Kalevi Heinonen

Eläinlääkärin palsta

Onko lypsykarjasi terveydessä ongelmia? Kysymyksiin vastaa tällä palstalla eläinlääkäri Kalevi Heinonen.
   Lähetä kysymyksesi Maito ja Me –lehden toimitukseen, Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio, puh. 010 381 2045.
   Toimituksen sähköposti: aino.murtomaa-niskala@valio.fi.

Huolena E. coli
Kahdelle lehmälle on ummessa ollessa tullut E. coli -bakteeri. Heinäkuussa poikinut hoidettiin penisilliinipistoksilla muiden bakteerien takia. Muut parani, mutta E. coli jäi. Se tutkittiin vielä elokuun lopulla, soluttaa kovasti.
   Lypsän vieläkin neljänneksen erillään. Syyskuussa poiki toinen lehmä. Ennen poikimista alkoi takavedin vuotaa verta (ei haavoja). Lypsin pari kertaa ennen poikimista. Poikimisessa ei ollut mitään hämminkiä. Laitoin kokeet laboratorioon. Takasesta löytyi E. coli, muissa ei kasvua. Eläinlääkäri ei antanut mitään hoitoa. Eikö tähän E. coliin ole mitään lääkkeitä? Molemmat lehmät ovat jo toisen kerran poikineita.
   Mistä tämä E. coli voi tulla ja miksi ummessa ollessa? Tällä hetkellä on neljä lehmää ummessa, joten pelottaa, mitä on edessä. Kummallakaan lehmällä ei ollut kuumetta ja ruokahalu on pysynyt hyvänä. Paraneeko nämä milloinkaan ja kannattaako enää siementää?
Huolestunut

Käsitykset E. coli bakteerin viihtymisestä utareessa ovat viime aikoina muuttuneet. Ennen ajateltiin, että E. coli ei pysty olemaan "hiljakseen" utareessa, vaan se aiheuttaa voimakkaan tulehduksen heti saavuttuaan utareeseen. Uusissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että E. coli saattaa mennä vedinkanavasta sisään jo ummessaoloajan lopulla ja aiheuttaa tulehduksen vasta poikimisen aikaan tai pian sen jälkeen. Tulehdus puhkeaa, jos samaan aikaan on altistavia tekijöitä, esimerkiksi lehmän yleiskuntoa ja vastustuskykyä alentavia muita sairauksia.

Alhainen soluluku ilmeisesti edesauttaa kolibakteerin selviytymistä utareessa. Monissa maissa on todettu kolin aiheuttamien tulehdusten lisääntyneen, kun perinteisempien taudinaiheuttajien, esimerkiksi stafylokokkien, aiheuttamat tulehdukset ovat vähentyneet. Esimerkiksi Englannissa jo joka kolmas tulehdus on kolibakteerin aiheuttama, Suomessa noin joka viides.

Kolibakteeriin tehoavia antibiootteja on olemassa, mutta lääkityksen ei ole merkittävästi todettu edistävän paranemista. Akuutiksi puhjennut koli poistuu utareesta yhtä hyvin myös tiheällä lypsämisellä kuin antibiootilla. Useimmissa tapauksissa syntyy kudosvaurioita ja neljännes jää soluttamaan pitkäksi aikaa.

Koli on oikeastaan ulostebakteeri. Sen aiheuttaman utaretulehduksen ennaltaehkäisyssä on ajatuksena, että utareeseen pyrkivä  kolibakteerimäärä (lika ja sonta utareen ympäristössä) pidetään mahdollisimman pienenä. Tämä joskus unohtuu etenkin ummessa olevien lehmien hoidossa. 

Parsi ja jaloittelualue tulisi pitää mahdollisimman puhtaana. Sahanpurukuivikkeista kannattaisi luopua, koska ne saattavat altistaa ainakin kolin lähisukulaisen, klebsiellan, aiheuttamalle tulehdukselle. Pihatossa olisi hiekka koliutaretulehduksen ehkäisyn kannalta paras kuivike. Parressa olisi paras alusta kumimatto, joka pidetään kuivana pienellä määrällä olkea. Liejuinen, upottava ulkotarha pitää utareen pinnan likaisena ja altistaa kolille.

Lehmän kaikinpuolinen hyvinvointi poikimisen aikaan lisää vastustuskykyä. Etenkin ylilihavuus altistaa poikimahalvaukselle ja jälkeisten jäämiselle ja edelleen koliutaretulehdukselle. E-vitamiinin ja seleenin puute saattaa heikentää utareen vastustuskykyä.

Ongelmatilalla kannattaa kokeilla myös umpeenpanohoitoa pitkävaikutteisella valmisteella, jonka vaikutus jatkuu ummessaoloajan lopulle asti. Umpeenpanohoitoa vaikeuttaa se, että koli ilmeisesti tarttuu nimenomaan terveimpään (vähäsoluisimpaan) neljännekseen. Soluttavien hoito ei siis auta. Jos kolitapauksia ilmenee useita, kannattaisi laskea olisiko taloudellista hoitaa kaikki lehmät umpeen pantaessa kunnes olosuhteita on saatu korjatuksi.

Kalevi Heinonen on Maito ja Me lehden
eläinlääkäripalstan pitäjä.