Kuva Kimmo Haimi.

Lisäarvotuotteet on avainsana hyvälle maidon tilityskyvylle. Meijerialalla lisäarvotuotteet voidaan määritellä vaikkapa niin, että ne ovat maitovalmisteita, joita kuluttajat haluavat ostaa tavanomaisia tuotteita kalliimmalla hinnalla. Lisäarvotuote voi olla ’aikaansa edellä’, se on kehitetty ja saatu myyntiin ennen kilpailijoiden vastaavia tuotteita. Parhaassa tapauksessa lisäarvotuote on niin vaativan kehitystyön ja valmistusprosessin tulos, etteivät muut alan toimijat pysty siihen ollenkaan vastaamaan.

Toistaiseksi tuotekehityksen lähtöaineena on ollut tuottajamaito tai ns. raakamaito. Sitä tuotekehittäjät ovat lähteneet muokkaamaan, erottelemaan eri komponentteja, lisäämään joidenkin ’hyvien’ ainesosien määrää ja vähentämään ’huonoja’ ainesosia. Tavoitteena on ollut kuluttajalle mieluinen, miellyttävän makuinen ja terveyttä edistävä tuote.
Maito osataan pilkkoa pienen pieniin osasiin, joita sitten käytetään erilaisiin tarkoituksiin. Maidonkaseiinia tarvitaan varsinkin juustonvalmistuksessa, eräät rasvahapot ovat haluttuja rasvalevitteiden ainesosia ja tietyillä rasvahapoilla samoin kuinjoillakin proteiinipeptideilläkin on todistetusti terveyttäedistäviä vaikutuksia. Haluttuihin maidon komponentteihinvoidaan tulevaisuudessa vaikuttaa nykyistäparemmin sekä lypsykarjan jalostuksen ettäruokinnan kautta.

Lypsykarjan jalostuksessa ollaan ottamassa käyttöön genomista valintaa, eläinten jalostusarvon määrittämistä eläinten perimästä, DNA:sta. Tällöin yksittäisten eläinten ominaisuuksien selvittämistä varten ei enää tarvitse odottaa jälkeläisten arvostelua, vaan ne voidaan todeta DNA:sta heti eläimen syntymän jälkeen. Niinpä lypsykarjan haluttujen ominaisuuksien kehittäminen tulee nopeutumaan merkittävästi. Tämä avaa kokonaan uusia mahdollisuuksia muun muassa maidon koostumuksen kehittämiseen lehmien perimässä olevien ominaisuuksien valintaa hyödyntämällä.

Maidon alkutuotannossa on valtava, myös maitovalmisteiden tuotekehitystä tukeva potentiaali. Voitaisiinko nopeutetun eläinten jalostuvalinnan avulla kehittää raakamaidon rasvahappokoostumusta nykyistä terveellisemmäksi? Tai voitaisiinko maidon valkuaisosan verenpaineeseen vaikuttavien peptidien määrää lisätä jo raakamaidossa? Pystytäänkö lisäämään eläinten nurmirehun hyväksikäyttökykyä ja samalla luopumaan kokonaan ihmisille sellaisenaan käyttökelpoisten rehujen käytöstä? Olisiko jalostusvalinnan ja ruokinnan yhteisvaikutuksella mahdollista muuttaa pötsin toimintaa niin, että syntyy vähemmän metaania? Löytyisikö markkereita, jotka ovat yhdistettävissä eläinten tautien vastustuskykyyn ja korkeaan elinikäistuotokseen?

Mahdollisuuksia on loputtomasti. Jotta tällä tiellä päästäisiin eteenpäin, pitäisi nopeasti määritellä koko maitoketjun kannalta tärkeimmät eläinten jalostuksen avulla kehitettävät kohteet. Tulosten saaminen kestää joka tapauksessa vuosia ja vuosikymmeniä, joten hommiin kannatta ryhtyä nopeasti. Mikäli mielii olla lisäarvotuotteiden valmistajien kärkikastia jatkossakin.

Eeva Brofeldt
Alkutuotantojohtaja
Valio Oy