Valion vuoden 2004 tulokseen ei voi olla täysin tyytyväinen, koska jouduimme puuttumaan tärkeimpään tuloksemme mittariin, maidon tuottajahintaan.
Viime vuoden budjettia tehdessämme ennakoimme vientitukien alenemaa ja valuuttakurssimuutoksia alakanttiin. Dollari halpeni oletettua enemmän ja komissio nopeutti vientitukien alentumista. Näistä seikoista kertyi miltei kahden sentin paine vuositasolle. Maidon tuottajahinnan alentuminen jäi vuositasolla puoleen senttiin. Kotimarkkinoiden paineita emme edes budjetoineet. Ei voi antautua ilman taistelua.
Tämän vuoden alku on lähtenyt samoissa merkeissä, joissa viime vuosi päättyi. Tilityskyvyksi olemme budjetoineet päättyneen loppuvuoden tason eli kaksi senttiä alle viime vuoden tammikuun.
Markkinatilanteen paranemista eivät ole auttaneet vuodenvaihteen lukuisat toimitusvaikeudet Jyväskylästä. Joillakin asiakkailla ja alueilla tilanne on näyttänyt ajoittain ehkä toivottomaltakin. Tällaiset yllätykset ovat olleet harmittavia niin asiakkaiden kuin henkilöstönkin kannalta. Käytännössä täysin uusitun ja automatisoidun meijerin ja automaattivaraston käynnistäminen eivät ole olleet maailman yksinkertaisin juttu. Henkilöstö on ollut tiukoilla ja täytyy antaa kiitos sille sinnikkyydelle ja paineensietokyvylle, mitä tällainen harjoitus vaatii. Onneksi Valio kokonaisuudessaan on pystynyt palvelemaan asiakkaitaan hyvin. Jyväskylässäkin näyttää jo pahin vaihe voitetulta ja asiakkaiden palvelussa pääsemme haluttuun suuntaan.
Markkinatilanne kokonaisuudessaan elää viimevuosien turbulenssia. Tarjontaa ja uusia tulokkaita riittää. Kansainvälisen myynnin suurimmat paineet muodostuvat edelleen voimakkaasti alenevista vientituista. Kun 2003 vientituet olivat yli 70 milj. euroa eli liki neljä senttiä jokaiselle Valiolaiselle maitolitralle, niin tälle vuodelle odotamme saavamme alle 40 milj. euroa eli noin kaksi senttiä litralle. Noin puolet tästä tulee edelleen Venäjälle menevän voin viennin tueksi. Vientitukien muutoksesta aiheutuu melkoinen paine tämän vuoden tilityskyvylle.
Maatalouspoliittisissa keskusteluissa on kyselty ylituotannon ja rasvan viennin mielekkyyttä. On kuitenkin muistettava, että laajennetulla kotimarkkina-alueella olemme osaava toimija maidon muiden aineosien jalostajana. Vähärasvaisten juustojen ja muiden kevyttuotteiden valmistajana Valio on edelläkävijä koko Euroopassa. Myös tästä tuotannosta "ylijäävälle" rasvalle on löydettävä järkevät markkinat, siksi vientitukien maltillisempi aleneminen antaisi sopeutumisaikaa. Tuotamme tällä hetkellä kokonaisuudessaan maitoa yli kotimarkkinoiden tarpeen. Ylituotannossa voi olla myös mahdollisuus kehittää ydinosaamistamme laajennetulla kotimarkkinalla Itämeren alueella.
EU:n maatalouspolitiikan uudistus eli CAPreformi on taas alkuvuoden antanut huutia Suomen maataloudelle ja varsinkin maidontuotannon tulevaisuudelle. Etelä-Suomen 141-sopimuksen hoitamisen epäonnistuminen on tuonut tullessaan sellaisen ongelmavyyhdin, että heikompaa hirvittää. Toimet, joilla korjaavia toimenpiteitä on yritetty virittää, monimutkaistavat entisestäänkin sekavaa tukijärjestelmää. Pahin uhkakuva on se, että parhaat, tulevaisuuteen suuntaavat tuottajat saattavat kärsiä eniten. Tukijärjestelmän ongelmaksi näyttää muodostuvan tehokkaan tuotannon menetykset, joiden korvaaminen näyttää osin mahdottomalta.
Tätä kirjoitettaessa lopulliset ratkaisut ovat vielä auki. Toivottavasti maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja pystyy junailemaan vähiten huonon ratkaisun tulevien vuosien tuille. Hyvää tästä ei saa millään.
Alkaneelle vuodelle kertyy melkoinen määrä haasteita, suurimpina tukipolitiikan suuntaviivat. Markkinat ja markkinointitavat ovat aina muuttuneet ja niihin pitää sopeutua. Muutos antaa myös mahdollisuuden, koska aina joku pärjää. Miksei se olisi Valio? Onnistunut jalostus ja markkinointi ei vaan tässä yhtälössä riitä, jos suomalaiselta maidontuotannolta katoaa kannattavuus. Näillä luonnon olosuhteilla emme pysty kilpailemaan raaka-aineen tuottajina. Siihen tarvitaan tukia. Toivotan onnea ministerille tehtävässään.
Numero 2 / 2005
