Eläinlääkärin palsta

Onko lypsykarjasi terveydessä ongelmia?
Kysymyksiin vastaa tällä palstalla eläinlääkäri Kalevi Heinonen.
   Lähetä kysymyksesi Maito ja Me –lehden toimitukseen, Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio, puh. 010 381 2045.
   Toimituksen sähköposti: aino.murtomaa-niskala@valio.fi.

Miten annetaan pistos
lihakseen?

Mikä on eläinlääkärin oikeaoppinen piikitystapa naudan lihakseen? Mitä tapahtuu, jos ei onnistukaan määrittelemään ’pistoskolmiota’ oikein? Joskus on pakko sekin homma tehdä, mutta en halua yhtään nautavainajaa kontolleni sen takia että penisilliini menee väärään osoitteeseen. Osaan hahmottaa kolmion, mutta mitkä ne ’vaaranpaikat’ tekniikassa ovat?
Jonna

Piikitystavan oikeaoppisuutta voidaan tarkastella ainakin eläimen, piikittäjän ja lääkejäämien näkökulmasta. Käytännössä mahdollisia pistoskohtia ovat kaulalihas, lapalihas ja takajalkojen lihakset. Kysyjän mainitsemat ’pistoskolmiot’ löytyvät sekä kaulasta että lavasta. Takajalat tulee unohtaa, koska ne ovat arvokkainta osaa lehmän ruhosta ja mahdolliset pistosjäljet aiheuttavat huomattavan vahingon. Takapää tuppaa olemaan myös se likaisempi pää lehmää, joten pistoskohdan tulehdusvaara on huomattava.

Eläimen näkökulmasta lapa ja kaula lienevät samanarvoisia. ’Kolmiot’ määritellään, jotta vältettäisiin pistäminen luun kohdalle. Luuhun osunut pistos on kivulias, muuta haittaa siitä ole. Tärkeintä on, että lääkeaine on mahdollisimman vähän ärsyttävää ja että samaan kohtaan ei pistetä monena päivänä peräkkäin. Yleisistä lääkeaineista prokaiinipenisilliini ja useimmat kipulääkkeet ovat vähiten ärsyttäviä. Vesiliukoinen pensilliini ja enrofloksasiini ovat melko ärsyttäviä. Suurin yhteen kohtaan pistettävä lääkemäärä on 20 millilitraa.

’Nautavainajan’ aikaansaaminen on hyvin pieni, mutta ei olematon riski. Yleisin pistoksesta saatava sivuvaikutus lienee penisilliinipistoksen jälkeen ilmenevä hermostoärsytys tai allerginen reaktio. Hermostoärsytys ilmenee siten, että eläin saa kiihtymiskohtauksen, se saattaa mennä makuulleen ja saada pahoja kramppeja. Tämän reaktion syynä on todennäköisesti verisuoneen joutunut prokaiinipenisilliini. Toinen tyypillinen haitta pistoksen jälkeen on allerginen reaktio, silloin lehmä saa ihooireita tai jopa hengenahdistusta. Sivuvaikutukset menevät ohi muutamassa tunnissa. Kumpikin sivuvaikutus voi johtaa kuolemaan, mutta onneksi hyvin harvoin.

Pistosta annettaessa on aina laitettava ensin pelkkä neula lihakseen ja varmistettava, että neulasta ei valu verta. Jos verta tulee, pitää pistää toiseen kohtaan. Pistoksen jälkeen saattaa vuotaa vähän verta, mutta se ei ole merkki siitä, että lääke olisi mennyt verisuoneen. Pistettäessä rimpuilevaa lehmää neula saattaa liikkua ja lääkettä saattaa joutua verisuoneen. Tästä syystä aran lehmän piikittämisen yhteydessä kannattaa harkita nokkapihtien käyttöä.

Piikittäjän näkökulmasta lapa lienee helpoin paikka, mutta siihen tulisi pistää ainoastaan, jos ei ole apulaista ja kaulaan pistäminen on vaikeaa tai vaarallista. Esimerkiksi länkikytkyissä oleva lehmää ei voi pistää kaulaan ilman kiinnipitäjää.

Lääkejäämien näkökulmasta kaulalihas on paras pistospaikka. Kirjallisuudessa on viitteitä siitä, että lääkeaine kulkeutuisi pistoskohdasta verenkiertoon nopeammin kaulalihaksesta kuin raajojen lihaksista. Nopea poistuminen pistoskohdasta saattaa vähentää maidon jäämien eli ’antibioottihäntien’ todennäköisyyttä. Kaula on halvempaa lihaa kuin lapa, mikä myös puoltaa kaulaan pistämistä.