Eläinlääkärin palsta

Onko lypsykarjasi terveydessä ongelmia?
Kysymyksiin vastaa tällä palstalla eläinlääkäri Kalevi Heinonen.
   Lähetä kysymyksesi Maito ja Me –lehden toimitukseen, Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio, puh. 010 381 2045.
   Toimituksen sähköposti: aino.murtomaa-niskala@valio.fi.

Mikähän mahtoi Mansikille tulla ja miksi vasikka oli niin pieni?

Mansikki oli neljännen kerran tiineenä ja
umpeutettiin. Se laidunsi ummessa olokauden
hiehojen kanssa luonnonniityllä,
jonne tarjottiin kivennäiset ja jauho-Optimaituri
-seosta. Neljä viikkoa ennen poikimista
otimme Mansikin lypsylehmien
joukkoon tunnutettavaksi.
Kun laskettu aika lähestyi ja utaretta ei
alkanut tulla ja mitään poikimiseen viittaavaa
ei vielä näkynyt, kutsuimme eläinlääkärin.
Hän totesi vasikan olevan tosi syvällä,
vaikka odotettu poikimapäivä oli jo
pari päivää sitten. Viikon kuluttua Mansikki
poiki pienen, noin 25 kg ja 50 cm korkuisen
lehmävasikan. Synnytys oli normaali,
nopea ja helppo. Jälkeiset eivät tulleet,
mutta suurta huolta emme vielä kantaneet,
koska muillakin poikimakerroilla
ovat jälkeiset jääneet sisälle ja tulleet vasta
useamman päivä kuluttua. Tosin olimme
jo varautuneet mahdolliseen poikimahalvaukseen,
koska edellisen poikimisen
yhteydessä olimme havainneet halvauksen
oireita ja saimme hoidettua.
Vasikka oli tosi virkeä ja reipas, maito
maistui todella hyvin, mutta oli pienikokoinen
miniatyyrivasikka. Lehmä ei jaksanut
nuolla vasikkaa, mutta kivennäis-melassijuomat
kelpasivat hyvin. Mansikki alkoi
lypsää heti poikimisen jälkeen erittäin
hyvin ja ruoka maistui.

Ensimmäisenä tulee mieleen, että vasikka ei kuitenkaan ollut täysiaikainen. Olisiko mahdollista, että vasikka olisi syntynyt noin kuukautta ennen määräaikaa. Olisiko siemennysmerkinnässä ollut virhe? Kuukautta etuaikainen vasikka saattaa jo olla pirteä ja elinvoimainen. Ennenaikaiseen poikimiseen viittaa myös se, että jälkeiset jäivät kiinni. Vasikan pienuudella ei todennäköisesti ole mitään tekemistä Mansikin myöhemmän kohtalon kanssa.

Poikimista seuraavana päivänä Mansikki seisoi selkä köyryssä ja yritti työntää jotain. Lämpö oli normaali ja ruokahalu hyvä. Maitoa tuli hyvin. Kaksi päivää poikimisen jälkeen kävi eläinlääkäri. Eläinlääkäri totesi kohdun olevan kova, jolloin lehmä sai Vetoxia ja Comforionia. Eläinlääkäri sanoi, että jos jälkeiset eivät tule kuukauden kuluessa aloitetaan puhdistushoidot.
Kolmantena päivänä poikimisen jälkeen huomasimme iltalypsyn aikaan, että nyt on jokin huonosti. Jauhot ja Optimaituri eivät kelpaa. Utareet olivat tyhjät ja lehmä oli apea. Lämpö oli 39,3 C. Annoimme Ketovettiä, Hivelic ketoosi plus- liuosta ja melassisiirappia ja jätimme lypsämättä, koska ajattelimme syyn olevan ketoosi. Seurasimme tilannetta ja koska vointi ei alkanut kohentua, vaan lehmällä muuttuivat korvat kylmiksi, soitimme illalla päivystävälle eläinlääkärille, joka totesi ehkä olevan alkavaa poikimahalvausta ja käski antaa Ketovettiä ja kalsium pastaa ja ottaa seuraavana aamuna yhteyttä kunnaneläinlääkäriin. Mansikille annettiin Correct Calcium pro -pastaa tuubi ja seurailimme lehmää illalla myöhemmin, jolloin korvat olivat jo vähän lämmenneet.

Neljäntenä päivänä aamupäivällä lämpö oli laskenut 36,8 C ja eläin oli kauttaaltaan kylmä ja nihkeä. Soitimme taas eläinlääkärille ja annoimme ensiavuksi Ketoosi plussaa ja Ketovettiä. Iltapäivällä kävi eläinlääkäri ja tutki kohdun ja totesi sen olevan kova ja arveli olevan akuutti kohtutulehdus, antoi Genestrania ja Ethacillin viiden päivän kuurin. Hänen mielestään ei ollut halvauksen oireita. Maito ei palautunut eikä vointi muuttunut.

Mansikki oli tuolloin selvästi alilämpöinen. Mikäli syynä oli kohtutulehdus, kyseessä oli varmasti jo alkava verenmyrkytys. Itse en olisi uskaltanut tässä vaiheessa jättää poikimahalvausta pois laskuista. On paljon mahdollista, että edellisenä päivänä suun kautta annettu kalsium ei täysin parantanut halvausta, vaan tauti paheni ja vei lehmän alilämpöiseksi. Tätä asiaa ei kuitenkaan voi millään jälkikäteen varmistaa.

Seuraavana aamuna navettaan tultaessa löysimme Mansikin kuolleena parresta. Takapää oli turvonnut, työntynyt ulospäin kuin se olisi yrittänyt työntää jotain vielä ulos. Avasimme lehmän, koska epäilimme olisiko sinne jäänyt kaksosvasikka, mutta ei ollut. Kohtu ei myöskään ollut tulehtunut, mutta jälkeiset olivat sisällä. Maksa, keuhkot ja sydän olivat siistin näköiset. Pötsistä tai verkkomahasta ei löytynyt mitään vierasta esinettä. Mansikki oli hyvän kokoinen lehmä, mutta laihahko.

Mansikilla on saattanut viimeiseksi olla alkava kohdun esiinluiskahdus. Tämä selittäisi takapään turvotuksen. Kohdun esiinluiskahdus tulee helposti poikimahalvauksen yhteydessä. Oli hyvä, että avasitte lehmän, muuten kaksosvasikan mahdollisuus olisi jäänyt vaivaamaan. Akuutti kohtutulehdus haisee erittäin pahalle, joten se olisi todennäköisesti löytynyt avauksessa. Poikimahalvaus ja laidunhalvaus eivät välttämättä jätä mitään näkyviä muutoksia elimiin, joten niitä on vaikea todeta kuoleman jälkeen.

Lehmän kohtalo on vaivannut todella paljon. Olisiko pitänyt tehdä jotakin toisin? Jäikö jotakin tekemättä? Mikä lehmälle tuli? Mitä voisimme oppia tästä menetyksestä vastaisen varalle?

Jälkikäteen on mahdotonta varmasti sanoa mikä Mansikille tuli. Antamienne tietojen perustella pitäisin mahdollisena kuolinsyynä poikimahalvausta tai magnesiuminpuutoshalvausta. Ei voi mitenkään tietää olisiko lopputulos ollut parempi, jos poikimahalvausta olisi hoidettu tehokkaammin. Halvaus on niin yleinen tauti, että sitä kannattaa hoitaa myös ”varmuuden vuoksi”, silloin ei asia ainakaan jää vaivaamaan.