Numero 3 / 2006


Maidon laatu on järjestelmällisen työn 
tulosta, Ulla ja Sami Järvinen sanovat. 
Tekemistä riittää myös tuvan puolella
touhukkaan Atte-pojan ja Aaro-vauvan 
kanssa. Komea kaappikello on Ullan 
isän tekemä.
Kuva Aino Murtomaa-Niskala

Aino Murtomaa-Niskala  

Ulla ja Sami Järvinen:
Laatu on järjestelmällisen 
työn tulos

Ulla ja Sami Järvinen Alavudelta saivat kultaisen Walter Ehrströmin mitalin tunnustuksena tilansa neljännesvuosisadan yhtäjaksoisesti tuottamasta parhaan laatuluokan maidosta.
Järvisten mukaan laatu syntyy pitkäjänteisestä, järjestelmällisestä työstä.

-Mitalikauden alkujakso on äidin ja isän ansiota, Sami Järvinen sanoo. Sukupolvenvaihdos tehtiin 1995 ja Ulla Järvinen tuli taloon emännäksi kolme vuotta myöhemmin. Hän on parhaillaan äitiyslomalla hoitamassa 2-vuotiasta Attea ja maaliskuun lopussa syntynyttä Aaroa.
 
Järviset isännöivät sukutilaa Alavuden


Tekstit 3/06

Maito ja Me

Edelliset numerot

Toimitus

Vetämäjärvellä 12. sukupolvessa.

Hyvä elinikäistuotos

Lehmiä on 30-32. Nuorkarja mukaan lukien eläimiä on viitisenkymmentä. Sonnit lähtevät ternivasikkana välitykseen.

Navettaa laajennettiin, peruskorjattiin ja koneistettiin kuusi vuotta sitten. Parsinavetassa on lietelanta, putkilypsy kuudella irrottimin varustetulla yksiköllä, lypsykiskot, pesuri, pyykinpesukone lypsyliinoille, väkirehuruokkija ja Avant-pienkuormaaja säilörehun jakoon.

Viljelyssä on yhteensä 59 hehtaaria, josta 35 omaa peltoa. Reilu 30 hehtaaria on nurmella, 15 ha viljalla ja loput kesantona. 

Alavuden kultamitalit 
eivät ole sattumaa


Kultamitalikauden alkuvuodet ovat Vappu ja Toivo Järvisen työn tulosta. Toivo Järvinen toimi pitkään Alavuden Osuusmeijerin hallinnossa, joista ansioista myönnetty Valion Paimenpoika on kodissa kunniapaikalla.

Alavudelle tulee tänä vuonna useampikin kultamitali parhaan laatuluokan maidosta. Se ei ole sattumaa, tietää Toivo Järvinen.

Hän toimi 27 vuotta Alavuden Osuusmeijerin hallituksessa päättämässä toimenpiteistä, joilla meijeri edisti laatumaidon tuottamista tiloilla.

Toivo Järvinen kiittää paljosta osuusmeijerin isännöitsijää Urho Kyrönlahtea, joka hänen mukaansa oli aikaansa edellä laatuasiassa. Alavuden ja Töysän Osuusmeijerit palkkasivat 1975, ensimmäisinä Etelä-Pohjanmaalla, yhteisen tuotantoneuvojan, jota pöpöpoliisiksikin kutsuttiin. Kimppaan liittyi myöhemmin Virtain Osuusmeijeri.

Neuvojana toimi tarmokas Ulla-Maija Leskinen, joka juurrutti seudun maitotiloille laadun tuottamisen käytännön ja tulokset näkyvät edelleen. Samoihin aikoihin osuusmeijeri alkoi palkita parhaita laatumaidon tuottajia opinto- ja virkistysmatkoilla Ikaalisten Kylpylään.

1980-luvulla alkoi valtakunnallinen kampanja utaretulehduksen torjumiseksi. Pahimmat kroonikot lähtivät teuraaksi ja valtio maksoi niistä palkkion. Alavudeltakin teurastettiin noin 270 utarevikaista lehmää, Toivo Järvinen muistelee.

Maidon laatutyötä vauhditettiin valtakunnallisesti osuusmeijerien keskinäisellä kilpailulla. Laatutilastoja alettiin julkaista 1980-luvun lopulla ja niissä Alavuden Osuusmeijeri piti usein kärkipaikkaa.

