Aino Murtomaa-Niskala  

Toikat ovat näyttelykehän konkareita
Innostunut karjaväki
markkinoi koko maitoalaa

Innostuneet karjaihmiset tekevät maitoalaa tunnetuksi paitsi lähiympäristössään myös maatalous- ja karjanäyttelyissä, jotka keräävät sankoin joukoin kuluttajia eläimiä katsomaan. Toikan perhe Nurmijärveltä on karjanäyttelyiden ja Junior Handler –kilpailujen konkariporukkaa.

Hannu ja Tiina Toikan tilalle Nurmijärven Rajamäelle tullessaan tietää heti olevansa lehmäihmisten parissa. Toikan Ayrshire kilpi navetan seinässä näkyy tielle. Valio maidon lehmä postilaatikon tolpassa opastaa oikeasta tienhaarasta. Lehmäkilpi ulko-ovella toivottaa vieraan tervetulleeksi ja tuvan seiniä peittävät palkittujen lehmien kuvat ja palkinnot.

Ylhäällä lehmätaulujen rivistössä on Yllätys, joka poiki kahdeksan kertaa ja oli hyvätuottoinen, terve lehmä. Se toi taloon monet palkinnot ja ansioitui erityisesti kestävyydessä. Yllätyksen mukaan nimettiin Uudenmaan Karjakerhon järjestämä karjanäyttely Hyvinkään Maatalousoppilaitoksella.

Yllätykseltä jäi hyviä tyttäriä jatkamaan sukua. Uusin tulokas Toikan navetassa on Ylläri, Yllätyksen tyttären, tyttären tytär, josta odotetaan kovaa lypsäjää.

Kuluttajat lähellä

Toikan tilakeskus on keskellä peltoaukeaa usean talon ryhmässä. Alkujaan siirtolaistilaa viljelivät Hannu Toikan Viipurin maalaiskunnasta tulleet vanhemmat.

Helsinkiin 45 kilometriä ja moottoritien tuntumassa varmistavat sen, että omakotiasutusta nousee lähialueille kovalla tahdilla. -Maa on kallista ja eikä kumppaneita koneyhteistyöhön löydy, Hannu Toikka toteaa. Ympäristöltä ei aina myöskään heru ymmärrystä karjataloudelle. -Lannanhajusta pakkaa tulemaan sanomista, vaikka kuinka fiksusti yrittäisi levittää, hän sanoo.

Toikat ovat omalta osaltaan halunneet tehdä asuinympäristössään maidontuotantoa tutuksi ja ottaneet mm. koululaisia tilakäynneille. –Oppilaiden, mutta myös opettajien kommenteista

huomaa, että käsitykset maidontuotannosta ovat huteria, he toteavat. Kaikki eivät erota edes lehmää hevosesta.

Saman ovat huomanneet Toikan nuoret omista kavereistaan. Ravintolakoulu Perhossa Helsingissä opiskeleva Minna toteaakin, että jokaisen pitäisi käydä maalla tutustumassa maanviljelykseen ja maidontuotantoon, jotta osaisi arvostaa sitä työtä, mitä ruoan tuottamiseksi tehdään.

Sujuvaa työntekoa

Vaikka lehmät ovat työn lisäksi koko perheen harrastus, navettatöistä Toikat haluavat suoriutua ripeästi. Vuonna 2000 valmistuneen pihaton tavoitteena oli selkeä, toiminnoiltaan yksinkertainen, taloudellinen ja varma navetta, jossa eläimet ovat helposti hoidettavissa ja olosuhteet hyvät.

Nurmirehu jaetaan traktorilla ruokintapöydän läpi ajaen, väkirehu tulee kolmesta kioskista. Lypsy 2 x 5 kalanruotoasemalla sujuu 1-2 tunnissa. Talvella lehmiä on maidossa paljon ja lypsyssä menee väkisinkin aikaa, Toikat toteavat.

Navetan rakentamiskustannuksissa päästiin kohtuulliseen 1 700 000 markkaan.

20 vuotta karjanjalostusta

Pihaton asukit ovat kansainvälistä porukkaa. Sukujuuria löytyy Suomen lisäksi Kanadasta, Tanskasta, Ruotsista ja Ranskasta. Yli puolessa siemennyksistä käytetään ulkomaista siementä. Kotimaasta käytetään pelkästään valiosonneja. Alkioita on sekä ostettu että huuhdeltu omista lehmistä.

Valtaosa, noin 70 % karjasta on ayrshireä, loput holsteinia. Erikoisuutena on kaunissilmäinen, siro jersey sekä Pohjois-Suomen karjaa edustava lehmä. Hannu Toikka sanoo arvostavansa eläimen rakennetta, ei niinkään tuotosindeksejä. Hyvän rakenteen ansiosta eläin pysyy terveenä ja tuottaa monia vuosia. Esimerkiksi ensikon ei hänen mielestään tarvitse venyä huippusuorituksiin. Kannattavuus tulee tuotantokausien määrästä, ei tuotosennätyksistä.

