Eeva Brofeldt  

"Nykyisyyteen tarttumalla
ei rakenneta hyvää tulevaisuutta"

Olen havainnut useissa maatalousalan lehdissä, mm. Maaseudun Tulevaisuudessa ja Osuustoimintalehdessä, otsikoita, joihin sisältyy selkeä näkemys maatalouden eri sektorien jatkuvan uudistumisen ja kehittämisen välttämättömyydestä. Miltäpä tuntuvat mm. nämä: "Pelkästään nykyisyyteen tarttumalla ei rakenneta hyvää tulevaisuutta sen paremmin viljelijöille kuin elintarvikeketjun muillekaan osapuolille" ja "Menestys on ansaittava yhä uudestaan." 

Seuraava on muistinvarainen lainaus Esa Härmälän vastauksesta pohjalaisille joskus viime syksynä: ”Kun maatalouden tulokeskustelu keskittyy ainoastaan maatalouden tukiin, jotakin muuta tärkeää jää varmasti huomaamatta ja tekemättä. Tähänastinen menestymisemme on perustunut hyvään toimintaympäristön muutoksen ennakointikykyyn, pienuuden mahdollistamaan nopeaan reagointiin ja vankkaan osaamiseen. Nyt on vaarana, että olemme menettämässä tämän vikkelyyteen perustuvan etumme." 

Näitä on hyvä pohtia, vaikka perusmaatalouden tulovirrasta erilaisten tukien osuus onkin kasvanut ja on nyt jo melkein puolet siitä. Meijeriteollisuuden puolella suuntaus on päinvastainen, tukien osuus esim. Valion tuloista on koko EU-jäsenyyden ajan ollut aleneva ja pitemmässä juoksussa tukien merkityssupistunee yrityksen tulovirran kannalta marginaaliseksi. Menestymisen eväät ovat siten täysin oman osaamisen, niin strategisen kuin operatiivisenkin, varassa. Valiossa viesti vuoden 2005 kehittämisen painopistealueista on selvä: Toimitusvarmuuden parantaminen, myynnin lisääminen ja toimintakulttuurin muutos. 

Tuotantokustannus ratkaisee

Jostain syystä olen juuttunut ajatukseen, että maitoalan tulevaisuus on pitkälti kiinni siitä, millaisilla kustannuksilla maito pystytään Suomessa jatkossa tuottamaan. Äkkiseltään erittäin huolestuttavan tuntuinen uutinen julkaistiin mm. Maaseudun Tulevaisuudessa: "Maataloustulo laski 4,1 prosenttia edellisvuodesta vuonna 2004". Samana aikana maatalouden tuotot, siis myyntitulot ja tuet yhteensä, olivat nousseet lähes prosentin, mutta kustannusten nousu oli vieläkin vauhdikkaampaa. Erityisesti nousivat maatalouden koneiden ja rakentamisen sekä polttoaineiden kustannukset. 

Kustannusten nousua sietäisi analysoida vieläkin tarkemmin. Johtuuko se yksiviivaisesti tuotantopanosten hintojen noususta vai ovatko osasyynä myös teknisesti huippuunsa kehitettyihin ja kalliisiin vaihtoehtoihin päätyneet hankinnat? Ainakin navettarakentamisessa kotimainen hintahaarukka tuntuu olevan suuri ja erot kasvavat uskomattomiin summiin, kun lähdetään vertailemaan navettojen uudisrakentamista Suomessa ja Virossa. Toki näiden maiden yleisessä kustannusrakenteessakin on suuria eroja, mutta eteläisessä naapurissamme kansainvälistä hintakilpailukykyä ja tehokkuutta hakeva maidontuotanto on monessa tapauksessa kylmää liiketoimintaa, mikä automaattisesti pudottaa pois tarpeettomat kulut.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan suomalaisen maidon tuotantokustannuksia nostavat pääomakustannusten lisäksi työ- ja rehukustannus. Työkustannus selittyy ainakin osittain pienellä tilakoollamme. Suunnilleen samalla henkilöresurssilla tuotetaan hyvin erilaisia määriä maitoa mm. koneistamisasteesta riippuen. Ruokintapuolella suurimmat kustannuserot aiheutuvat lypsykarjamme merkittävimmän rehun, säilörehun valmistuskustannusten sekä erilaatuisten rehujen tuotantovaikutusten vaihteluista.

Kirjoittaja on Valion alkutuotantopäällikkö.