Hyvät maidontuotanto-ominaisuudet ja järkevä ruokinta tekivät Hattarasta 100-tonnarin

"On se Hattara vähän erikoinen lehmä luonteeltaan", kertovat Lehtisen Riitta ja Matti selvästikin hieman ylpeänä hoidokistaan. "Se on aina arkaillut lauman vahvimpia ja röyhkeimpiä lehmiä, eikä koskaan ole ensimmäisenä syömässä. Mutta kun hätäisimmät ovat päässeet pahimmasta nälästään, rauhoittuneet ja käyneet maate, menee Hattara ruokintapöydän viereen ja alkaa syödä säilörehua, hyvällä halulla ja pitkään."

Lehtisen navetassa lehmät saavat syödä säilörehua vapaasti. Tarpeen mukaan rehuannosta täydennetään täysrehulla, jota on enimmillään 14 kg päivässä. Väkirehuprosentti on ollut 35 - 40 välillä ja tarkoitus on pitää se sillä tasolla myös jatkossa. Lehtiset ovat laskeskelleet, että ruokinta kannattaa suunnitella näin päin, jotta kotoisen säilörehun tuotantovaikutus saadaan hyödynnettyä täysimääräisesti. Huonon ja hyvän säilörehun tuotantokustannus on sama, mutta hyvä rehu lypsättää ja maistuu lehmille. Säilörehun maittavuuteen pitää kiinnittää erityisesti huomiota, jotta Hattaran kaltaiset "maratoonarit" söisivät sitä halukkaasti vuodesta toiseen. Hattaralle kelpaa hyvin säilörehu, jonka D-arvon on 70 tienoilla ja valkuaisprosentti 15-18.

Lehtisellä säilörehun tekoon valmistaudutaan huolellisesti. Säilöntäaineena on viimeaikoina käytetty AIV2:ta. Aiemmin on kokeiltu myös biologisia säilöntäaineita, mutta säilörehun esikuivauksen myötä palattiin AIV 2:een. Käytäntö osoitti, että 30-40 prosenttiseksi esikuivatussa rehussa biologisten säilöntäaineiden toimivuus on epävarmaa ja niiden käyttö vaatii tekijältä erityistä huolellisuutta. AIV2:lla esikuivatun säilörehun teko on yksinkertaisempaa, hyvä lopputulos on varmempi ja rehunteko siten vähemmän stressaavaa.

Hyvä nurmi on kaiken lähtökohta. Nurmen korjuu ja säilöntä joko säilyttävät nurmen rehuarvon tai huonontavat sitä. Lehtisellä ollaan tarkkana korjuuajankohdan suhteen. Netistä käydään Artturin sivuilta joka päivä katsomassa lähialueiden nurmien kehitysennustetta. Päivittäin tarkkaillaan myös omien peltojen kasvua. Lisäksi vahditaan vielä lyhyen ja pidemmän ajan sääennustuksia, jotta säilörehu-urakka saataisiin vietyä läpi ilman seisokkeja.

Rehuanalyysit tehdään joka sadosta aina kyseisen erän syötön alkaessa. Jos säilörehun valkuaisprosentti on alhainen, paikataan suurituottoisten lehmien valkuaistarvetta täysrehun lisäksi vielä rypsillä, jota annetaan enintään kilo päivässä. Tällä rehuyhdistelmällä lehmät heruvat hyvin. Yli 50 kiloa päivässä tuottavat lehmät samoin kuin soluttavat tai utarerakenteeltaan huonot lehmät lypsetään kolmesti päivässä. Lehtiset ovat todenneet, että aamupäivän lopuksi muutamien lehmien ylimääräiseen lypsyyn kuluva aika saadaan monikertaisena takaisen näiden eläinten parempana terveydentilana.

Vielä muutama sana Hattarasta: Se on poikinut kymmenen kertaa ja tähän asti parhaan maitotuotoksen se lypsi seitsemäntenä tuotosvuonna. Kaiken kaikkiaan sen tuotostaso on iän myötä vain parantunut, Maidon soluluku on koko ajan ollut hyvin alhainen, pääosin alle 100 000 ja utaretulehduksen yllättäessä se on reagoinut hyvin hoitoon ja tervehtynyt nopeasti. Myös poikimaväli on ollut tasainen. Lehtisten mukaan 100-tonnarilehmän elämä on pääosin syömistä ja rauhallista lepäilyä. Eikä ole ainakaan haitaksi, että lehmän elämässä kaikki tapahtuu säännöllisesti, eikä sen rauhaa järkytetä äkkinäisillä yllätyksillä.

EEVA BROFELDT
Kirjoittaja on Valion alkutuotantopäällikkö.