Onko lypsykarjasi terveydessä ongelmia?
Kysymyksiin vastaa tällä palstalla
eläinlääkäri Kalevi Heinonen.
Lähetä kysymyksesi Maito ja Me –lehden toimitukseen, Maito ja Me, PL
10, 00039 Valio, puh. 010 381 2045.
Toimituksen sähköposti: aino.murtomaa-niskala@valio.fi.
Edellinen, vedinkuoliota käsitellyt palsta herätti kiitettävästi huomiota ja kommentteja. Kiitoksia niistä.
Palstan uskollinen lukija Vanha Emäntä Savosta kiittää viime numeron mielenkiintoisesta vedinkuoliovastauksesta ja antaa oman hoitoyritysvinkkinsä vedinkuolion uhatessa. Heti kun ensimmäiset sinerrysoireet havaitaan, neljänneksen lypsy, ainakin konelypsy lopetetaan. Hiehon vetimet tahtovat muutenkin sinertyä lypsyssä. Lähellä kuolioitumista olevissa vetimissä koneen alipaineen aiheuttama verenkierron heikkeneminen saattaa olla viimeinen vetimen kestokyvyn katkaiseva oljenkorsi. Vanhan emännän kokemuksen mukaan neljännestä voi pitää lypsämättä 7-10 päivää. Tänä aikana vain seurataan, että maito on normaalin näköistä eivätkä solut nouse. Heruva neljännes voi toipua vielä normaalituotantoon, kun lypsy aloitetaan uudelleen.
Varsinaisen asian lisäksi Vanhan Emännän huomiota kiinnitti eläinlääkärin ajatukset sorkkakuumeen estämisestä ja rehun tärkkelyksestä. Ennen lehmät kestivät melko suuria vilja- annoksia. Tunnutus neljällä viljakilolla ja tiiviste päälle oli tavallista, hyvän verran toistakymmentä kiloa kului aikuisilla lehmillä parhaan maidon aikaan. Sorkkakuumetta ei ollut ainakaan paljon, vedinkuolioita ei tainnut olla ollenkaan. Silloin kun Vanha Emäntä sai koulutuksensa, lehmän vilja neuvottiin käsittelemään "jyvä kahtia" -menetelmällä, jolloin se oli pötsille ystävällistä. Sittemmin viljaa on neuvottu litistämään niin, että jyvä vain vähän rikkoontuu ja pötsin bakteerit pääsevät aloittamaan hitaan sulatuksen muutamasta halkeamapaikasta. Muu viljan käsittely on pahasta. Nykyisin teollinen väkirehu markkinoidaan kauniina papusina. Vilja on jauhettu ja kuumennettu. Vanha emäntä epäilee, että tällaista tärkkelystä lehmät kestävät huonommin kuin vanhan ajan kotoista viljaa.
Toinen Vanhan Emännän huomiota kiinnittänyt ajatus oli ehdotus säilörehun sulavuuden huonontamisesta. Vanhoina aikoina arvokkainta lehmän rehua oli nuori, hyvin sulavalaidunruoho. Sisäruokintakaudella lähimmäksi tätä rehua pääsee nuorena korjattu, korkean D-arvon omaava säilörehu. Miksi se nykyisin olisi huonoa herutusrehua? Ennen tosin osattiin vähentää väkirehuannoksia, kun lehmät olivat nuoressa nurmessa. Ehkä kannattaisi uudelleen opetella säätelemään väkirehun määrää nurmirehun laadun mukaan ennemmin kuin huonontaa nurmirehun laatua.
Lypsämättä jättäminen on erinomainen keino auttaa vedintä toipumaan sekä vedinkuoliosta että myös muista vedinvaurioista. Tulehdusvaara on useimmiten pienempi kuin pelätään. Vaikka vedin on päältäpäin vaurioitunut, neljänneksessä ei silti välttämättä ole utaretulehdusta. Myöskään maidontuotannon menetystä ei pidä pelätä, koska vastapoikineen lehmän neljännestä on tunnetusti vaikea saada umpeen. Esimerkiksi 10 vuorokautta lypsämättä pidettyyn neljännekseen tuotos palautuu kahden viikon lypsämisen jälkeen normaaliksi.
Myös ruokinta-asiassa olen Vanhan Emännän kanssa samaa mieltä. Kyllä kotoisellakin rehulla pystyy lehmän ruokkimaan siten, että pötsi ei käy kovin happamana. Ruokinnassa, kuten muussakin lehmänhoidossa se menetelmä on paras, minkä osaa ja Kokenut eläinlääkäri Pohjanmaalta soitti ja kertoi hoitavansa vedinkuoliota noin viiden päivän tulehduskipulääkekuurilla. Tulokset ovat olleet lupaavia. Tulehduskipulääkkeet estävät tulehdusreaktion aiheuttamaa turvotusta ja kudosvauriota, joten ainakin teoriassa ne saattaisivat auttaa tässä vaivassa. Kaikki lehmän tulehduskipulääkkeet ovat reseptillä, joten niiden käytöstä tulee keskustella oman eläinlääkärin kanssa.
Edellisten kommenttien lisäksi tarkennus hiehon ruokintaohjeeseen. Isäntä pohjoisesta soitti ja kysyi, tarkoittaako palstan teksti "Poikimisen hetkellä annos voisi olla 3-4 kg hiehon koosta riippuen. Jakokertoja tulisi olla ainakin neljä vuorokaudessa." neljää 3-4 kilon annosta vuorokaudessa vai jaetaanko 3-4 kg annos neljään eli noin 1 kg/jakokerta. Jälkimmäinen tulkinta on oikein, siis 3-4 kg:n annos jaetaan neljänä noin kilon annoksena.
Kalevi Heinonen on Maito ja Me -lehden
eläinlääkäripalstan pitäjä.
Numero 3 / 2005
