Eeva Brofeldt  

Päivittäisinkö nykyisiä taitojani 
vai opettelisinko jotakin ihan uutta?

Mitä Valioryhmän maidontuottajien ja toimihenkilöiden pitää osata viiden vuoden kuluttua? Pystytäänkö tarvittavat taidot oppimaan pikakursseilla vai vaatiiko niiden omaksuminen perusopetusta, useamman koulutusjakson mittaista opiskelua tai käytännön harjoittelua? Millä perusteella osataan valita oikea opiskelun sisältö, jos tulevaisuudessa tarvitaankin kokonaan uudenlaisia taitoja eikä vain olemassa olevan tiedon päivittämistä?

Osaamistarpeiden selvittäminen on yksi vaikeimmista johtamistehtävistä. Sen rinnalla itse oppiminen, tietojen ja taitojen kartuttaminen pitemmillä opintojaksoilla, lyhyillä kursseilla tai työssäoppimisen avulla on helposti järjestettävissä. Osaamistarpeen määrittely perustuu yrityksen visioon, arvioon tai tahtotilaan siitä millainen yritys on 5-10 vuoden kuluttua. Kun yrityksen johto, maitotilayrittäjät tai erityinen yritysjohto on rakentanut vision, mietitään seuraavaksi, mitä on tehtävä, jotta se toteutuisi. Tässä kohden on sopiva tilaisuus asettaa myös kysymyksiä: Osaammeko tehdä kaiken tarvittavan? Opettelemmeko uudet asiat itse vai hankimmeko osaajia yrityksen ulkopuolelta? Millä keinoilla kehitämme omaa osaamistamme? 

Etukäteen varmistettavasta uudenlaisesta osaamisesta esimerkiksi sopii Valion jonkin tuotantoprosessin osan, vaikkapa varastotoimintojen automatisointi. Siinä uusitaan tekniikka ja toimintatapa yhdessä prosessin kohdassa, mutta sen seurauksena muuttuu toimintatapa monissa muissakin tuotantoketjun kohdissa. Jos uuteen tekniikkaan ja toimintatapaan olisi perehdytetty ainoastaan varastossa työskentelevät, kuluisi uuden tekniikan käyttöönoton jälkeen paljon aikaa ja rahaa muissa prosessin osissa työskentelevien "kantapään kautta" oppimiseen. Muutokseen varautuminen koskettaa koko prosessin jokaista henkilöä. Projektin vastuuhenkilöiden on tunnettava ja ymmärrettävä hyvin syvällisesti koko prosessin kulku, jotta kaikki oppimistarpeet pystytään hyvissä ajon ennakoimaan ja koulutus toteuttamaan.

Maitotilalla oppimista edellyttävästä prosessista esimerkkinä mainittakoon säilörehun korjuutekniikan uudistaminen tarkkuussilppurista noukinvaunuun. Periaatteessa vain peltotekniikkaa uusitaan, mutta silti joudutaan suunnittelemaan koko korjuuketjun toiminta uudelleen. Kun pellolla työskentelyn tehokkuus kasvaa, pitää säilörehuvaraston täyttötekniikan tehostua samassa suhteessa. Muuten rehun säilöntä epäonnistuu ja sen tuotantovaikutus jää alhaiseksi. Toinen esimerkki maatalouden puolelta on suorakylvö, joka tarkoittaa ei vain kyntämättä jättämistä ja kylvöä suoraan sänkeen, vaan koko viljelytekniikan muuttamista kasvinsuojeluineen päivineen. Surullisen näköiset, rikkakasvien valtaamat suorakylvetyt pellot kertovat siitä, että viljelytekniikan uudistaminen on tiedon puutteessa jäänyt puoliväliin.

Maitotiloilla määrätietoisen uuden oppimisen aikaa ovat erityisesti toiminnan laajentamista ja tuotantotekniikan uudistamista edeltävät vuodet. Uutta teknologiaa hankittaessa ajatukset helposti keskittyvät hankittavaan "rautaan" ja osaamisen varmistaminen jää taka-alalle. Uutta tekniikkaa myyvien yritysten henkilökunta tuntee varmaankin hyvin myymänsä koneet ja laitteet, mutta niiden sovittaminen tilan muihin työvaiheisiin jää puutteelliseksi. 

Tarjolla on kaikenlaista koulutusta, mutta kenenkään ei kannata tuhlata aikaa eikä aivokapasiteettia hyödyttömään koulutukseen. Aina ei tarvita koulutusta, uutta voi oppia myös tekemällä. Kiireenkin keskellä uusien asioiden opettelu on panostus tulevaisuuteen. Mitä enemmän työ- ja ikävuosia kertyy, sitä tärkeämpää on huolehtia omasta osaamisestaan. Samalla kumoutuu yksi ikäsyrjinnän perusteista.

Kirjoittaja on Valion alkutuotantopäällikkö.