Rehutohtorin vastaanotto

MMT Juha Nousiainen vastaa Rehutohtorin vastaanotolla lypsykarjan ruokintaa koskeviin kysymyksiin.
Lähetä kysymyksesi Maito ja Me -lehden toimitukseen os. Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio.
Toimituksen sähköpostiosoite: maitojame@valio.fi ja puh. 010 381 2045.

Minkälainen ruokintamuoto?

Suunnittelemme uutta navettaa ja pohdimme ruokintasysteemiä. Nyt meillä on parsinavetassa 35 lypsävää, ja suunnitelmissa on 60 lehmän pihatto. Seosrehuruokinta vaunulla kiinnostaisi periaatteessa suoraviivaisuutensa vuoksi, mutta pari asiaa mietityttää.
Yksilöllisellä ruokinnalla päästään reilun 9 600 kilon keskituotokseen. Joukossa on heikompiakin lehmiä, mutta parhaat lypsävät huipputuotoksia. Kiskoruokkija jakaa väkirehun, viljaa, puolitiivistettä ja rouhetta kuusi kertaa päivässä, ruokintasuunnitelman mukaan.
Säilörehu on hyvää ja sitä annetaan vapaasti. Jos ruokinta ”tasapäistetään” seosrehulla, onko oletettavissa keskituotoksen lasku eli miten huippulehmien tulokselle käy. Lievä tuotoksen lasku ei haittaisi, jos rehun hintaa voisi alentaa jollakin edullisella rehuaineksella, mutta lähistöllä ei ole esimerkiksi elintarviketeollisuutta, josta voisi ostaa sivutuotteita.
Eli me joudumme sekoittamaan rehun samoista aineksista kuin nykyisessä yksilöllisessä ruokinnassakin. Nyt noin puolet viljasta on omasta takaa, toisen puolen ostammenaapurustosta. Jatkossa siirrymme pelkkään nurmeen ja ostamme viljan – tai täysrehun.
Onko kokemusta siitä, väheneekö vai lisääntyykö viljan keskimenekki per lehmä siirryttäessä yksilöllisestä ruokinnasta seosrehuun? Onko mitään järkeä sekoittaa seosrehua täysrehusta? Säilörehun lisäksi kaikki muut komponentit joudutaan kuitenkin ostamaan?
Ostorehun varassa

Ruokintastrategiatutkimuksissa ei yleensä ole saatu tuotoseroa yksilöllisen väkirehuruokinnan ja ”tasapäistävän” väkirehun tasaruokinnan tai seosrehuruokinnan välille. Mutta kuten kysyjä tässä epäileekin, tuotoserot karjan sisällä pienenevät.

Toisin sanoen parhaiden lehmien tuotos voi hieman laskea ja huonoimpien hieman nousta. Kokonaismaitomäärässä ei todennäköisesti tule olemaan suurta eroa, ja lehmien lypsykäyrät ovat tasaisempia. Yksinkertainen ruokintasysteemi kuitenkin vaatii, että säilörehua on todella vapaasti, eikä siinä saa olla laatuongelmia.

Kysyjän tapauksessa suunnitteilla on 60 lehmän pihatto. Jos lypsytekniikan osalta päädytään automaattilypsyyn, tarvitaan joka tapauksessa väkirehun annostelua robotilla. Tässä tapauksessa muu ruokinta seosrehulla voisi olla hyvä ratkaisu ilman erillisiä väkirehukioskeja. Näin vältytään siitä, että väkirehu jaetaan lehmille kolmella tekniikalla.

Jos taas lypsy tapahtuu asemalla, jäävät vaihtoehdoksi pelkkä seosrehu, säilörehu + kioskit tai välimuoto jossa annetaan kaikille lehmille laimeaa seosrehua ja lisänä väkirehua kioskeista. Viimeksi mainittua tekniikkaa tutkittiin äskettäin MTT:n Minkiön tutkimuspihatossa. Eroa tuotoksessa ei saatu osoitettua pelkkään seosrehuun verrattuna, kun kokonaisväkirehumäärä oli molemmilla tekniikoilla sama.

Seosrehun ja kioskiruokinnan yhdistelmä edellyttää molempiin tekniikoihin investoimista muun muassa varastojen osalta ja kahdenlaisia rehuseoksia. Näin systeemistä voi tulla aika kallis, ja ruokinnan optimointi maidon ja rehujen hinnan muuttuessa on hankalaa.

Seosrehu onnistuu myös niin sanotusta perusrehuista, säilörehusta, viljasta, valkuaisesta ja kivennäisistä. Jos kysyjän tapauksessa päädytään tällaiseen seosrehuun, saattaisi murskevilja osana sitä toimia hyvin. Viljan voisi ostaa puintituoreena ja säilöä murskattuna sopiviin siiloihin. Täysrehun käyttö osana seosrehua ei todennäköisesti ole kovin kustannustehokas ratkaisu.

Mitään ruokintafysiologisia perusteita sille, että viljan menekki nousisi siirryttäessä erillisruokinnasta seosrehuun, ei ole olemassa. Seosrehuruokinta sinänsä mahdollistaa viljan käytön lisäämisen, koska se jossain määrin tasaa pötsin toimintaa suuria väkirehumääriä syötettäessä. Mutta väkirehuprosentin nousu ei ole välttämätön, vaan ruokintastrateginen ratkaisu.