Vaikka kilpailusta on luovuttu aikoja sitten ja Alavuden Osuusmeijerikin
fuusioitui vuosituhannen alussa Maitojalosteeseen, laadun asema maidontuotannossa pysyy.

Maitojalosteen alueen Walter Ehrströmin kultaiset mitalit luovutettiin tänä vuonna neljälle alavutelaiselle ja yhdelle virtolaiselle tilalle.
Nurmi säilötään tarkkuussilppurilla esikuivattuna siiloon. Ruokinta perustuu säilörehuun, omaan viljaan ja puolitiivisteeseen. Säilörehussa panostetaan laatuun. Rehuanalyysit näyttävät D-arvoiksi 68-71 ja laatuarvosanat vaihtelevat 9-10 välillä. Kuivaa heinää tehdään jonkin verran pötsien toimivuuden varmistamiseksi.

Keskituotos on 8 000 kilon paremmalla puolella. -Huipputuotoksen sijaan pyrimme hyvään elinikäistuotokseen, Ulla Järvinen sanoo. Karjassa on 8-9 kertaa poikineita ja keskipoikimakertakin on reilusti yli kolmen.

Kuivaa ja puhdasta

Yhdeksi laadun perustekijäksi Järviset nimeävät eläinten ja navetan  puhtaana pysymisen. Siinä jokainen hyvin tehty työvaihe helpottaa toista.

Parret pidetään puhtaina ja kuivina. Kuivikkeena käytetään kutterinpurua. Lehmiltä ajellaan karvat syksyllä ja vielä talven aikana utareista ja hännistä. Puhtaat parret ja lyhytkarvaiset utareet pitävät lehmät puhtaina ja helpottavat lypsytyötä.

Kuiva ja sopivan pituinen parsi auttaa sorkkia pysymään kunnossa. -Jalkavaivojen vuoksi ei lehmiä juurikaan ole jouduttu poistamaan, Ulla Järvinen sanoo. Sorkkahoitaja käy kerran vuodessa ja hoitaa hoidon tarpeessa olevat.

Karja laiduntaa kesällä yötä päivää. Laiduntamisessa on oma työnsä, koska lehmät joudutaan marssittamaan maantien yli, mutta hyöty ylittää vaivan moninkertaisesti.

Neljän viimeisen vuoden ajan lehmät ovat jaloitelleet talvikauden ulkona kerran viikossa. -Ulkoilu on niille mieluista, vaikka mielellään ne taas tulevat sisälle navettaankin.

Pakkasrajana Järviset pitävät kymmentä astetta eikä sää saa olla märkä tai viimainen. 

-Tulehduksia ei ole tullut, pikemminkin helle aiheuttaa soluja nostattavaa stressiä, Sami Järvinen toteaa.

Talviliikunta on helpottanut poikimisia eikä kesälaitumelle lasku nostata solulukuja kuten tapahtui ennen talviulkoilutuksen aloittamista. Ulkoilun aikana Järviset siivoavat navetan perusteellisesti, kun eläimet ovat pois tieltä.

Juomakupit puhdistetaan usein. Puhdas, raikas vesi on tärkeä.

Laitumelle on viety vesijohdot ja juomakupit. Vetämäjärven rantaan lehmillä ei ole asiaa eikä salaojitetulla pellolla ole juomaan houkuttelevia ojia. 

Kärpäsiä häädetään navetan yleisellä siisteydellä. Kärpäspaperia ja -maalia käytetään ympäri navettaa. Eläimet hoidetaan selkään kaadettavalla torjunta-aineella ja toukkien torjuntarakeilla vähennetään uusien kärpässukupolvien kehittymistä. 

Irrottimet vakioivat lypsyn

-Lypsyllä vain lypsetään eikä tehdä mitään  muuta, Järviset tähdentävät. Kuudella yksiköllä lypsettäessä riittää tarpeeksi tekemistä Jokaiselle lehmälle on oma lypsyliina.

Puhtaat ja käytetyt liinat ovat visusti erillään. 

Navettaremontissa Järviset uusivat lypsykoneen ja hankkivat irrottimet.
-Irrottimet vakioivat lypsyn aina samanlaiseksi, vaikka lypsäjä vaihtuu, he
sanovat.

