Rehutohtorin vastaanotto

MMT Juha Nousiainen vastaa Rehutohtorin vastaanotolla lypsykarjan ruokintaa koskeviin kysymyksiin.
Lähetä kysymyksesi Maito ja Me -lehden toimitukseen os. Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio.
Toimituksen sähköpostiosoite: maitojame@valio.fi ja puh. 010 381 2045.

Voiko jäistä rehua syöttää?

Kovat pakkaset jäädyttivät säilörehun. Rehuvarastotila on pakkasen puolella sekin, eikä siihen otettu rehu tahdo sulaa. Voiko jäistä rehua syöttää lehmälle?

MKuluvalla sisäruokintakaudella on talvi ollut kuin ennen vanhaan. Pakkasjakso eteläisintä Suomea myöten on ollut pitkä viime vuosiin verrattuna. Säilörehun jäätyminen on kiinni siitä, mikä on sen kuiva-ainepitoisuus. Rehut, joista erittyy puristenestettä ts. kuiva-ainepitoisuus on alle 30 %, jäätyvät. Esikuivatut rehut joissa kuiva-aine on välillä 30–40 %, menevät huuruun tai hileisiksi, vaikka eivät suoranaisesti jäädykään käsittelykelvottomiksi. Varsinkin pyöröpaalit käyttäytyvät näin. Tätä kuivemmat rehut eivät ehkä jäädy, vaikka ovatkin kylmiä navettaan otettaessa. Rehu isommissa varastoissa ei jäädy niin helposti kuin pienissä, suuremman lämpökapasiteetin takia.

Lähtökohtaisesti jäätynyttä ja huurteista rehua ei tulisi lehmille eikä nuorkarjalle syöttää. Jos lehmä jäätyneen rehun ylipäätään syö, laskee pötsin lämpötila alle sen toimintaoptimin. Tämä voi aiheuttaa merkittäviä muutoksia pötsin pieneliöstöön, josta seurauksena on rehunsulatuksen häiriöitä, mahdollisesti ripulia ja puhaltumisen oireita. Joka tapauksessa rehuenergiaa kuluu rehun sulattamiseen ja lämmittämiseen. Rehun syöntikyvyn ja maitomäärän lasku on hyvin todennäköistä. Pitkillä pakkasjaksoilla onkin totuttu siihen, että maidontulo meijeriin vähenee, ja hyvin todennäköinen selitys tälle on säilörehujen osittainen jäätyminen ja huurtuminen.

Jos tilalla on mahdollisuus valita pakkasjaksolle kuivempaa rehua syöttöön, niin sillä voi helpottaa tilannetta. Lisäksi siilovarastoihin on saatavana lämpöpeittoja, joilla voi pyrkiä estämään rehunottopinnan jäätymistä. Rehun sulattaminen välivarastossa on tietysti myös mahdollista, jos sellainen on olemassa. Yli 2–3 päivän sulatusaikaa ei kuitenkaan suositella, ettei rehu alkaisi jälkipilaantua sulatuksen aikana. Viimeinen keino on sulattaa rehu navetassa, mutta sitä ei voi pitää suositeltavana toimintatapana.

Kommentti
urea-arvoista
Maito ja Me -lehden numerossa 5/2009 kysyttiin ”liian matalasta” ureaarvosta, 20–23. Kysyjää vaivasi, että tuotos on alle optimin.
Eläinlääkärin näkövinkkelistä arvot eivät suinkaan ole liian matalat, vaan optimialueella eläinten terveyden kannalta. Näin rehutohtori Nousiainenkin onneksi vastasi.
Kehottaisin rehustuksen hienoviilauksen sijaan kääntymään terveydenhuoltotyötä tekevän eläinlääkärin puoleen tai tilaamaan maaseutukeskuksesta lehmien hyvinvointia ja kuntoluokitusta arvioivan henkilön neuvonnalliselle tilakäynnille. Arvelen, että tätä kautta pulman syy selviää parhaiten. Onko rehunsaanti jotenkin rajoitettua, tai ovatko lehmät ja hiehot liian lihavina poikivia? Onko parsioloissa jotakin epämukavuutta?
Tällaisia oman kokemukseni ja näkemykseni valossa kannattaa tutkia.
ELL Sirkka Pyhälä