Rehutohtorin vastaanotto

MMT Juha Nousiainen vastaa Rehutohtorin vastaanotolla lypsykarjan ruokintaa koskeviin kysymyksiin.
Lähetä kysymyksesi Maito ja Me -lehden toimitukseen os. Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio.
Toimituksen sähköpostiosoite: aino.murtomaa-niskala@valio.fi ja puh. 010 381 2045.

Lehmät on totuttu ruokkimaan parsinavetoissa yksilöllisesti. Karjakoon kasvun myötä yksilöllinen hoito, varsinkin ruokinnan osalta, vaatii pihatoissa erityisjärjestelyjä. Rakentamiskustannuksen ja työmäärän aisoissa pitämiseksi on pihatoissa arvioitava lehmien ryhmittelytarvetta kriittisesti.

Muualla suurissa karjoissa (yli 200 lehmää) on tyypillistä, että lypsävät lehmät jaetaan 2-3 ryhmään (vastapoikineet, vakiintuneessa laktaatiossa olevat ja matalatuottoiset). Umpilehmät ja nuorkarja ovat vielä omissa tiloissaan. Jokaiselle ryhmälle tulee niin iso rehumäärä per päivä, että työmäärä ei kasva vaikka rehuseokset poikkeaisivat toisistaan. Toisaalta vaikka lehmät hoidettaisiinkin eri ryhmissä, niille ei aina anneta erilaista seosta. Lisäksi lypsytyötä on usein tekemässä ainakin kaksi henkilöä, jolloin lehmien siirtely ryhmittäin lypsylle on mahdollista.

Meillä Suomessa rakennetaan tällä hetkellä yleisimmin 40-60 lehmän pihattoja. Seuraava kokoluokka lienee 100-120 lehmää. Eräissä kannanotoissa on suositeltu lypsävien lehmien ryhmittelyä jopa neljään ryhmään, ehkä juuri suurten ulkomaisten yksiköiden malliin. Navettasuunnittelussa onkin järjestettävä umpilehmille, lypsäville lehmille ja nuorkarjalle omat tilat juuri erilaisen ruokinnan vuoksi. 

Seosrehuruokinnan ryhmittelytarvetta on Suomessa tutkittu MTT:n Rehtijärven alkionavetassa kolmessa kokeessa. Niissä selvitettiin lähinnä seoksen energia- ja valkuaispitoisuuden jaksottamista.

Yksinkertaisessa ruokinnassa lypsävät lehmät saivat samaa seosta koko lypsykauden. Toisessa ruokintastrategiassa annettiin väkevintä seosta ensimmäiset 100 päivää, keskimääräistä seosta 100-200 päivää (sama seos kuin yksinkertaisessa ruokinnassa) ja laimeinta seosta 200-300 päivää poikimisesta. Tuotoksissa ja eläinten terveydessä ei ollut selvää eroa ruokintapojen kesken. Kokeen lehmät olivat ensikkoja, ja on mahdollista että useamman kerran poikineilla eroa olisi voinut tulla.

Lehmien ryhmittely korvataan pihatoissa usein väkirehukioskeilla, joista lehmät saavat väkirehua tuotoksen ja/tai lypsykauden vaiheen mukaan. Kioskeja käytetään usein myös seosrehuruokinnan kanssa, vaikka lehmät saisivat lisäksi väkirehua myös lypsyrobotilla. Tällä pyritään samaan kuin ryhmittelylläkin; korkeatuottoiset saavat riittävästi rehua ja matalatuottoiset eivät lihoisi ylikuntoon. 

Kun lehmät saavat vapaasti hyvää säilörehua, saadaan keskimäärin yhdellä lisäväkirehukilolla noin 0,5-0,7 kg/kg ka maitotuotosvaste. Tuoreessa väitöskirjassa saatiin lisäksi tulos, että aivan lypsykauden alussa vaste voi olla tätä hieman suurempi. 

Jos kioskista annetun lisäväkirehukilon tuotosvastetta ajatellaan tasapainoisella seosrehuruokinnalla, se ei voi olla kovin suuri. Johtopäätöksenä ja käytännön suosituksena voidaan todeta, että seosrehuruokinnassa ei saada merkittävää hyötyä useamman kuin yhden seoksen käytölle lypsävillä lehmillä. Lisärehun antamisella kioskeista saadaan kasvatettua karjan sisäisiä tuotoseroja, mutta on epävarmaa nouseeko koko karjan keskituotos ainakaan niin paljon että se korvaisi tehdyn lisäinvestoinnin ja lisätyön.