|
Maitoalan menestymistä, vakavaraisuutta ja tulevaisuuteen varautumista arvioitaessa pitää tutkia koko maitoketjun, Valion ja hankintaosuuskuntien sekä myös maitotilojen tilinpäätösten tuloksia. Valion tehtävä on valiolaisten maidontuottajien elinkeinon edistäminen. Tämän vuoksi Valion tulosta ei voida normaaliin tapaan mitata yrityksen voiton suuruudella. Menestystä kuvaa paremmin se hinta, millä Valio, osuuskuntien välityksellä, on ostanut maidon Valioryhmän tuottajilta. Toisin sanoen Valion toiminnan tarkoituksena on maksimoida ostamansa maitoraaka-aineen hinta – myös pitkällä aikavälillä. Tätä perusasiaa selventämään on Valiossa otettu käyttöön kaksi uutta sisäistä mittaria, maitokate ja maitotuotto. Maitokate tarkoittaa kokonaissummaa, joka jää jäljelle, kun liikevaihdosta on vähennetty kaikki kulut maidon hintaa lukuun ottamatta. Maitotuotto saadaan, kun maitokatteesta vähennetään vielä käyttöomaisuuden poistotarve. Maitotuotoksi jäävä rahasumma voidaan kokonaisuudessaan käyttää maidon ostoon, ja sen perusteella määräytyy myös Valion maksama maitolitran lopullinen hinta. Vaikuttaa järkeenkäyvältä, joskin taloudenpidon lukuihin tottumattomalle hieman monimutkaiselta. Suunta käy kuitenkin selville, kun tiedämme, että Valion vuoden 2007 tulosparannus oli 30 miljoonaa euroa maitokatteella mitattuna. Käytännössä tulosparannus näkyi edellisvuotta parempana raakamaidon hintana.
Valtaosa Valioryhmän hankintaosuuskuntien liikevaihdosta on Valiolle myytävästä maidosta syntyvää tuloa. Osuuskunnan liikevaihto ja tuottajamaidon ostoon käytettävissä oleva kokonaissumma ovat siten riippuvaisia Valion maitokatteesta. Osuuskuntien toiminnassa ei vuonna 2007 ollut edellisvuoteen nähden niiden talouteen merkittävästi vaikuttavia muutoksia, joten Valion hyvä tulos mahdollisti myös osuuskuntien tuottajille maksaman maidon hyvän tilityshinnan.
Maitotilojen tilinpäätöksistä voidaan päätellä, onnistuuko kilpailukykyinen maidon alkutuotanto nykyisellä kulu- ja tuottorakenteella. Vuoden 2007 lopulla nousivat maatalouden tuotantopanosten hinnat totuttua enemmän. Samaan aikaan lehmämäärän väheneminen ja lehmäkohtaisen maitotuotoksen aleneminen jarruttivat myös tilakohtaisen maitomäärän kasvua. Alustavien tietojen mukaan maitotilojen kulujen kasvu ei kuitenkaan vielä näy viime vuoden tilinpäätöksissä, koska merkittävät hintamuutokset tapahtuivat vasta vuoden viimeisten kuukausien aikana. Lisäksi kulujen nousua kompensoivat maidon yhteensä kolmen sentin hinnankorotukset tammi- ja lokakuussa. Alkuvuonna täydennettiin edelliskesän niukkaa mutta erittäin hyvänlaatuista nurmirehua väkirehulla, jonka käyttöä korkea hinta ei vielä rajoittanut. Näin ollen viime vuonna tuotosseurannassa olevien lehmien keskituotos oli sittenkin kasvanut edellisvuodesta lähes normaaliin tapaan. Tämän vuoden puolelle jatkunut tuotantopanosten hintojen nousu ja yhtäaikainen lehmien keskituotoksen lasku tulevat näkymään vasta tämän vuoden maitotilojen tuloksissa. Kasvaneiden kulujen vuoksi on osa maitotiloista joutunut maksuvaikeuksiin. Tästäkin syystä maidon hinnan korotukset ovat tulleet tositarpeeseen. Eeva Brofeldt
|
| |
Tekstit 3/08| Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus |