Tuottajamaidon hinta
kaikkialla laskusuunnassa

Ruotsalaisessa maatalousalan lehdessä kummastellaan ja haetaan selitystä maidemme väliselle tuottajamaidon hintaerolle. Olivat selvittäneet, että kummassakin maassa toimiva meijeriyritys maksaa ruotsalaisille maidontuottajille maitolitrasta reilut kaksi kruunua eli noin kaksikymmentä senttiä suomalalaisia vähemmän.

Vastaukseksi oli kelpuutettu MTK:n maitoasiamiehen, Kilpeläisen Samin selitys, että Suomen meijerialan toimintatapana on ollut ”jälkijunassa” reagointi. Näin tapahtui runsas vuosi sitten, kun maidon tuotantokustannukset nousivat ja että nyt tuottajahintojen kaikkialla alentuessa on luontevaa toimia vastaavalla tavalla jälkijunassa. Silloin, kun maidon hinta muualla Euroopassa nousi, siis ennen kuin meillä tuottajahintaa tuntuvasti korotettiin, suomalaisen tuottajamaidon hinta oli samalla tasolla parhaiden, jo korotettujen hintojen kanssa. Toiseksi selittäväksi tekijäksi Sami mainitsee tehokkaan suomalaisen meijerirakenteen, monta osuuskuntaa mutta harvoja jalostavia meijeriyksiköitä.

Tuoreimmat tiedot tuottajamaidon hinnoista vuodenvaihteessa eri puolilla maailmaa kertovat synkkää kieltä: Saksassa tuottajamaidon hinta vaihteli 25 ja 30 sentin välillä, Ruotsissa jäätiin yleisesti alle 30 sentin ja osassa Baltian maita hinta painui 20 sentin tuntumaan ja jopa sen alle. Myös maapallon toisella puolella Uudessa-Seelannissa ja Australiassa hinnat ovat laskeneen kolmanneksen, vaikkakin täsmälliset hintavertailut ovat hankalia, sillä sielläpäin maidosta maksetaan kuiva-ainekilojen eikä maitonesteen määrä perusteella.Tällainen tilanne on pitemmän päälle kestämätön. Olemme kohdanneet markkinan muutosten ja hintaerojen vaikutukset ensimmäiseksi vientimarkkinoilla. Siellä ne näkyvät kysynnän ja hintojen romahtamisena. Eikä se ole mikään pikkujuttu, viehän Valio

vastaanottamastaan maidosta erilaisina maitovalmisteina nelisenkymmentä prosenttia. Suomi on kutakuinkin omavarainen maidon suhteen ja jokseenkin Valion vientimäärän suuruinen vientitarve syntyy maidon ja maitovalmisteiden tuonnin takia. Eri maiden tuottajamaidon hintaero rasittaa myös kotoisia maitomarkkinoitamme.

Ongelmaa voi havainnollistaa vaikkapa perusjuuston, edamin, avulla. Kiloon juustoa tarvitaan noin kymmenen litraa maitoa. Jos raakamaidon hintaero on 20 senttiä, tarkoittaa se, että juustokilon hintaan tulee pelkästään maitoraaka-aineesta johtuen noin 2 euron ero. Juusto on helposti ja melko edullisesti liikuteltavaa tavaraa. Niinpä kaupan hyllyllä vierekkäisten kilon edampalojen hintalaput saattavat olla 3,90 ja 5,60 euroa. Ei ole vaikea arvata, kumpi pala lähtee helpommin asiakkaan mukaan.

Maitotilan talous rakentuu karkeasti ottaen kolmesta elementistä: Maidontuotannon kustannuksista, maidon ja muiden maitotilan tuotteiden myyntituloista sekä tuista. Yksittäisen maitotilan selviäminen nopeista, niin kustannus- kuin tulopuolenkin hintavaihteluista edellyttää jatkuvaa kustannusten ja tuottojen optimointia.

Suomeksi sanottuna se tarkoittaa jatkuvaa toiminnan kehittämistä, uusien ja taloudellisesti tehokkaampien toimintatapojen käyttöönottoa. Mikä ei suinkaan kaikissa tapauksissa tarkoita suurisuuntaista karjamäärän kasvattamista, vaan olemassa olevien resurssien parempaa hyödyntämistä. Onneksi ihmiset syövät myös tulevaisuudessa joka päivä!

Eeva Brofeldt
Kirjoittaja on Valion
alkutuotantojohtaja