Vaikka 20 vuotta on käytännössä lyhyt aika jalostuksessa, Toikat sanovat muutoksen eläimissä olevan huomattava. Tiukat lypsettävät, vedinvauriot ja repsahtaneet utareet ovat jääneet pois. –Potkurit ovat karsiutuneet. Tulppausta emme käytä lainkaan, Tiina Toikka toteaa. Tulokset näkyvät myös hyvinä sijoituksina karjanäyttelyissä.

-Tuotoksen pitää tulla helposti normaalilla työllä. Eläinten tarkkailu ja nopea reagointi vähäisiinkin oireisiin ehkäisee sairauksia. Tuuriin on turha luottaa, sanoo Hannu Toikka.

Tiinehtymisen hyvästä tasosta kiitos kuuluu emännälle, joka hoitaa tarkkailun ja siemennyksen. Siementämisoikeudet Tiina-emäntä ja Laurea-opistoa käyvä Elina hankkivat pari vuotta sitten.

Näyttelykehän konkarit

Junior Handler –kilpailuista tytöt innostuivat 1990-luvun loppuvuosina. Toikan sisarusten palkintokokoelma on vaikuttava. Elina ja maatalouslomittajana työskentelevä Niina ovat kasvaneet ulos junioreista, Minnalla on käsillä viimeinen vuosi. Startti-ilmoituksessa tämänkin lehden keskiaukeamalla esiintyvä nuorimmainen, Aleksi, taitaa myös eläinten käsittelyn. Toikan eläimillä ovat harjoitelleet ja kilpailleet myös nuorten ”karjattomat” kaverit.

Minna nappasi viime vuonna kaikkiaan neljä championia Umbrellan kanssa. Hieho on nyt siemennetty ja kantava, joten huhtikuussa alkaviin harjoituksiin on valittava uusi pari. Kuopion Farmariin on pitkästä matkasta huolimatta pakko päästä, Minna sanoo.

Ayrshiret ovat Toikan sisarusten suosikkeja. Holsteinit ovat rauhallisia ja ystävällisiä, mutta kehässä vähän flegmaattisia.

Niitä voi joutua vetämään ja työntämään, Minna ja Niina kertovat nauraen kokemuksistaan. Joskus yhteistyö ei kehity tavoitteiden mukaisesti ja eläimen joutuu vaihtamaan vielä pari viikkoa ennen kilpailua, Minna kertoo. Eläimen keskittymiskykyä testataan soittamalla radiota kovaa ja sisarusten mekastuksella. Pihalla voi joskus olla aikamoinen sirkus harjoitusten aikana.

Valmistautumiseen kuuluu myös eläimen puhdistus, karvojen leikkaus ja selkälinjan muotoilu viikkoja ennen kilpailua. Viimeinen silaus harjataan ja lakataan kilpailupaikalla. Tiina-emäntä osallistuu trimmaukseen ja puunaukseen.

Hannu Toikka on esiintynyt showmanship-kilpailuissa. -Leikkimielellä, mutta on kehään menemisessä vähän haastettakin, hän toteaa. -Kaikista ei siihen ole. Nuorten taidoista kertoo, että agrologiksi opiskeleva Elina on päihittänyt isänsä showmanship kilpailussa.

Maidontuotantoa tunnetuksi Näyttelyissä mukana oleminen on positiivista näkymistä. -Ammattipiireissä tilan nimi tulee tunnetuksi eikä myytäviä eläimiä ole paljoakaan tarvinnut markkinoida, Toikat sanovat. Viime vuonna tilalta myytiin yli 30 eläintä, pääasiassa hiehoja. Myös alkioita on myyty.

Toikat eivät ole lisäämässä karjaa nykyisestä, sen sijaan eläinainesta kehitetään edelleen. Tavoitteena on myös töitä järjestelemällä panostaa elämän laatuun ja vapaaaikaan. Harrastuksista Junior Handlerin lisäksi esille tulee Aleksin, Minnan ja Hannun jääkiekko.

Toikat ja lukuisat muut näyttelyissä ja Handler-kilpailuissa eläimiään esittelevät tuottajat markkinoivat erinomaisella tavalla karjanhoidon huippuosaamista ja koko suomalaista maidontuotantoa. Kaupunkilaiskävijöille kotieläinosastot ovat maatalousnäyttelyjen suosituimpia kohteita ja Junior Handler -kilpailuja seuraavat sankat yleisöjoukot.

Rautaisen ammattitaidon ja ammattiylpeyden lisäksi Toikan perheen mukaansatempaavan iloinen meininki luo vakuuttavaa mielikuvaa maitoalan osaamisesta ja tulevaisuuden osaajista.