Maidon kautta luomurehu hyödynnetään tuottavasti, Mirja Koljonen sanoo. 
Luomulehmä Rannan Neito ja Mirja 
esittäytyivät viime kesän näyttelyssä.
Taustatukena Aaro Kojonen ja vanhin 
poika Eero. Kuva Outi Leppäkumpu

Luomumaidon tuotanto kannattaa

Luomulisä tekee luomumaidon tuotannosta kannattavaa, Mirja Koljonen Teuvalta sanoo. Hänen mukaansa myös tulevaisuus näyttää hyvältä. -Koko ajan on menty eteenpäin. Olemassa olevien luomukeräilyreittien varrella on tilaa uusille luomumaidontuottajille, Valion luomuneuvottelukunnan puheen-johtajana toimiva Koljonen toteaa.

Luomutuotannon pelätään lisäävän työtä, mutta Mirja Koljosen mukaan niin ei käy. Hänen mukaansa luomu tavallaan selkeyttää tuotantoa.

Työmäärä ei juurikaan kasva, mutta painopiste muuttuu. Lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden hankinta ja levitys jää pois. Niitä ei tarvitse miettiä 

eikä niistä tule kustannuksia. Sen sijaan kasvivalintoja joutuu pohtimaan aiempaa tarkemmin ja navetassa tehdään ehkä vähän aiempaa enemmän töitä. -Sekin riippuu navetasta, Koljonen tähdentää. Parsinavetassa lisätyötä aiheuttaa esimerkiksi lehmien ulkoiluttaminen talvella. Vastapainoksi se parantaa hedelmällisyyttä, helpottaa poikimisia ja lisäksi eläimistä kasvaa helposti käsiteltäviä, kun niiden kanssa joutuu pelaamaan enemmän, hän sanoo.

Päätösten aika

Jos luomumaidontuotanto on käynyt mielessä, nyt tukihakemuksia valmistellessa on aika tehdä ratkaisuja, Mirja Koljonen sanoo. Ensimmäiseksi kannattaa kuitenkin selvittää omasta osuuskunnasta, onko mahdollista päästä luomukeräilyyn. Parhaat edellytykset ovat niillä alueilla, joilla jo ennestään on luomumaidon keräilyreitti.

Maaseutukeskus on seuraava yhteydenoton paikka. Mirja Koljosen mukaan asiantuntijan apu on tarpeen luomuviljelyä suunniteltaessa ja siihen siirryttäessä. Siten voi välttyä tekemästä virheitä, jotka voivat romahduttaa tuotannon ja kannattavuuden.

Luomutuotantoa suunnittelevalta edellytetään tiettyä ennakkoluulottomuutta ja itsenäisyyttä, kykyä muuttaa perinteisiä käytäntöjä, Mirja Koljonen sanoo.

Sen sijaan mitään "vihreää herätystä" ei tarvita.

Jos luomusäännöt tuntuvat hankalilta, kannattaa muistaa, että niillä on tietty tarkoitus, Koljonen sanoo. Lisätyö ja investoinnit eläinten olosuhteisiin maksavat itsensä takaisin eläinten terveytenä ja kestävyyden paranemisena.

Reilu peltoala helpottaa

Pelto ja karja liittyvät luomussa kiinteästi toisiinsa. Reilu peltoala karjamäärään verrattuna helpottaa luomutuotantoa. Jos peltoa on niukasti, joudutaan ostorehusta riippuvaiseksi ja se on luomussa kallista, Koljonen sanoo.

Tilan sijainti aiheuttaa eroja. Esimerkiksi Etelä-Pohjamaalla, jossa Teuva sijaitsee, viljanviljely on vahvaa. Jossakin muualla saattaa joutua ostamaan luomurehuviljan.

Parsinavetta ei ole esteenä luomutuotannolle, tosin se edellyttää eläinten talviulkoilutusta. Vasikoita ei saa pitää ritiläpohjalla, mutta sekin on hoidettavissa esimerkiksi kumimatoilla ja kuivikkeilla. Sen sijaan laiduntamismahdollisuus on käytännön työn kannalta lähes välttämätön. Muutoin joudutaan ulkoiluttamaan kaikkia eläimiä hiehoista lähtien ja se on työlästä, Koljonen sanoo.

Jos edellytykset ovat kunnossa: tuotantorakennukset saadaan luomuun sopiviksi, peltoalaa on riittävästi ja tila on luomukeräilyalueella, siirtyminen luomuun voi tapahtua suhteellisen ripeällä aikataululla. Tällaisessa tapauksessa voidaan joutua alkuvaiheessa satsaamaan luomurehun ostoon.

Toinen mahdollisuus on siirtyä luomuun varovasti asteittain, jolloin voi itse arvioida, menestyykö uusi tuotantotapa. Jos peltoviljely onnistuu, voi karjan siirtää luomuun myöhemmin, Koljonen sanoo.

Jos luomu ei sittenkään tunnu sopivan, siitä pääsee eroon, hän toteaa.

Luomumaito kannattaa

Luomumaidon kannattavuus on tilakohtaista kuten kaiken maidontuotannon, mutta Mirja Koljosen mukaan luomusta on mahdollista saada vähintään yhtä hyvä ja jopa parempi tuotto kuin tavanomaisesta tuotannosta. Valio maksaa sopimustiloille 35 penniä litralle luomulisää. Välitysvasikoista saa hieman tavallista paremman hinnan ja luomulihasta muutaman kymmenen sentin lisähinnan.

Tosin luomulihasta tili alkaa juosta täysimääräisenä vasta muutamien luomuvuosien kuluttua. Luomulihan edellytyksenä on, että eläin on ollut vähintään ¾ elinajastaan luomulla.

Mirja ja Aaro Koljonen Teuvalta ovat tuottaneet luomumaitoa vuodesta 1996. Luomumaidon keräily alkoi pari vuotta myöhemmin. Pellot ovat olleet luomussa vuodesta 1994.

Alkujaan luomuun siirtyminen lähti halusta monipuolistaa peltoviljelyä. Luomumaito oli luonteva jatko, koska maidon kautta luomurehu voidaan hyödyntää, Mirja Koljonen sanoo.

Valion ja luomutuottajien neuvottelukunta

Mirja Koljonen toimii puheenjohtajana Valion luomuneuvottelukunnassa, joka keskustelee ja neuvottelee Valion ja luomutuottajien välisistä asioista.

Tämä tuottajien ja markkinointiyhtiön kiinteä vuorovaikutus on yksi Valion luomumaitomarkkinoiden hallitun kehittämisen perustekijä, Koljonen sanoo.

Luomuneuvottelukuntaan kuuluu kuusi luomumaidontuottajaa eri puolilta Suomea: Mirja Koljosen lisäksi Pohjois-Pohjanmaata edustava Jukka Alasaari, Antti Hämäläinen Ylä-Savosta, Seppo Kietäväinen Juvalta ja Antti Riuttaskorpi Varsinais-Suomesta. Kymenlaaksoa edustaneen Raimo Kuuselan seuraaja valitaan neuvostoon maaliskuun aikana. Neuvottelukunnan jäseniin voi ottaa yhteyttä luomumaidontuotantoon liittyvissä asioissa, Mirja Koljonen sanoo.

Valion edustajina neuvottelukunnassa toimivat hankintajohtaja Heikki Mäkelä ja kenttäjohtaja Pentti Moisio.