Nuorten maidontuottajien tapa toimia ja heidän odotuksensa lähipiirin yrityksiä ja organisaatioita kohtaan ovat erilaisia kuin heidän edeltäjillään oli. Monet heistä kyseenalaistavat myös Valioryhmän osuustoiminnan periaatteita. Esiin nousee kysymyksiä mm. yhteisvastuullisen tuotantoneuvonnan tarpeellisuudesta. On myös ihmetelty, miksei suuresta maitoerästä tai lyhyestä maidon keräilymatkasta aiheutuvia pienempiä yksikkökustannuksia mitenkään hyvitetä.

Nyt taitaisi olla aika pohtia laajemminkin osuustoiminnan periaatteita ja niiden soveltumista nykyaikaan. Löytyykö meiltä ennakkoluulottomia keskustelijoita, jotka veisivät nuoret maidontuottajat kurkistamaan vanhan osuustoiminta-aatteen kliseiden taakse ja johdattelisivat heidät arvioimaan osuustoiminnan arvojen soveltuvuutta nykyiseen elämänmenoon?

Valiolaisen maidontuotannon ytimen muodostavat maidontuottajat, joilla on keskikokoinen karja ja joiden maito soveltuu joka päivä kaikkien maitotuotteiden valmistamiseen. Tuottajakunnassamme, kuten muissakin yhteisöissä, monimuotoisuus on vahvuus. Yhteisö on turvallinen ja tasapainoinen silloin, kun suuri osa sen jäsenistä elää rauhallisessa ja vakiintuneessa tilassa. Silloin, kun on löydetty omaan elämäntyyliin soveltuvat toimintamallit ja tutut, hyvältä tuntuvat päivittäiset käytännöt, vähenevät myös stressitekijät ja elämä maistuu hyvältä. Nämä ovat maidontuottajille niitä ajanjaksoja, jolloin jaksamisen kanssa ole ei ole suurempia ongelmia.

Vakiintuneiden joukossa on myös niitä, jotka suuren muutosten jälkeen ovat juuri saaneet omat uudistetut kuvionsa toimimaan. Jokaisella pitää olla mahdollisuus palautua henkisesti ja fyysisesti stressaavista kausista. Kukaan ei kestä jatkuvaa painetta.

Vakiintunutta vaihetta elävät myös ne tuottajat, jotka pitkähkön tasaisen kauden jälkeen ovat tulleet vedenjakajalle, vaihtoehtoina ovat toiminnan kehittäminen tai tuotannosta luopuminen. Toiminnan tehokkuudessa heillä on varmasti toivomisen varaa, mutta tavoitteena onkin rauhallinen elämänrytmi, eikä tilakohtaisesti tavoitellakaan maksimituottoa.

Yhteisöissä pitää aina olla myös kehittäjiä, jotka näyttävät suuntaa ja ovat alan vetureita. Maitoalalla nämä ovat ennakkoluulottomia ja rohkeita laajentajia, jotka saman tien uudistavat tilansa koko toimintamallin. Tällaiset toimijat ovat koko alan kehittymisen kannalta välttämättömiä. Mutta he elävät riskialtista ja sekä henkisesti että fyysisesti raskasta ajanjaksoa. Investoinnit kiristävät taloutta, uusia asioita joutuu opettelemaan joskus kantapään kautta. Työn määrä on saatettu arvioida väärin, ja sitä tuntuu olevan enemmän, mihin vuorokauden tunnit riittävät. Riski väsymisestä kasvaa eikä kaikesta jakseta enää huolehtia. Jos ajankäyttö on mitoitettu niin, että joka päivä tarvitaan maksimipanostus, pienetkin yllätykset voivat suistaa elämän raiteiltaan.

Hyvä yhteisö tietää, että kuka tahansa voi väsyä ja epäonnistua. Hyvä yhteisö on varautunut auttamaan jäseniään hädän hetkellä. Se muodostaa turvaverkon, johon epäonnistumisen hetkellä voi nojautua. Valioryhmässä, osuuskunnissa ja Valiolla, on henkiöitä, joiden puoleen tuottajat voivat kääntyä ongelmatilanteissa. He ovat olemassa siksi, ettei yhdenkään tuottajan tarvitsisi jäädä yksin ongelmineen.

EEVA BROFELDT
Kirjoittaja on Valion alkutuotantopäällikkö.