Numero 3 / 2009


Ollit saattavat karjan laitumelle yhteistyössä. Isäntä menee edeltä ja sulkee risteykset
narulla, koirat ajavat lehmät hänen perässään
ja emäntä viimeisenä kerää narut pois reitiltä.
Kuvat Kimmo Haimi

Raila Aaltonen
Ota paras hyöty laitumesta

Kotieläinagronomi Raija Tamminen ProAgria Kymenlaaksosta kehottaa ottamaan enemmän rehuyksiköitä laitumesta hyvin viritetyillä laidunkauden toimilla.

Oman tilan mahdollisuudet on mietittävä tarkoin läpi, muun muassa se, laidunnetaanko lehmiä ympäri vuorokauden vai osa aikaisesti. Tältä pohjalta lasketaan tarvittava laidunala ja mietitään tarve alkukesällä ja loppukesällä erikseen. Artturista löytyy käytännöllinen laidunlaskuri avuksi pohdintaan.

Lohko on sopivan kokoinen, kun se tulee syödyksi


Tekstit 3/09

Maito ja Me

Edelliset numerot

Toimitus

10 sentin korkeuteen 3–4 päivässä, kesän alussa jopa nopeammin.

Tamminen neuvoo aloittamaan laiduntamisen heti ruohon ollessa kymmensenttistä. Nurmen kasvu on alkukesällä kaksinkertainen loppukesään verrattuna, ja siksi nurmet helposti venähtävät liian korkeiksi. Tällöin sulavuus laskee nopeasti ja maitomäärät putoavat.

Kolme ruokintaluokkaa

Laitumien kuntoa on tarkkailtava päivittäin. Syöttökertojen välissä laitumet niitetään ja lannoitetaan.

Jo juhannukselta alkaen kannattaa tarkkailla lisärehun tarvetta. Edellisvuotista säilörehua on hyvä olla paaleissa, erillisessä siilossa tai aumassa täydennyssyöttöön.

Jollei varastoja ole, Raija Tamminen kehottaa lisäämään säilörehualaa ensimmäiseen korjuukertaan ja teettämään esim. paalirehua täydennysruokintaan.

Uutta tietoa laidunnurmen typpitaloudesta

Laiduntamisen arvo tulee erityisesti lehmien hyvinvoinnista, edullisista rehuyksiköistä ja luonnon monimuotoisuudesta. Ympäristönäkökulmasta typpi voi olla ongelma laitumilla. Uudistetulle laitumelle kylvetty nurmi ei tarvitse typpilannoitusta.
Laitumen typen hyväksikäyttö on heikko verrattuna niittonurmien typen hyväksikäyttöön. Sitä heikentää entisestään runsas valkuaispitoisen väkirehun käyttö.
Laitumia uusitaan säännöllisesti, jotta ne pysyvät tuottavina. Typpeä kertyy kyntökerrokseen nurmivuosien aikana ja sitä vapautuu nurmen uusimisen jälkeen. Laitumet eivät saavuta pitkäaikaisille nurmille tyypillistä tasapainotilaa, jossa typpeä tulee maahan yhtä paljon kuin siitä poistuu.
Laitumen typpilannoituksen korvaaminen valkoapilalla vähensi tutkija Kirsi Saarijärven tutkimuksessa typen huuhtoutumista. Valkoapilalaitumen tuottavuus oli lähes yhtä hyvä kuin lannoitetun heinälaitumen. Saarijärvi tutki laitumen typpihävikkiä MTT:n Maaningan toimipisteessä ja väitteli aiheesta tohtoriksi viime vuonna.

Lehmien väkirehutaso pidetään laidunkaudella kohtuullisena. Poikineista, keskikautta lypsävistä ja ehtyvistä lehmistä muodostetaan kesäkauden ruokintaluokat. MTT laiduntutkimusten mukaan yli 10 kilon väkirehuannokset alensivat laidunrehun syöntiä. Kokoaikalaidunnuksessa lehmät eivät ehdi syömäänkään suuria väkirehumääriä lypsyjen yhteydessä.

Laidunrehu lypsättää

Jos nurmen satotaso on 2 500–3 000 kiloa kuiva-ainetta/hehtaari ja D-arvo yli 70, laidunrehu riittää yksin jopa yli 20 kilon maitotuotokseen. Vasta yli tämän maitomäärän kannattaa antaa väkirehua. Maidon ja väkirehun hintasuhteita ja taloudellista tulosta voidaan tarkastella Karjakompassin Rehuvaste-ohjelmalla, Tamminen neuvoo.

Niukka laidun pudottaa maitomääriä helposti kolmanneksen tai enemmänkin. Silloin lehmille on annettava lisäksi säilö- tai niittorehua, sillä pelkällä väkirehun lisäämisellä ei saavuteta hyvän laitumen tuotosvaikutusta.

Yli 15 kilon päiväannoksilla väkirehun tuotantovaikutus alenee. Keskimäärin väkirehumäärän lisäys 9–10 kiloon asti tuottaa maitoa 0,5 kg/1 kg väkirehun kuiva-ainetta.

Eri-ikäisten laitumien tiheyttä ja sadontuottokykyä selvitetään punnitsemalla ns. kasvustonäyte (0,25 neliön alalta, 10 cm:n korkeuteen leikaten). Tarkkaa tietoa nurmien kunnosta saa ProViljelysNurmipalveluun kuuluvilla kasvustokäynneillä, vinkkaa Tamminen.

Hellekaudella yölaidunta

Lehmä syö eniten auringon laskun ja nousun aikaan, joten yölaidunnus palvelee lehmän luontaista syömisrytmiä. Yön viileys myös edistää syöntiä. Tammisen mielestä yölaidunnus voisi olla paikallaan esimerkiksi heinäkuussa.

Yöruokinta sisällä on tilan strateginen ratkaisu. Monet tilat jättävät karjan yöksi sisään koko laidunkauden ajan tai aloittavat alkusyksystä. Keinoa kannattaa harkita myös erikoistilanteissa, esimerkiksi jos runsaat sateet pehmittävät laidunmaat.

 alkuun Tekstit 3/09| Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus