Rehutohtorin vastaanotto

MMT Juha Nousiainen vastaa Rehutohtorin vastaanotolla lypsykarjan ruokintaa koskeviin kysymyksiin.
Lähetä kysymyksesi Maito ja Me -lehden toimitukseen os. Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio.
Toimituksen sähköpostiosoite: maitojame@valio.fi ja puh. 010 381 2045.

Riittävätkö puolitiivisteen kivennäiset?

Minkälainen on lisäkivennäisten tarve puolitiivisteruokinnassa? Puolitiivisteessä kun on itsessäänkin kivennäisiä, mutta riittävätkö ne? Entä miten lisäkivennäisten tarpeeseen vaikuttaa peltomaa, jossa säilörehua kasvatetaan? Onko lisäkivennäisten tarve suurempi nyt, kun säilörehu on sateisen kesän jäljiltä huomattavasti keskivertoa märempää? Onko lisäkivennäisten käytöllä lehmän ummessaoloaikana merkitystä?
Emäntä Maitosuomesta

Puolitiivisteruokinnan perusidea on, että sitä ja viljaa syöttämällä ei juuri tarvittaisi muita väkirehukomponentteja säilörehua täydentämään. Kaupallisissa puolitiivisteissä on valkuaiskomponentin lisäksi kaikkia kivennäisiä ja vitamiineja sekä osassa energiakomponentteja. Eri valmistajien tuotteet hieman eroavat toisistaan, mutta niissä on tyypillisesti 8-10 g/kg kalsiumia, 6-8 g/kg fosforia sekä 4-5 g/kg natriumia ja magnesiumia.

Säilörehuun ja seosviljaan perustuvalla ruokinnalla fosforista ja magnesiumista on harvoin puutetta ruokintasuosituksiin verrattuna, olipa tuotostaso mikä tahansa. Kalsiumin ja natriumin osalta saatetaan jäädä lievästi suositusten alle lähinnä alemmilla tuotostasoilla, koska tiivisteen käyttömäärä jää alhaisemmaksi. Ruokintakalkiksi tai ruokasuolaksi laskettuna lisäystarve on tyypillisesti vain muutamia kymmeniä grammoja päivässä.

Kuitenkin on muistettava, että perusrehujen, lähinnä säilörehun, kivennäiskoostumus voi vaikuttaa aika lailla tarvittavaan kivennäistäydennykseen. Se olisikin hyvä tarkistaa aika ajoin rehuanalyysilla. Maalaji ja peltojen kasvukunto, muun muassa happamuus, vaikuttavat jonkin verran rehukasvien koostumukseen. Siksi viljavuustutkimus on hyvä perusmittari kotoisten rehujen kivennäisten osalta.

Rehutilastojen mukaan säilörehun kuiva-ainepitoisuus ei näytä juurikaan vaikuttavan kivennäisten pitoisuuksiin, vaikka märistä rehuista puristenesteen mukana poistuukin kivennäisiä. Tämä johtunee siitä, että puristenesteessä poistuu kivennäisten lisäksi muutakin kuiva-ainetta, ja lisäksi märässä rehussa tapahtuu enemmän käymistä, mikä nostaa valmiin rehun tuhkapitoisuutta. Märät rehut eivät siis lisää kivennäisten tarvetta sinänsä, vaikka muuten voivatkin olla ongelmallisia ruokinnassa huonon laadun vuoksi.

Lehmän ummessaoloaikana on tärkeintä huolehtia siitä, ettei ruokinnassa tulisi liikaa kalsiumia. Myös fosforia voi olla syytä rajoittaa. Tällä voidaan varmistaa tehokas kivennäisten otto luustosta, kun heruminen nopeasti lisää kivennäisten tarvetta.