Kuva 1: Perinteinen levitys rehun päälle noukinvaunussa (suutinputki ja
happosuihkut varjossa). Kuvat Mats Nysand


Kuva 2: Pistesuihkumainen levitys noukinvaunuun sekä ylä- että alapuolisesta reikäputkesta. Tutkimuksessa oli mukana
myös menetelmä, jossa ylhäällä oli
reikäputken asemesta viuhkasuutinputki.


Kuva 3: Alaputkeen johtavaan letkuun
asennetun palloventtiilin avulla säädetään
ala- ja yläputkien nestevirrat saman-
suuruisiksi.


Kuva 4: Levitys tarkkuussilppurin noukkimen päälle 5 viuhkasuuttimesta (1), syöttökanavaan (menetelmät 2–5) ja torven alaosaan kolmesta pistesuuttimesta (6). Kuvassa syöttökanava
on katettu tuulensuojakalvolla (menetelmä 5).


Kuva 5: Tarkkuussilppurin syöttökanavassa: pienet viuhkat (2), isot viuhkat (3), reikäputki
(4 ja 5).


Kuva 6: Levitys 2 pistesuuttimesta tarkkuussilppurin lippaan (7).

Tarkkuussilppurissa säilöntäaineen paras levityspaikka on torven alaosa. Noukinvaunussa ja paalaimissa pistemuotoiset suihkut vähentävät hävikkiä viuhkoihin verrattuna. Noukinvaunussa puolet annoksesta kannattaa levittää rehuun alhaalta päin.

Kokeiden perusteella säilöntäaine sekoittuu rehuun noukinvaunussa huonommin kuin tarkkuussilppurissa, kun säilöntäaine ruiskutetaan perinteisesti vain rehun päälle (kuva 1, taulukko 2007). Vaikka säilöntäainepumpun ja ajonopeuden säätö onnistuisivat täydellisesti, niin että rehutonnille saadaan suosituksen mukainen viisi litraa happovalmistetta, todelliset pitoisuudet noukinvaunukuormien eri kohdissa vaihtelevat lähes nollasta noin 20 litraan asti tonnia kohti.

Tällöin ei ole eroa, levitetäänkö noukkimen päälle (kuva 1) vai sen eteen. Tulos on looginen, koska noukinvaunun sullojaroottori ei juuri sekoita rehua, se vain työntää rehun terien läpi. Silppurit sekoittavat toimintatapansa ansiosta säilöntäaineen tasaisemmin rehuun.

Säilöntäaineen epätasaisen levittymisen vuoksi voi noukinvaunujen kuormissa joskus nähdä hapon kellertämiä raitoja. Ne ovat peräisin karhon pinnasta, johon lähes kaikki säilöntäaine on jäänyt. Se, että osa rehusta ei saa juuri ollenkaan säilöntäainetta, on riski rehun laadulle.

Koska noukinvaunujen silppu on lisäksi pitempää, rehunteko on haasteellisempaa verrattuna silppurityöhön. Noukinvaunurehun rintauksessa on myös ollut silmiinpistävän suuria vaihteluja, jotka johtunevat säilöntäaineen epätasaisesta jakautumisesta ja pitkästä silpusta.

Alalevitys tasoittaa

Noukinvaunulla tehdyssä kokeessa on saatu selvästi tasaisempi levitystulos, kun säilöntäaineannoksesta puolet on levitetty rehuvirran päälle ja puolet sen alapuolelta (taulukko 2007). Tätä varten porattiin 1,3 millin reikiä 10 sentin välein ulkohalkaisijaltaan 20 millin muoviputkeen. Putki kiinnitettiin reiät ylöspäin noukkimen yläpintaan (kuva 2). Putki kattoi noukkimen koko leveyden. Ensimmäisenä vuonna putki oli yläpinnan alla ja suihkut suunnattiin ylös noukkimen raoista. Rakoihin ja putken päälle voi kuitenkin märissä oloissa kerääntyä moskaa, joka voi tukkia reiät.

