Kalevi Heinonen

Eläinlääkärin palsta

Onko lypsykarjasi terveydessä ongelmia?
Kysymyksiin vastaa tällä palstalla eläinlääkäri Kalevi Heinonen.
   Lähetä kysymyksesi Maito ja Me –lehden toimitukseen, Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio, puh. 010 381 2045.
   Toimituksen sähköposti: aino.murtomaa-niskala@valio.fi.

Karjassamme on ollut kolmena perättäisenä talvena hiehon vedinkuoliotapauksia. Ensimmäinen hieho oli niin paha, että se jouduttiin teurastamaan. Toinen ja kolmas hieho saatiin pitkän ja uuvuttavan hoidon jälkeen pidettyä karjassamme, jälkimmäinen tosin kolmivetimisenä. Nyt ilmaantui uusin tapaus: hieho poiki sunnuntai-illalla. Seuraavana päivänä alkoi vasen takanen sinertyä, illalla huomattiin oikean etusen sinertävän. Tällä hieholla on utarepöhötystä, mitä kahdella edellisellä ei ollut. Tunnutusruokinta on ollut 2 kg kotijauhoseosta neljällä jakokerralla viimeisen 2 viikon ajan, hieho on ollut samassa parressa koko sisäruokintakauden ajan, kesällä laitumella. Kysynkin, mikä tällainen tauti on ja mitä sen kanssa voi tehdä ja miten sen voisi ehkäistä?

Vedinkuoliotaudin syy on edelleen arvoitus. Mitään bakteeria tai virusta, joka aiheuttaisi kuvailemanne tapaisen vedinkuolion, ei ole löydetty. 

Nykytiedon mukaan kyseessä olisi tavallaan sorkkakuume, joka menee vetimiin. Sorkkakuume on aineenvaihdunnallinen tulehdus, joka paikallisesti laajentaa verisuonia ja samalla aiheuttaa verenkiertohäiriön ja turvotusta. Sorkan kohdalla turvotus ei näy ulospäin, koska sorkan seinämä pitää turvotuksen sisällään. Utareessa ja vetimissä turvotus voidaan nähdä. Vetimissä verenkiertohäiriö voi tulla niin pahaksi, että iho ja ihonalaiskudokset eivät saa riittävästi ravintoa ja ne menevät kuolioon. Hiehot ovat alttiimpia kuoliolle kuin lehmät, koska hiehon utare kasvaa poikimisen aikaan moninkertaiseksi kooltaan, mikä jo yksistään vaatii verenkierrolta melkoista sopeutumiskykyä. 

Vedinkuolio on Suomessa merkittävä taloudellinen ongelma, koska arvioidaan että 2- 5 % hiehoista sairastuu siihen. Ennaltaehkäisy on vaikeaa, koska ei tiedetä mikä taudin aiheuttaa. Paremman tiedon puutteessa voisi koettaa ehkäistä vedinkuoliota samoilla ruokinnallisilla menetelmillä kuin sorkkakuumetta. Kovin tärkkelysvaltainen ruokinta ja siitä johtuva pysyvästi hapan pötsi altistavat sorkkakuumeelle. Ennaltaehkäisyn periaatteena on lisätä kuitua ja vähentää helppoliukoista tärkkelystä.

Sorkkakuumeen ennaltaehkäisy aloitetaan jo tunnutuskaudella. Tunnutuskauden korsirehun tulisi sisältää runsaasti kuitua. Parasta olisi kuiva heinä, mutta vähän myöhässä korjattu säilörehukin sopii tähän tarkoitukseen. Korsiintunut rehu on hyvää siitäkin syystä, että se ei lihota hiehoa, vaikka väkirehuannos olisi suhteellisen suuri. Väkirehun annosta voi ruveta lisäämään jo 3 viikkoa ennen poikimista. Näin pötsi tottuu runsaaseen tärkkelysmäärään. Poikimisen hetkellä annos voisi olla 3-4 kg hiehon koosta riippuen. Jakokertoja tulisi olla ainakin neljä vuorokaudessa. Herutuksen aikana väkirehuannosta nostetaan maltillisesti, ei yli 1 kg lisäystä päivässä. Kaupallinen täysrehu on ainakin teoriassa parempaa kuin kotijauhoseos, koska sen tärkkelys on käsitelty hitaasti sulavaksi ja se sisältää runsaammin NDF-kuitua. Jos käyttää kotijauhoseosta, tiivisteen annoksessa ei kannata säästää, muuten helppoliukoinen tärkkelysannos lisääntyy. Herutuskauden säilörehun Darvo saisi olla mieluiten alle 70.

Yhteystiedot:  Professori Marjukka Anttila EELA PL 45 00581 Helsinki marjukka.anttila@eela.fi

Professori Marjukka Anttila EELA:sta tutkii vedinkuoliotaudin esiintyvyyttä ja syitä. Hän ottaisi mielellään vastaan tietoa sairaustapauksista. Hänelle voisi lähettää lyhyen kuvauksen tapauksesta joko kirjeitse tai sähköpostilla. Tarvittaessa hän ottaa yhteyttä ja pyytää lisätietoja.

Kalevi Heinonen on Maito ja Me -lehden
eläinlääkäripalstan pitäjä.