Rehutohtorin vastaanotto

MMT Juha Nousiainen vastaa Rehutohtorin vastaanotolla lypsykarjan ruokintaa koskeviin kysymyksiin.
Lähetä kysymyksesi Maito ja Me -lehden toimitukseen os. Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio.
Toimituksen sähköpostiosoite: maitojame@valio.fi ja puh. 010 381 2045.

Sopivatko kotovaraiset valkuaiskasvit parsinavetan ruokintaan?

Kotovaraisen valkuaisen tuotanto on nyt paljon esillä. Kokemukset koskevat kuitenkin pääasiassa aperuokintaa. Meillä on parsinavetta, säilörehu jaetaan pienkuormaajalla ja väkirehun jakaa kiskoruokkija. Väkirehuna on pääasiassa oma vilja, puolitiiviste ja rypsirouhe. Meillä on puna-apilaa käytetty nurmiseoksessa, mutta onnistuisiko tällaisessa ruokintasysteemissä esimerkiksi herneen tai härkäpavun käyttö ja miten?

Yhä useammat maitotilat ovat kiinnostuneet viljelemään palkokasveja tai palkokasvien ja viljojen seoksia säilörehun raaka-aineeksi. Tästä voi ollakin merkittävää hyötyä ruokinnan talouden kannalta. Väkilannoitekustannuksia on mahdollista pienentää, karjanlannan käyttöä tehostaa ja palkokasveista valmistetut säilörehut antavat lisää sadontuottopotentiaalia erityisesti kuivina kesinä. Luomutilojen valikoimaan palkokasvit kuuluvat luonnostaan, mutta niiden hyödyntäminen tavanomaisessa tuotannossa on myös mahdollista.

Ruokinnallisesti usean karkearehulajin hyödyntämisestä voi lisäksi olla etua. Tiedetään että puna-apila-nurmiseoksien syöntipotentiaali paranee pelkkään nurmiseokseen verrattuna. Samoin nurmisäilörehun osittainen korvaaminen kokoviljasäilörehulla noin 30–50 prosenttiin asti lisää syöntiä, vaikka karkearehuseoksen D-arvo alenisikin. Vaikka selkeitä tutkimusnäyttöjä asiasta ei olekaan, on mahdollista, että herne ja härkäpapu aiheuttavat samantyyppisen syöntipotentiaalin lisäyksen. Ilmiö siis tunnetaan, mutta sen syistä ei ole täyttä selvyyttä.

Mahdollisesti paras tapa hyödyntää hernettä on viljellä niitä seoksena viljan kanssa ja valmistaa siitä säilörehua kokoviljasäilörehun tapaan. Härkäpapua on käytetty myös sellaisenaan. Näiden palkoviljasäilörehujen hyödyntäminen onnistuu toki parhaiten seosrehussa, jolloin seoksen karkearehuosan muodostaa sekä nurmi- että kokoviljasäilörehu. Säilöntä voidaan tehdä siis eri varastoihin.

Kysyjän tilanteessa parsinavetan erillisruokinnassa ratkaisu ei ole näin helppo. Yksi vaihtoehto on se, että palkokasvia sisältävä kokoviljasäilörehu ja nurmisäilörehu säilötään kerroksittain samaan siiloon, jolloin sitä voidaan syöttää ”seoksena”. Tästä on käytännön kokemuksia viljasta tehdyn kokoviljasäilörehun osalta. Luonnollisesti säilöntätyö on haasteellisempaa ja työläämpää, mutta lopputulos voi olla ihan tyydyttävä.

Säilöntä eri varastoihin ja ruokkiminen päällekkäin voi johtaa siihen, että lehmät erottelevat rehua ja ruokinta ei onnistu kunnolla. Toki erilaisten karkearehujen ruokkiminen eri eläinryhmille voi olla myös mahdollisuus parsinavetassa. Kokoviljasäilörehua voidaan suunnata enemmän umpilehmille ja nuorkarjalle, ja nurmi- tai apilasäilörehua lypsäville.

Rehujen lopullinen energia-arvo määrää sen mille eläinryhmälle sitä kannattaa suunnata.