Pinnan päällä putki toimi koeoloissa hyvin. Siihen ei tarttunut rehua, vaikka korjatun rehun kosteus vaihteli sadevesimärästä aina puolikuivaan asti. Putki oli tosin sijoitettu hieman suojaan kaaripeltien takareunan muodostaman pienen pykälän taakse. Kokeen mukaan alaputki kannattaa siten asentaa omaan vaunuun. Pitää myös varmistaa, että putki on tukevasti kiinni eikä lähde ’rehumällin’ mukana sullojaan.

Kokeessa kiinnitys tehtiin valmistamalla silmukkamuotoisia, ruostumattomia korvakkeita, jotka pujotettiin putken päälle ja korvakkeiden ’häntä’ kiristettiin kiinni noukkimen kahden runkopalkin väliin.

Paalaimissakin saadaan todennäköisesti tasaisempi levitys täydentämällä päältä annostelua alalevityksellä. Vaikutus on kuitenkin todennäköisesti pienempi, koska paalaimille tehdään yleensä ohuemmat karhot kuin noukinvaunuille.

Pistesuihkut vähentävät hävikkiä

Säilöntäaineen hävikki väheni 47 prosentista 28 prosenttiin, kun yläpuoliset viuhkasuuttimet korvattiin samanlaisella reikäputkella kuin oli alhaalla. Hävikit ovat silti suuremmat kuin tarkkuussilppurissa (taulukko 2008).

Levitystulokset 2007 Sinisiä arvoja voidaan pitää keskenään tilastollisesti samanveroisina ja parempina kuin mustia. Noukinvaunussa levitys myös alhaalta paransi levitystasaisuutta yhtä hyväksi kuin tarkkuussilppurissa. Levitystulokset 2008 Sinisiä arvoja samassa sarakkeessa voidaan pitää keskenään tilastollisesti samanveroisina ja parempina kuin mustia. Kun otetaan huomioon sekä säilöntäainehävikit että levitystasaisuus (variaatiokerroin), parhaimmat menetelmät tarkkuussilppurissa olivat 4, 5 ja 6. Noukinvaunumenetelmistä kohdan 9 hävikki oli tilastollisesti merkitsevästi pienempi kuin kohdassa 8. Päätelmät Tarkkuussilppurissa paras levityskohta on torven alaosa. Käytä siinä kolmea tai vähintään kahta pistesuutinta. Silppurissa päästään parhaimpia levitysmenetelmiä käyttäen pienempään säilöntäainehävikkiin kuin noukinvaunussa. Noukinvaunussa reikäputki (pistesuihkut) noukkimen yläpuolella vähentää säilöntäaineen hävikkiä verrattuna viuhkamuotoiset suihkut tekeviin suuttimiin. Noukinvaunussa tavanomaisen ylhäältä levityksen täydennys levityksellä myös alhaalta parantaa levitystasaisuutta.

Reikäputki tehtävä itse

Alaputkeen johtavaan letkuun kannattaa sijoittaa palloventtiili (kuva 3), jolla säädetään ylä- ja alaputkien nestevirrat yhtä suuriksi.

Ennen putkien kiinnitystä vaunuun kerätään minuutin ajan kunkin putken neste (puhdas vesi) omaan mitta-astiaan; joko molemmat yhtä aikaa tai vuorotellen, esimerkiksi irrallista kourua tai isoa ympäröivää putkea käyttäen.

Reikäputkia ei vielä saa laitevalmistajilta noukkimen leveyden mukaan mitoitettuina, vaan ne on tehtävä itse. Jotta saa nestesuihkut mahdollisimman yhdensuuntaisiksi, reiät tulisi porata suoraan ja sitä varten kiinnittää putki pylväsporakoneeseen. Suihkut eivät silloinkaan välttämättä osoita aivan samaan suuntaan, mutta levitystulos on kuitenkin parempi kuin viuhkamuotoisilla suihkuilla. Suuntaus onnistuu todennäköisesti sitä paremmin mitä paksumpi on putken seinämä.

