Maidon laatu ja eläinten terveys
20.11.2002

Utaretulehdus aiheuttaa lisätyötä ja tuntuvia tulonmenetyksiä maitotilalle. Vaikutukset ulottuvat myös maidonjalostukseen. Tulehdus muuttaa maidon ominaisuuksia, mikä heikentää maidon soveltuvuutta raaka-aineeksi - maidon jatkojalostaminen edellyttää korkeatasoista
raaka-ainetta. Kuva Tomi Hirvinen

Anna Pitkälä  

Utaretulehdus on vähentynyt

Utaretulehdus on Suomessa lypsykarjan yleisin sairaus. Maa- ja metsätalousministeriön tilastojen mukaan vuonna 2001 eläinlääkäreiden maatiloille tekemistä käynneistä 31 % aiheutui utaretulehduksesta.

Utaretulehdustilannetta on meillä kartoitettu säännöllisesti vuodesta 1988 lähtien. Tässä kirjoituksessa selvitetään järjestyksessä kolmannen, vuonna 2001 toteutetun kartoituksen tuloksia.

Utaretulehdus aiheuttaa tuntuvia tulonmenetyksiä maitotilalle. Kustannuksia aiheutuu hukkaan menevästä tulehdusmaidosta, hoidosta ja lääkityksestä, tuotannon laskusta, lisääntyvistä uusimiskustannuksista ja ylimääräisestä hoitotyöstä. Pari vuotta sitten tehdyssä laskelmassa arvioitiin, että utaretulehdus aiheuttaa tiloille vuosittain yli 85 miljoonan euron tappiot.

Utaretulehduksella on myös kauaskantoisempia merkityksiä. Se muuttaa maidon ominaisuuksia, mikä heikentää maidon soveltuvuutta raaka-aineeksi - maidon jatkojalostaminen edellyttää korkeatasoista raaka-ainetta. Utaretulehdukseen liittyy usein antibioottihoito; kuluttajan ruokapöytään on kuitenkin saatava maitotuotteita, joissa ei ole lääkejäämiä. Eläinlääkinnässä käytetyillä antibiooteilla on vaikutusta bakteerien lääkeaineherkkyyteen, mikä saattaa heikentää antibioottien tehoa myös ihmisten lääkinnässä. Näin utaretulehduksen hoidolla on myös kansanterveydellistä vaikutusta.

Torjunta ollut tehokasta

Maa- ja metsätalousministeriön asettaman työryhmän aloitteesta utaretulehdustilannetta on meillä kartoitettu säännöllisesti vuodesta 1988 lähtien. Maitoalan voimakas panostaminen torjuntatyöhön, suomalaisten maidontuottajien hyvä ammattitaito, meijereiden monipuolinen neuvontatyö, eläinten terveystarkkailu ja valvottu lääkkeiden käyttö ovat tuottaneet tulosta: meijereiden vastaanottaman maidon solupitoisuus on laskenut koko 1990-luvun ja on nyt Euroopan alhaisimpia.

Terveistä lehmistä tehty tutkimus

Tässä kirjoituksessa selvitetään järjestyksessä kolmannen, vuonna 2001 toteutetun kartoituksen tuloksia. Kartoituksella selvitettiin utaretulehduksen esiintyvyys, aiheuttajamikrobit ja niiden lääkeherkkyys. Tutkimukseen tulevat tilat arvottiin koko maan kattavasta lypsykarjatilastosta. Näytteet saatiin 216 tilalta yhteensä 3282 lypsyssä olevalta lehmältä. Osuuskuntien tuotantoneuvojat ottivat näytteet solumääritystä ja bakteeritutkimusta varten ja tekivät tiloilla kyselytutkimuksen. Bakteerinäytteet tutkittiin Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos EELAssa ja solunäytteet analysoitiin Valion solulaboratorioissa. Muita yhteistyökumppaneita olivat Maitohygienialiitto sekä maa- ja metsätalousministeriö. Kartoitus tehtiin samalla tavoin kuin vuosina 1988 ja 1995, joten eri vuosien tulokset ovat keskenään vertailukelpoiset.

Vuosina 1988 ja 1995 enterokokki, Eerococcus Viridans
ja laktokokki sisältyivät ryhmään muu streptokokki.

