla. Tällöin näytteestä kannattaa teettää Artturi-säilörehuanalyysi, jolloin saadaan selville myös rehun säilönnällinen laatu. Kuiva-ainepitoisuuden luotettavan arvioinnin takia näytteet eivät saa missään vaiheessa päästä kuivumaan. Varsinkin paalirehussa rehunäytteitä kannattaa kerätä ja analysoida lohkokohtaisesti.

Nurmi- ja säilörehuanalyysitulosteissa on rehun kuiva-ainepitoisuus sekä rehun ry-arvo kuiva-aineessa. Tuoresato (kg) kerrotaan kuiva-ainepitoisuudella ja ry-arvolla, jolloin tuloksena saadaan ry-sato. Se yleensä ilmaistaan hehtaaria kohden.

Vertailun vuoksi voidaan todeta että vuonna 2008 oli ProAgrian asiakastilojen keskimääräinen säilörehun satotaso 5 400 ry/ha. Kysyjän esiintuoma 6 000 ry/ha satomäärä ei pitäisi olla kovin vaikea saavuttaa. Esimerkkejä jopa 8 000– 9 000 rehuyksikön hehtaarisadoista on lukuisia.
Menestyvien maitotilojen yksi selkeä tunnuspiirre on korkea nurmisato, joka korjataan hyvälaatuisena pienin säilöntätappioin. Satotason lisäys 1 000 ry/ha pienentää ostorehukustannusta pari senttiä maitolitraa kohden.