Lippaan pieni hävikki…

Tarkkuussilppurissa tutkittiin levitystä noukkimen päälle, noukkimen ja varsinaisen silppurin väliseen syöttökanavaan (4 tapaa) sekä torven alaosaan ja lippaan (kuvat 4–6, taulukko 2008).

Tilastollinen analyysi osoitti, että menetelmien 3–7 hävikit ovat tilastollisesti tasaveroiset, pienempiä kuin muiden menetelmien ja siten suositeltavia.

Noukkimen avonaisesta tilasta (1) pääsee enemmän säilöntäainetta kulkeutumaan pois kuin muista levityspaikoista. Menetelmän 2 pienten suutinten (nimelliskoko yhteensä 2,0 l/min) huono tulos viittaa siihen, että suuttimet ovat tilavuusvirralle (3,0 l/min) liian pienet. Neste tulee liian sumumaiseksi sekä haihtumis- ja kulkeutumisherkäksi.

… mutta epätasainen levitys

Silppurissa levitys lippaan ja isoin suuttimin avokanavaan olivat huonoimmat menetelmät levitystasaisuuden suhteen. Lipan huono tulos on sikäli looginen, että neste ei siinä ehdi viime hetkessä levitettynä sekoittua rehuun. Rehuvirta on ahtaassa lipassa myös tiiviimpi kuin torven leveässä alaosassa, jolloin nestesuihku voi huonommin tunkeutua rehuun. Neste jää kahdeksi ’raidaksi’ rehusuihkun yläpintaan.

Kolmosmenetelmässä isojen viuhkasuutinten huono tasaisuus saattaa selittyä sillä, että nimellinen tilavuusvirta 3,4 l min/ suutin oli liiankin iso käytetylle tilavuusvirralle, yhteensä 3 l/min eli 1 l/min/suutin. Viuhkojen keskiosaan tuli ilmeisesti enemmän nestettä kuin viuhkojen reunoille, jolloin levitystulos jäi nauhamaiseksi. Tätä Elhon viuhkasuutinvalmistetta käytettäessä oikea yhdistelmä olisi ilmeisesti esimerkiksi kolme suutinta nimellisvirtausmäärältään 1,8 l/min.

Jos reikäputken paremmuudesta huolimatta käytetään viuhkasuuttimia, voinee nyrkkisääntönä pitää sitä, että viuhkasuutinten yhteenlaskettu nimellinen tilavuusvirta pitäisi olla vähintään 1–2 kertaa pumpun tuotto.

Torven alaosa paras

Tarkasteltaessa tuloksia sekä levitystasaisuuden että hävikkien valossa, parhaat menetelmät tarkkuussilppurissa ovat levitys torven alaosaan (6) ja katettuun syöttökanavaan reikäputkea käyttäen (5).

Koska syöttökanavan kattamisessa ja reikäputken teossa on tietty vaiva, on yksinkertaisinta ja järkevintä levittää säilöntäaine torven alaosaan. Tällöin suutinten valinta on myös yksinkertaisinta, koska pistesuuttimissa virhevalinnan riski on pieni verrattuna viuhka- ja peilisuuttimiin.

Koeoloissa myös reikäputki avokanavassa (4) oli hyvä, mutta on riski, että kovemmassa tuulessa sen hävikki onturhan suuri.

Torveen levitettäessä lienee yleisintä käyttää vain kahta pistesuutinta. Kokeen hyvä tulos torven alaosassa saatiin kolmea suutinta käytettäessä. Suutinten lukumäärän vaikutusta ei kokeessa tutkittu. Siten paremmuus levitettäessä säilöntäainetta torven alaosaan saattaa päteä vain silloin, kun käytetään kolmea suutinta.

Kirjoittaja työskentelee
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa.