Eeva Brofeldt  

"Rakenna sellainen talo, jossa emäntä viihtyy"

Pääsin marras-joulukuun vaihteessa maidontuottajien opintomatkalle tutustumaan Uuden-Seelannin maitotalouteen. Vierailimme seitsemällä maitotilalla, joista jokaisella oli oma toimintaideologiansa. Yhteistä niille oli luja usko maidontuotannon tulevaisuuteen kannattavana elinkeinona. Tulevaisuutta varjosti kuitenkin nuorten haluttomuus sitoutua raskaaseen ja vaativaan työhön.

Maidontuotannon jatkaminen tilalla ei ole Uudessa-Seelannissa suomalaiseen tapaan perhekeskeistä. Maitotilojen nuoret ovat kouluttautuneet kuka mihinkin ammattiin ja monet tienaavat leipäänsä kaukana kotoa, Euroopassa tai Amerikassa. Ammattitaitoisen työvoiman saannin ja alan jatkuvuuden ongelmat tiedostettiin erittäin hyvin ja niistä keskusteltiin isäntien kanssa joka käänteessä.

Jaettu tuotantovastuu

Uusien maitotilayrittäjien alalle tuloa helpotetaan jakamalla maitotilayrityksen vastuut toimintaansa lopettelevan ja aloittelevan yrittäjän kesken, jolloin maitoalasta kiinnostunut ammattitaitoinen nuori saa maitotilayrityksen kulmasta kiinni ilman suuria taloudellisia panostuksia. Tällä tavalla tuotetaan maitoa noin 40 prosentilla tiloista.

Näin se käy: Maitotilan omistaja ja alalle tuleva yrittäjä tekevät sopimuksen, joka jakaa tilan tuoton esimerkiksi suhteessa 70 % omistajalle ja 30 % uudelle yrittäjälle. Omistaja omistaa edelleen maat, lehmät sekä ne vähäiset rakennukset ja koneet, joita maidontuotannossa tarvitaan. Omistaja vastaa myös maan eli laidunten ylläpidosta. Uusi yrittäjä, vuokraaja, hoitaa lehmät, mikä tarkoittaa pääasiassa lypsämistä sekä vastaa muista kuin maahan liittyvistä muuttuvista kuluista. Kolmanneksen tuotolla pystyy paitsi elättämään itsensä myös keräämään pääomaa seuraavaa vaihetta varten. Samalla uusi yrittäjä saa omistajan "silmälläpidon alaisena" myös kokemusta sekä käytännön töistä että maitotilayrityksen johtamisesta.

Seuraavassa vaiheessa tulojen jakamisesta voidaan sopia esimerkiksi periaatteella 50 % kummallekin. Maan omistus ja siihen liittyvät taloudelliset panostukset säilyvät edelleen vanhalla yrittäjällä, mutta lehmät ovat uuden yrittäjän omaisuutta. Näin omistus siirtyy pikkuhiljaa uudelle yrittäjälle ja vanha yrittäjä luopuu samaan tahtiin palanen kerrallaan.

Viihtyminen tärkeää

Myös tilatasolla on pohdittu ihmislähtöisesti niitä tekijöitä, jotka ylipäätään mahdollistavat maitotilan toiminnan. Seuraavassa muutamia yksittäisiä maitotilojen isäntien ajatuksia: "Kahdessa asiassa en tilallani säästä, ensimmäinen niistä on palkatun henkilöstön työolot ja muu viihtyminen". Ja sama isäntä edelleen: "Rakenna ensin asuttavaksi sellainen talo, jossa tilan emäntä viihtyy, eikä halua muuttaa pois. Sitten järjestä tilan toiminta niin yksinkertaiseksi, että työväki pystyy helposti selviämään töistään."

Toisella tilalla tavoitteena on "Antaa emännälle mahdollisuus nauttia puutarhasta sekä isännälle aikaa matkusteluun, vapaa-ajan viettoon ja urheiluun. Me haluamme tavata ihmisiä ja nauttia Uudesta-Seelannista". Tiloilla käydessä tuli selväksi, että ihmisten viihtyvyyteen on panostettu. Asuinrakennukset ovat viihtyisiä ja niiden ympärillä on poikkeuksetta upea, laaja puutarha. Mitä iäkkäämpi isäntäväki, sitä muhkeammat kukat puutarhoissa kukoistivat.

Olisikohan meilläkin mahdollista järjestää maidontuotantotilan töitä niin, että aikaa jäisi myös muille omille mielipuuhille?

Rauhallista Joulua kaikille Maito ja Me - lehden lukijoille!

Kirjoittaja on Valion alkutuotantojohtaja.