Torjuntatyöstä tuloksia

Kuvassa 1 esitetään tämän ja aiempien kartoitusten tuloksia. Utaretulehduksen esiintyminen on laskenut aina 1980-luvun lopulta lähtien. Lehmien ikäjakauma oli samanlainen tässä ja vuoden 1995 kartoituksessa.

Tulos kertoo siis terveemmästä eläinaineksesta, kuva 2.

 Vuoden 1995 kartoituksessa utaretulehdusta sairastavien lehmien määrä nousi liki 10 % jokaisella poikimakerralla niin, että viisi kertaa poikineiden joukossa tulehduslehmien osuus oli miltei 60 %. Nyt tehdyssä tutkimuksessa tulehduslehmien määrä kasvoi kolmanteen poikimakertaan saakka, minkä jälkeen sairaiden osuus pysyi noin 30 % tasolla.

Kartoituksessa eristetyt bakteerit ja niiden yleisyys on esitetty taulukossa 3. Tartunnallista utaretulehdusta aiheuttavaa Staphylococcus aureus -bakteeria eristettiin enää noin 10 prosentista neljänneksiä. Yleisin bakteerilöydös oli lievempiä tulehduksia aiheuttavat koagulaasinegatiiviset stafylokokit.

Corynebacterium bovis -bakteerien osuus on lisääntynyt huomattavasti. Korynebakteereja on pidetty vedinkanavasta peräisin olevina mikrobeina, eikä varsinaisina utaretulehdusbakteereina. Kuitenkin niitä voidaan pitää tartunnallisina, koska ne leviävät lehmästä toiseen esimerkiksi lypsimen välityksellä. Samanlaista korynebakteerin lisääntymistä on raportoitu myös muista maista. Tässä kartoituksessa korynebakteereita esiintyi 80 prosentilla tutkituista karjoista, monella tilalla liki jokaisella lehmällä ja jokaisessa neljänneksessä. Korynebakteereiden merkityksestä on tutkijoilla tällä hetkellä ristiriitaisia käsityksiä. On esitetty, että ne altistaisivat utaretta muille tulehdusbakteereille. Toiset tutkijat taas ovat sitä mieltä, että ne suojaisivat utaretta pahemmilta tulehdusbakteereilta.

Stafylokokki-utaretulehdusten ongelmana on vastustuskyky penisilliinille ja huono vaste hoitoihin. Penisilliiniä kestävien Staphylococcus aureus -kantojen osuus on hieman noussut, kun taas penisilliinille herkkien koagulaasinegatiivisten stafylokokkien osuus on laskenut. Kokonaisuudessaan penisilliinille vastustuskykyisten stafylokokkien määrä on vähentynyt.

Tulevaisuuden näkymät

Vaikka utaretyö on onnistunut hyvin, olemme sellaisten uusien asioiden edessä, joiden merkitystä emme vielä tarkoin tunne. Korynebakteerien voimakas lisääntyminen on huolestuttavaa. Tutkimusta tarvitaan, jotta saadaan lisätietoa niiden merkityksestä utareterveyteen ja maidontuotantoon. Onko utaretulehdusindikaattorina perinteisesti käytetty 300 000 solua/ml liian korkea? Tässä kartoituksessa yli puolessa todetuista Stapylococcus aureus -eristyksistä solut olivat kohonneet yli tämän rajan, mutta koagulaasinegatiivisten stafylokokkien kohdalla 82 % ja korynebakteereiden kohdalla liki 90 % eristyksistä alitti tämän solurajan.

Maidontuotantoon liittyvä tekninen kehitys on huimaa. Lypsyautomaatio on jo Suomessakin tätä päivää, ja se tuo mukanaan uudenlaisia asioita ja ongelmia utareen kannalta. Maidontuotanto vaatiikin kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa painotetaan ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa. Tilojen ja meijereiden laatujärjestelmät, lypsykarjan terveydenhuollon kansalliset tavoitteet ja karjakohtaiset terveydenhuoltosopimukset muodostavat kehyksen, joiden puitteissa toimia. Hyvä lypsyhygienia ja huolellinen lypsy sekä utaretulehdusten aiheuttajan ja syyn selvitys ja tarvittaessa oikein suunnattu mikrobilääkkeiden käyttö ovat kuitenkin edelleen se perusta, joka luo pohjan hyvälle utareterveydelle.

Kirjoittaja on eläinlääkäri ja työssä 
EELAn bakteriologian tutkimusyksikössä.