Lypsykoneen mitoitus on tärkeä, väljät putket ja riittävän suuri keskuskappale. 

Soluja Järviset tarkkailevat tankkimaidosta. Myös hinnoittelu- ja tarkkailunäytteiden soluja seurataan. Jos solut nousevat lähelle 150 000, tarkennetaan lehmäkohtaista tarkkailua. -Lypsyllä emme muuten juuri lettupannun kanssa askartele, Sami Järvinen sanoo.

Utareiden muutoksia kannattaa seurata, samoin maitosuodatinta. Jos suodattimessa näkyy limaa, sakkaa tai muuta poikkeavaa, kannattaa tehostaa tarkkailua.

-Antibioottihoitoa vaativia utaretulehduksia on ollut aika vähän. Jos neljännes alkaa soluttaa, laitamme sen vähitellen umpeen ja hoidamme umpituubeilla, Ulla Järvinen kertoo.

Maltillisella ruokinnalla voi vähentää tulehdusriskiä. Väkirehumäärää kannattaa Järvisten mukaan nostaa herutusvaiheessa varovasti.

Laadun tekijöiksi Järviset lisäävät vielä pitkäaikaisen lomittajan, johon voi täydellisesti luottaa sekä konepuolella sähköaggregaatin, joka varmistaa poikkeustilanteissa ruokinnan ja lypsyn sujumisen.

Emäntä siementää

Ulla Järvinen on agrologi AMK ja pätevöitynyt myös toimilupasiementäjäksi. -Aikaa säästyy, kun ei tarvitse päivystää siementäjän tuloa, Järviset sanovat. Jalostuksessa tähdätään hyvään utarerakenteeseen. Hyville lehmille käytetään valiosonneja, heikot siemennetään lihasonnilla, jotta ei tule kiusausta pitää niiden jälkeläisiä.

Ulla Järvisellä on muitakin maitotilan emännälle sopivia ammatillisia meriittejä. Olohuoneen kaapissa on näyttävä palkintokokoelma lypsymestaruus- ja metsätaitokilpailuista. Lypsykilpailut ovat jääneet,
mutta metsäkilpailuissa Sami ja Ulla Järvinen käyvät edelleen harrastusmielessä.

Metsätalous on 202 hehtaarin metsäalan myötä varteenotettava tuotantosuunta. Isäntäväki on sitä myös määrätietoisesti kehittänyt. -Maidontuotannon ohella on hyvä olla toinenkin tukijalka, he sanovat. 

Puhtaus ja huolellisuus

Edellisellä isäntäparilla, Vappu ja Toivo Järvisellä on koti aivan tilakeskuksen naapurissa. Työtavat ovat heidän ajoistaan muuttuneet, mutta laadun tuottamisen perinne säilynyt.

Vappu Järvinen hoiti aikanaan lypsyn ja pesut, isäntä järjesti lehmille rehut ja kolasi lannan. Heidän aikanaan työ tehtiin pitkälti käsivoimin, vaikka lypsyssä olikin kannukone jo 1950-luvulla. 1970-luvun alkupuolella tulivat putkilypsykone ja tilatankki. -Tankki helpotti maidon jäähdytystä, mutta käsin sekin pestiin, Vappu Järvinen muistelee. Kuumaa vettä on laatutyössä kulunut paljon.

Toivo Järvinen kiittää maidon laadusta emännän huolellisuutta, tinkimätöntä puhtautta, hyvää lypsyä ja eläinten hoitoa. Omasta puolestaan hän toteaa panostaneensa erityisesti rehun laatuun ja hyvään ruokintaan.

Tarkkailussa tila on ollut vuodesta 1949. Tallella ovat 1950-luvun alusta tarkkailumuistiinpanot, joista ilmenee mm. Juhlikin, Mairikin, Kukan, Ihanan ja Nunnan tuotokset. Erityisen hyvä lehmä oli Rusko, joka poiki 17-18 kertaa ja lypsi jopa yli 3 300 kilon keskituotoksia.

-Aivan viimeistä litraa ei lehmistä ole otettu irti. Ehkäpä siksi eläimet ovat pysyneet melko terveinä ja pitkäikäisinä, Toivo Järvinen sanoo. Tälläkin hetkellä navetassa on kolme edellisen isäntäparin kasvattamaa lypsäjää.

 

 

 alkuun Tekstit 3/06 | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus