Itse tehty mattoruokkija on 50 metrinen kumimatto, jolle TKS paalinpurkulaite
syöttää säilörehun varaston puolella.
Säilörehu jaetaan kolme kertaa vuoro-
kaudessa ja sitä on aina ruokintapöydällä.
Rehua ei pöyhitä navetan puolella eivätkä mahdolliset itiöt leviä ilmaan.

Aino Murtomaa-Niskala  

Hyödyt irti uudesta tekniikasta
Neuvonta avuksi
lypsyrobotin käyttöön

Automaattilypsy mullistaa työtavat navetassa. Kaiken hyödyn irtisaaminen uudesta tekniikasta onnistuu varautumalla muutokseen mahdollisimman hyvin. Matti, Mervi ja Lauri Yli-Mannila Alajärveltä ottivat neuvonnan avuksi vaihtaessaan lypsyaseman robottiin.

Automaattilypsyn avulla Yli-Mannilat halusivat eroon sidonnaisuudesta lypsyaikoihin sekä varmistaa navettatöiden sujumisen tarpeen vaatiessa yhden henkilön voimin. Robottilypsyyn siirtymistä vauhditti Laurin mukaantulo tilanpitoon. Tammikuun lopusta 2007 lähtien Yli-Mannilan tila toimii maatalousyhtymänä.

Kodinkonekorjaajana aiemmin toimineelle Matti Yli-Mannilalle uuden tekniikan hyödyntäminen on luontevaa. Yli-Manniloilla oli aiemmin emolehmiä. Maidontuottajina he aloittivat 1994, kun tilakaupan mukana tuli 90 000 litran maitokiintiö. Yli-Mannila möi kodinkoneyrityksensä ja vaihtoi emolehmät 12 lehmän lypsykarjaan. Nykyiseen mittaan tuotanto on kasvanut tila-, karja- ja kiintiökaupoilla.

Perusteellinen harkinta

Suin päin Yli-Mannilat eivät robottia lähteneet hankkimaan, vaikka sille oli navettaremontin yhteydessä vuonna 2000 jo katseltu paikkaa. Harkintavaiheessa he ottivat yhteyttä ProAgrian Vahvat juuret –hankkeeseen ja kävivät kotieläinagrologi Johanna Mäntyharjun kanssa läpi hankinnan kannattavuutta, vaikutuksia navettatyöhön sekä käytännön yksityiskohtia kuten robotin sijoittamista navettaan, erottelun ja lehmäliikenteen onnistumista.

Hankintapäätöksen jälkeen vuorossa oli eläinten arviointi yhdessä neuvojan ja eläinlääkärin kanssa. Utarevikaiset soluttajat karsittiin, muut soluttajat hoidettiin, jalkojen kunto sekä utareet ja vetimet kartoitettiin. Osuuskunta Maitosuomen tuotantoneuvoja Anne Ylinen suunnitteli isäntäväen kanssa lypsyrobotin käyttöönoton ja lypsyn seuranta- ja valvontaohjelman, jota Yli-Mannilat lähtivät järjestelmällisesti toteuttamaan.

Vapaa kierto

Robotin paikkaan vaikuttivat eläinliikenne ja erottelumahdollisuus. Yli-Mannilat päätyivät vapaaseen kiertoon. -Lehmän on päästävä syömään ja lypsylle silloin, kun se haluaa, he perustelevat. Erottelu onnistuu suoraan lypsyltä, esimerkiksi kiimaiset lehmät ohjautuvat parsilla

varustettuihin hoitokarsinoihin. Automaattilypsyssä makuuparsien ja käytävien puhtaana pitäminen on oleellista. Jos eläimet ovat likaisia, se näkyy varmasti maidon laadussa.

T i l a t i e d o t Tila: Maatalousyhtymä Yli-Mannila, Matti, Mervi ja Lauri Yli-Mannila Paikkakunta: Alajärvi, Kortekylä Perhe: Tuulia ja Ilona asuvat omillaan, Lauri osakkaana yhtymässä, Mirva ja Marjo yläasteen 9:llä Navetta: Emolehmähallista lypsykarjapihatoksi 1994. Lisää parsipaikkoja 2000 ja lypsyrobotti 2006. Pikkuvasikoilla lattialämmityksellä varustettu erillinen tila. Koneistus: Lely lypsyrobotti, 3 väkirehukioskia, säilörehun jako itse tehdyllä mattoruokkijalla. Lietelanta separoidaan, virtsa nurmelle, kuiva osa savikoille. Ilmanvaihto ala- ja yläpoistolla, tuloilma viiran kautta. Karja: Nyt 45 lypsävää, 30 hiehoa + nuorkarja. Kaikkiaan toista sataa eläintä. Vuoden sisällä navetassa valmis ”robottikarja”. Keskituotos: 9 500 kg Lypsykertoja: keskimäärin 2,9 kertaa/vrk Maitokiintiö: 450 000 kg Rehut: paalisäilörehu, oma vilja, rypsi, Energia Krossi täysrehu Viljeltyä: omaa 50 ha, vuokralla 27 ha, lisäksi 13 ha ”lannanlevitysalaa” 30 ha viljalla, loput nurmella.

Käytävät kolataan ja parret puhdistetaan kahdesti vuorokaudessa. Metrinen kola, isännän ”Mersu”, on vaihtumassa koneelliseen raappaan, joka puhdistaa ritilät ja harjaa parren sekä levittää kuivikkeen. Parsissa on matot ja kuivikkeena kutterinpuru. Erityisen tarkkaan Yli-Mannilat seuraavat utareen puhtautta ja vetimien peseytymistä. Robotin vieressä on kyykitty toinenkin tunti sekä itse että neuvojan kanssa. Tarkkailun perusteella säädettiin myös lypsinten kiinnitysnopeutta ja stimulointiaikaa.

Suurimmaksi pulmaksi osoittautui entisen tilasäiliön yhteensopivuus robottilypsyyn. Pienet maitomäärät pakkasivat jäätymään. Kun laitetoimittajilta ei ratkaisua ilmaantunut, isäntä sääti itse ajastimen avulla jäähdytyksen sopivaksi.

Saatiin, mitä haettiin

Neljän kuukauden kokemuksella automaattilypsystä Yli-Mannilat sanovat saaneensa sen, mitä hakivat. -Meillä ei ole koskaan ollut kiire navetasta pois. Aikaa navetassa kuluu edelleen, mutta sen voi kohdistaa nyt eläinten hyvinvoinnin, laitteiden ja maidon laadun tarkkailuun.

Eläimet oppivat parissa viikossa automaattilypsyyn, isäntäväeltä menee ehkä puoli vuotta, he sanovat. Näin jälkikäteen ajateltuna voisi olla hyvä ajatus totuttaa lehmät robotille käyttämällä sitä pari viikkoa kioskina ja lypsää vanhalla asemalla, Matti Yli-Mannila pohtii.

Tuotantoneuvojan mukaan eniten huomauttamista tuottajilla on robottimerkistä riippumatta käyttöohjeiden puutteista. Matti Yli-Mannila on samaa mieltä. Ymmärrettävät ohjeet helpottaisivat sekä isäntäväen että lomittajien työtä ja robotintoimittajan huoltoa ja neuvontaa.

Anne Ylinen kehottaa robotin hankintaa suunnittelevia tuottajia ottamaan hyvissä ajoin yhteyttä osuuskuntaan. Tavoitteena
on saada automaattilypsystä kaikki hyöty irti ja siinä neuvonta tietämyksellään ja kokemuksellaan tukee maidontuottajaa.