Kalevi Heinonen

Eläinlääkärin palsta

Onko lypsykarjasi terveydessä ongelmia? Kysymyksiin vastaa tällä palstalla eläinlääkäri Kalevi Heinonen.
   Lähetä kysymyksesi Maito ja Me –lehden toimitukseen, Maito ja Me, PL 10, 00039 Valio, puh. 010 381 2045.
   Toimituksen sähköposti: aino.murtomaa-niskala@valio.fi.

Mikä avuksi utaretulehdusongelmaan?

Kysyn Eläinlääkärin ohjeita karjani utaretulehdusongelmaan. Vastapoikineiden lehmien utareet tulehtuvat lähes säännöllisesti. Eläinlääkärimme on viljellyt maidot. Tulehduksista on löytynyt kaikkia tunnettuja utaretulehduksen aiheuttajabakteereita.
   Eniten on ollut KNS, mutta myös aureuksia, uberiksia, kolia ja joskus jotain muitakin. Joillakin on kuumettakin, useimmin vain maito muuttunut. Hoito on usein auttanut, mutta paljon on myös umpeutettu. Muita kuin poikimisajan tulehduksia ei ole kovin paljon ja solut pysyvät hyvänä, alle 200 000.
   Tilanne tuli pahaksi toissa vuonna. Silloin tulehtuivat yhtä lukuun ottamatta kaikki poikivat hiehot, yhteensä 8 tulehdusta. Tuolloin panin tilanteen stressin tiliin, kun tein remonttia pihapiirissä ja oli melua ja koneita ja itselläkin paljon lisätyötä remontin kanssa. Kuitenkin myös viime talvena tulehtui huomattava osa, yli puolet vanhemmista lehmistä ja hiehoista 9, yhteensä poiki 11 hiehoa. Tänä syksynä on poikinut 7 hiehoa ja niistä tulehtunut 6. Vanhempia lehmiä on poikinut myös 7, tulehduksessa 3.
   Meijerin neuvoja on käynyt. Asiat ovat hänen mukaansa kunnossa. En kyllä osannut ajatellakaan vian löytyvät lypsyistä, kun tulehduksista suurin osa on valmiina jo poikiessa ja viimeistään oireilevat pari päivää poikimisen jälkeen. Olosuhteet tai ruokinta eivät ole muuttuneet. Eläinlääkäri sanoo, ettei osaa auttaa viljelyä ja hoitoa enempää.
   Mitä tällaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä? Meille on ehdotettu E-vitamiinin lisäämistä suurena määränä. Paljonko pitäisi antaa? Auttaako turve kuivikkeena, en ole sitä vielä ottanut aikaisemman pölykokemuksen jälkeen. Mikä on lehmälle stressaavaa, miten asian voisi selvittää?
Tulehduskierre

Sairastumisajankohta ja bakteerilöydökset viittaavat siihen, että kyseessä olisi ympäristöperäisten bakteereiden aiheuttama ongelma. Jostakin syystä utareeseen on pyrkimässä bakteereita niin paljon, että eläimen vastustuskyky ei riitä niitä torjumaan. Jos kyseessä olisi tartunnallinen utaretulehdus, esimerkiksi lypsykoneen mukana leviävä stafylokokki, bakteerilöydökset eivät vaihtelisi noin paljon.

Olisi siis selvitettävä onko bakteereita tyrkyllä normaalia enemmän vai onko vastustuskyky kovin alhainen. Tätähän olette itsekin pohtineet miettiessänne E-vitamiinia ja kuivikkeita.

Mahdollisia syitä on vaikea arvailla karjaa näkemättä. Utareeseen pyrkivien bakteereiden määrä lisääntyy, jos utare on jostakin syystä kovin likainen. Tässä auttaa hyvä kuivitus, kuivikkeiden laatu ei liene niin ratkaiseva kuin määrä. Vastustuskykyä voivat huonontaa monet asiat, esimerkiksi huonot sorkat ja vetoinen kylmä makuupaikka. Hiehojen vastustuskykyä saattaa huonontaa liian nopea muutto lehmien joukkoon juuri ennen poikimista. Myös ruokinnalliset tekijät saattavat huonontaa vastustuskykyä. Esimerkiksi mainitsemanne E-vitamiinin puutos saattaa altistaa utaretulehdukselle. E-vitamiinilisä auttaa, jos siitä on puutetta. Puute ei ole kovin tavallista, mutta mahdollinen esimerkiksi käytettäessä happosäilöttyä viljaa väkirehuna.

Liikalihavuus poikimisen aikaan alentaa vastustuskykyä merkittävästi. Myös stressi voi huonontaa vastustuskykyä, mutta se ei ainoana tekijänä voi aiheuttaa kuvaamaanne utaretulehdusongelmaa. Stressin objektiivinen mittaaminen on vaikeata. Silminnähden hyvinvoivat eläimet eivät ole kovin stressaantuneita.

Tällaisessa tapauksessa olen varovainen neuvomaan mitään toimenpiteitä. Ainakaan haitaksi ei kuitenkaan olisi antaa E-vitamiinivalmistetta ohjeannoksen mukaan ainakin ummessa oleville ja hiehoille alkaen 2 kuukautta ennen poikimista. Vedinkastoa voisi ruveta käyttämään hiehoilla, kun maitoa alkaa selvästi laskemaan utareeseen ja vanhemmilla lehmillä noin 2 viikkoa ennen poikimista. Kannattaa myös keskustella eläinlääkärin kanssa umpeenpanolääkityksestä. Mieluiten käyttäisin mahdollisimman pitkävaikutteista valmistetta, jotta tehoa olisi jäljellä vielä ennen poikimista.

Suosittelisin keskustelemaan hoitavan eläinlääkärin kanssa saisiko jostakin, esimerkiksi alueellisen terveydenhoitoprojektin kautta, tilatuksi utaretulehdusongelmaselvityksen. Ulkopuolinen apu saattaa olla tarpeen, koska usein sekä karjan hoitajat että vakituinen eläinlääkäri katsovat tilannetta liian läheltä ja jotakin saattaa jäädä huomioimatta.

Lopuksi toivottaisin pitkää pinnaa. Ongelma selviää jossakin vaiheessa. En ole vielä milloinkaan kuullut tapauksesta, johon ei olisi jotakin konstia keksitty. Olisiko lukijoilla kokemuksia vastaavasta ongelmasta ja sen ratkaisusta?

Kalevi Heinonen on Maito ja Me lehden
eläinlääkäripalstan pitäjä.