Lähes kaikki kotieläintuotteisiin liittyvät ruokaskandaalit ovat olleet
tavalla tai toisella rehuperäisiä. Listaan kuuluvat niin rehujen dioksiini- ja
hormonijäämät kuin BSE:n sekä suu- ja sorkkataudin aiheuttajatkin. Tuorein
onnettomuus liippasi jo läheltä: Kymmeniätuhansia kettuja surmannut
botulinum-myrkky oli peräisin kotimaisesta rehunsekoittamosta. Vakavia
rehuperäisiä ongelmia voi siis olla myös meillä! Toistaiseksi olemme
päässeet vähällä, mutta esimerkiksi viimetalvinen kohu BSE-tapauksen
ympärillä antoi esimakua siitä, mitä ruokaskandaalin sattuessa tuleman
pitää.
Laatu ja luotettavuus
avainasemassa
Maantieteellisesti olemme alueella, jossa nurmen kasvattaminen on luontevaa.
Meillä on aina tiedetty, että lypsylehmän ensisijainen rehu on heinää ja
nurmea. Aiemmin talvet sinniteltiin kuivan heinän varassa, sittemmin
säilörehu on tullut valtarehuksi. Sietää harkita tarkkaan, halutaanko tieten
tahtoen vääristää lehmän luonnollista rehustusta aina vain korkeampien
lehmäkohtaisten vuosituotosten toivossa!
Toistaiseksi olemme säästyneet myös kaikkein julmimpien markkinavoimien
vaikutuksilta. Pääosin kotovaraisten ja kotimaasta hankittujen rehujen takia
ulkomailta tuotavien rehujen merkitys, valkuaisrehuja lukuun ottamatta, on ollut
vähäinen. Näin ollen meillä ei ole syntynyt markkinarakoa
"sikahalvalla" myytäville epämääräisille, jätteistä
valmistetuille rehuerille. Laadusta ja luotettavuudesta on toistaiseksi pystytty
maksamaan käypä hinta.
Viimeisen vuoden aikana ovat Valion vientiasiakkaat olleet entistä
kiinnostuneempia tuotteen alkuperästä. He kyselevät todistuksia
eläintautitilanteesta ja haluavat tietää, miten lehmiä Suomessa hoidetaan.
Harvinaista ei ole sekään. että ulkomainen ostaja Valion tuotantolaitoksen
auditoinnin lisäksi auditoi myös sinne maitoa tuottavan tilan.
Hyvät ruokintaperiaatteet
kuuluvat laatuun
Valiossa on valmisteltu ja hyväksytty hyvien ruokintaperiaatteiden ohjeisto.
Se perustuu mikrobiologian, kemian, eläinlääketieteen, ruokinnan ja laadun
asiantuntijoiden tekemään rehujen riskiarviointiin. Projektin aikana
arvioitiin kaikkiaan 18 rehuryhmän riskit eläimille, kuluttajille,
maitotuotteen laadulle ja kuluttajaimagolle. "Hyvät
ruokintaperiaatteet" - ohjeistoa opiskellaan tulevan talven aikana
maidontuottajien laatukoulutuksissa. Se liitetään myös maidon
laatukäsikirjaan. "Hyvät ruokintaperiaatteet" poikii toimintatapojen
täsmennyksiä myös Valion ja osuuskuntien alkutuotannon asiantuntijoille,
neuvonnalle sekä tuote- ja tarvikemyynnille.
Rehuriskien hallinta edellyttää määrätietoista ja täsmällistä
toimintaa. Lähtökohtana on, että lypsykarja ruokitaan sille luontaisella
tavalla. Nurmirehun osuuden tulee olla riittävä, päivittäisessä
rehuannoksessa vähintään 40 % karkearehuja kuiva-aineessa. Koska säilörehu
on päärehu, on järkevää tutkituttaa sen laatu ja ruokinnallinen arvo, jotta
täydentävä rehustus pystytään suunnittelemaan taloudellisesti. Ostorehujen
alkuperän ja valmistajan takaaman koostumuksen on aina oltava karjanomistajan
tiedossa. Tästä johtuen rehujen osto muilta kuin ETT:n positiivilistalla
olevilta yrityksiltä ei ole mahdollista.
Kaikki rehustukseen liittyvät ostot, rehuerien syötön aloitukset ja
lopetukset, laatu- ja koostumustodistukset sekä varastointi ja havaitut
poikkeamat on syytä kirjata tarkasti ylös. Ongelmatilanteessa siihen johtaneet
syyt saadaan dokumenttien avulla nopeasti selvitetyksi ja korjaavat toimenpiteet
toteutetuiksi. Aina ei voi onnistua, mutta saman ongelman uusiutuminen voidaan
estää.
Kirjoittaja on Valion alkutuotantojohtaja