Valion vientijohtaja Veijo Meriläinen.

Veijo Meriläinen   

Tunnelmia ja näkymiä eurooppalaisen edunvalvonnan etulinjasta

Olen lupautunut Maito ja Me -lehden toimituksen pyynnöstä kirjoittamaan omaa kolumniani Euroopan Meijeriteollisuusyhdistyksen (EDAn)puheenjohtajan ominaisuudessa. Nämä kirjoitukset eivät ole kannanottoja tai virallisia mielipiteitä Valiosta tai Suomesta, vaan omia henkilökohtaisia pohdintoja ja mielipiteitä sen tiedon ja näkemysten varassa, mitä itselläni on käytettävissä. Pyrin välittämään taustatietoja ja

ajatuksia, jotka liittyvät maitoalaa koskeviin päätöksiin ja näkymiin.

Eurooppalainen maitoala on kokenut ja tulee kokemaan suuria muutoksia toimintaympäristössään tulevaisuudessa. Koko alaa koskevien yhteisten kannanottojen aikaansaaminen on useasti eri näkökantojen yhteensovittamista.

Eurooppalainen meijeriala ei suinkaan ole mikään homogeeninen kokonaisuus, vaan asiat ovat varsin erilaisia riippuen siitä, miltä kulmalta niitä katsoo. On pyrittävä näkemään metsä puilta, ja siten tehdä linjavetoja yhteiseksi hyväksi. Tämän olen itse kokenut keskeisimmäksi haasteeksi puheenjohtajan roolissa, on kyettävä kuuntelemaan,ymmärtämään ja rakentavasti johtaa keskustelua järkeviin ratkaisuihin. Eurooppalainen maitoala on hyvin säädelty maidontuotannon, teollisuuden ja kansainvälisen kaupan osalta. Maitoalan toiminnan raamin muodostaa EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ja erityisesti alan ohjaus ja säätelyjärjestelmät.

Komission linjaama yleinen suunta muutoksissa on ollut säädösten purkaminen ja alan yleinen liberalisointi. Keskeisin muutos viime vuosina on ollut CAP 2003 reformin toteuttaminen, joka maitoalalla on johtanut markkinatukijärjestelmän merkittävään purkamiseen ja siirtymiseen tuotannosta irrotettuun tilatukijärjestelmään. Seuraava vaihe tulee olemaan toteutetun CAP reformin 2003 jälkeisen tilanteen ja uuden CAP:in toimivuuden tarkastelu, nk. terveystarkastus (health check) vuonna 2008. Tähän liittyy oleellisena osana unionin budjettiraami 2007 – 2013, koska kaikessa on kysymys viime kädessä käytettävissä olevasta rahasta ja sen jakamisesta.

Teollisuuden intresseissä on toimia olosuhteissa, joka takaisi kaikissa 25:ssä jäsenmaassa kilpailukykyisen maitosektorin ja ennen kaikkea raaka-aineen saannin. Maitohan on tunnetusti raaka-aineena huono matkustamaan, ja tämän vuoksi alan kansallisuus on yksi keskeisiä piirteitä muihin elintarviketoimialoihin verrattuna. Toisaalta maitoala tarvitsee kilpailukykyisen kustannusrakenteen niin, että yritykset olisivat kannattavia ja kilpailukykyisiä myös maailman markkinoilla.

Teollisuuden lähtökohtana edessä oleviin keskusteluihin ovat seuraavat tosiseikat tai reunaehdot:
• CAP reformin 2003 toteuttaminen ja tulokset muodostavat lähtökohdan tuleville muutoksille.
• On tärkeä tietää, toteutuuko WTO:n Dohan neuvottelukierros vai mennäänkö kahdenkeskisiin sopimuksiin.
• On tiedostettava, että teollisuuden markkinatukijärjestelmän merkitys on vähentynyt ja vientituet tulevat ajan myötä poistumaan. Samoin tukijärjestelmiin käytettävissä oleva raha tulee vähentymään.
• Viime vuosien aikana EU on menettänyt merkittävästi osuuksiaan maailmanmarkkinoilla eri tuotealueilla. Eurooppa ei ole mukana globaalissa kysynnän kasvussa.
• Juuri tällä hetkellä maitotuotteiden vahva kysyntä maailmanmarkkinoilla ja rajallinen tarjonnan lisäys, ovat johtaneet poikkeuksellisen hyvään markkinatilanteeseen, jonka ei kuitenkaan uskota olevan pitkäaikainen johtuen maailmantalouden syklisestä luonteesta.
• Edellä mainittu on aiheuttanut vientitukien dramaattisen laskun useissa tuoteryhmissä nollaan. Ala kuitenkin toivoo, että tilanteen vaatiessa tukia olisi käytettävissä. Muutoin tulemme näkemään pahoja häiriöitä sisämarkkinoilla.
• Viime aikojen energiapoliittinen keskustelu tullenee johtamaan biopolttoaineiden tuotannon merkittävään lisäykseen, jolla voi lähinnä pellon uuden käytön seurauksena olla vaikutuksia maidontuotantoon.

CAP reformin 2003 keskeisiä elementtejä markkinoiden säätelyssä oli kiintiöjärjestelmän säilyttäminen 31. maaliskuuta 2015 saakka. Jo nyt on tiedossa, että välitarkastelussa kiintiöjärjestelmän tulevaisuus on tärkeimpiä kysymyksiä. Tällä hetkellä useat maat ovat esittäneet kannanottoja, jossa vaaditaan muutoksia kiintiöjärjestelmään jo ennen vuotta 2015.

On mielenkiintoista huomata, että useassa maassa on kansallista ja yksityistä varautumista muutoksiin jo menossa. Tässä asiassa emme voi Suomessa jäädä makaamaan asemiin, vaan on nopeasti koetettava luoda kannanottoja kaikkien vaihtoehtojen varalta. Haluan tässä muistuttaa, miten sokerikeskustelu aikoinaan kulki ja mitkä ovat seuraukset. Suomalaista maitosektoria ei voi kohdella niin brutaalilla tavalla.

Kiintiöjärjestelmän merkitys vaihtelee merkittävästi maasta riippuen. Kiintiöjärjestelmä on se perälauta, joka säätelee maidontuotantoa ja on merkittävästi edesauttanut maidontuotannon säilymistä kaikissa jäsenmaissa. Kiintiöjärjestelmä ei ole yksi ainoa elementti koko meijerialan säätelyjärjestelmässä, vaan sitä on tarkasteltava yhtenä osana sitä.

Kuluva vuosi ja vuosi 2008 tulevat olemaan vilkasta maatalouspoliittista keskustelua maitoalan toimintaympäristöstä ja yhteisistä pelisäännöistä. Kuten aiemmin totesin, on ensiarvoisen tärkeää, että kaikki muutokset valmistellaan avoimen keskustelun ja läpinäkyvyyden ilmapiirissä. Tähän olemme omalta osalta valmistautumassa Euroopan Meijeriteollisuusyhdistyksessä.

Valion vientijohtaja Veijo Meriläinen toimii Euroopan Meijeriteollisuusyhdistyksen EDAn puheenjohtajana. EDA edustaa 25 EU:n jäsenmaan meijeriteollisuutta kauppapolitiikkaa, lainsäädäntöä, ruokaturvallisuutta ja ravitsemusta koskevissa edunvalvonta-asioissa.