Numero 3 / 2009|
|
Tuula ja Harri Ollin maitotilalla siirryttiin kesäkauden lukujärjestykseen toukokuun viimeisellä viikolla. Karja pääsi haistelemaan laitumella puhaltavia kesän tuulia, ja paimenkoirienkin työmaa laajeni virkistävällä tavalla. Vielä toukokuun puolivälissä laitumet näyttivät isäntä Harri Ollin silmiin onnettomilta. Tila sijaitsee Virolahdella, vain neljän kilometrin päässä Suomenlahden rannikosta. Keväät ovat koleita ja ennen kaikkea kuivia. Multamaat pidättävät routaa pitkään, joten ruohon kasvu käynnistyy hitaasti. Saman asian kanssa ovat joutuneet selviytymään jo monet miespolvet ennen Harria ja Tuulaa tilalla, jota isännän suku on viljellyt vuodesta 1669. ”Se on juuri niin kuin isän isä sanoi: ennen juhannusta kun sataisi 40 milliä kusenlämmintä vettä niin sitten kyllä tulisi rehua”, siteeraa Harri Olli. Useimmiten lämmin keväinen sade on jäänyt haaveeksi. Tänä vuonna vettä on satanut lumien sulamisen jälkeen alle kymmenen milliä. Toisaalta hyvää säilörehua on ollut laakasiilossa reilusti, joten lehmien uloslaskulla ei ole ollut |
|
kiirettäkään. Rehut olisivat vaivatta riittäneet kesäkuulle. Rapsutuksella vauhtia nurmille ”Rannikkoseudulla on kinkkistä viljellä nurmea. Meillä ei ole kastelumahdollisuutta – jos olisimme järven rannalla niin olisin hankkinut isot pumput”, Harri Olli haaveilee. Ollit ovat hakeneet omaa tapaansa selvitä kuivuuden haasteista. Isäntä esittelee kevään investointiaan, ’rapsutuskonetta’. Heinämaan ilmastukseen ja paikkauskylvöön tarkoitettu Grass-Manager tuli Olleille vapun alla ja joutui heti kovaan käyttöön. Kahden viikon aikana Harri on käynyt läpi vajaat 40 hehtaaria. ”Kun liete on levitetty letkulevittimellä ja hetken kuivahtanut, kone rikkoo vanan ja ilmastaa maan pinnan. Samalla lähtee vanha kuloheinä pois ja nurmen kasvuun lähtö vauhdittuu.” Tehokkaasti pienissä lohkoissa Tilakeskuksen ympärillä laitumet ovat sopivasti pienissä lohkoissa. Vuokramaita on noin puolen kilometrin päässä kotoa. Siellä kookkaat laidunlohkot syötetään kaistale kerrallaan siirtämällä väliaitaa 10–15 metriä joka aamu. Lohkojen ulkokehät ja kiinteät väliaidat on aidattu puutolpilla, siirrettävät väliaidat ovat lasikuitua. ”Pyrimme tehokkaaseen laitumenkäyttöön, siksi emme anna karjan talloa isoa lohkoa. Uudesta kaistaleesta suljetaan aluksi noin kolmannes, jolloin ruoho tulee syödyksi tarkkaan. Jos vettä tulee alkukesästä paljon, kuten viime vuonna, teemme laidunlohkoiltakin säilörehun”, kuvaa Harri Olli. Alkukesällä suurin osa lehmistä on menossa umpeen ja väkirehumäärät ovat pienimmillään. Sisäruokintaan ei tehdä muutosta, ja ulkoilu aloitetaan muutamasta tunnista. Kuivaa heinää annetaan niille, jotka sitä halukkaasti syövät. Sitä korjataan vuosittain parin hehtaarin alalta. Laiduntamista Ollit pitävät vaivattomana ja luonnollisena tapana toimia. Silloin myös lehmien kunto on helppo säätää kohdalleen. Umpilehmät pidetään tyhjemmillä lohkoilla, jolloin ne eivät liho. Sisällä lehmien on liian helppo riistää kaverin kasasta rehua itselleen. ”Kaikkihan tietää, miten ummessa olevan lehmän kaula venyy metrin ja kieli kaksi metriä”, Tuula nauraa. Yöruokinta navetassa Tilan peltoala on yhteensä 60 hehtaaria. Vaikka viljaa kylvetään vain suojaviljaksi, laidunta ei riitä syötettäväksi ympäri vuorokauden. Vuodesta 2002 Harri ja Tuula ovat pitäneet lypsävät öisin sisällä. ”Kun annamme yöksi säilörehua tai niittonurmea, lähellä olevat laitumet riittävät. Rehunjako hoituu koneellisesti. Lehmien kanssa sisällä on yksi ryhmä siementämättömiä hiehoja kerrallaan, jotka syövät rehuntähteet. Viikon jälkeen ryhmä vaihdetaan.” Ulkona hiehot päästetään lehmien syömälle lohkolle, ja niiden perään vielä umpilehmät ennen puhdistusniittoa ja lannoitusta. Tuula niittää aidanaluset kerran pari kesässä. Siirtyminen kesän jälkeen taas sisäruokintaan on yksinkertaista. Ruokintaa tehostetaan navetassa ja ulkoaikaa lyhennetään laitumien keston mukaan. Lisärehua ei ulos juuri viedä. Viime syksy oli poikkeus: runsaiden sateiden vuoksi lehmät pidettiin yhdellä ja samalla, uudistusvuorossa olevalla lohkolla ja ruokittiin ulkonakin säilörehulla. Ollit teettävät urakoitsijalla satakunta pyöröpaalia kesän tarpeita varten. Sisäkauden rehut he tekevät neljään laakasiiloon. Kombinavetassa ei nujakoida Ollien navetassa märehti kymmenen lehmää Tuulan ja Harrin ottaessa tilan vastuulleen vuonna 1993. Seitsemän vuotta sitten parsinavetasta nykäistiin pääty pois ja se muutettiin kombinavetaksi 40 lehmälle ja nuorkarjalle. Lehmät kulkevat itse parresta navetan päätyyn rakennetulle viisipaikkaiselle autotandem-asemalle. Päivittäisen liikunnan ansiosta lehmien jalat ja sorkat pysyvät kunnossa. Laidunkauden avajaisia onkuitenkin valmisteltu sorkkahoidolla kuukautta aikaisemmin. ”Kun parressa on kumimatto ja purua, ja kulkukäytävillä karkea teollisuuspinnoite, niin sorkat kuluvat luonnollisesti. Sorkkahoitaja käsitteli yli 30 lehmää neljässä tunnissa. Hiottavaa oli vain vähän, lähinnä liikakasvun poistoa.” Kombinavetta on palvellut Olleja muutenkin hyvin: utareterveys pysyy hyvänä, koska lehmät tuodaan lypsylle terveystilanteen mukaisissa ryhmissä. Aseman nousulattia ja runsas valaistus edesauttavat ongelmien havaitsemista. Iso asia on myös se, että lehmät pysyvät keskenään tuttuina sisäruokintakaudella. Sen ansiosta laitumella ei tarvitse mitellä johtoasemasta – ainakaan paljoa. |
 |
Tekstit 3/09| Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus |
