Maidon laatu ja eläinten terveys
20.11.2002

Lypsyn aikana itiöt siirtyvät nännin pinnoilta lypsettävään maitoon. Lypsyn valmistelussa utare ja nännit puhdistetaan huolella ennen alkusuihkeiden ottoa. Erittäin tärkeää on huolellinen pintojen kuivaaminen, jos utareita joudutaan pesemään vedellä. Saara Salonen 

Heikki Niskanen  

Valiomaidon ohjaaminen juustojen valmistukseen on laajentanut Lapinlahden juustolan maidonhankinta-alueen Pohjois-Savon lisäksi lähimaakuntiin. Nykyisin ollaan tilanteessa, että kaiken vastaanotetun maidon tulee täyttää juustolamaidon laatuvaatimukset.

Lapinlahdella seurataan viikoittain tulevien maitokuormien voihappoitiöpitoisuuksia ja tilakohtaisia maitotutkimuksia on tehty korkean itiöpitoisuuden reiteiltä. Tämä seuranta on nykyisin ympärivuotista.

Hyvää juustoa tehdään vain laadukkaasta maidosta. Perusasioita maidon laatuketjussa ovat hyvälaatuisen säilörehun käyttö ruokinnassa, puhtaat navettaolosuhteet, sekä huolellinen lypsytyö. Tilakohtaisesti säilörehuissa on laatueroja. Rehun aistinvarainen arviointi on tehtävä joka ruokintakerta. Artturi-rehuanalyysi kuuluu tilan laatujärjestelmään. Säilörehun laatuarvosana selvittää rehun ruokintakelpoisuuden. Maidon laatukäsikirja antaa lisäohjeita tilan ruokintaan.

Mikä voihappobakteeri on?

Voihappobakteereita on maassa, lannassa ja epäonnistuneessa säilörehussa.

Korjuuvaiheessa rehuun päässyt maa-aines, lantajäänteet ja sänkiaines lisäävät voihappokäymisen vaaraa.

Puhtaassa, tiivistetyssä ja riittävän happamassa sekä hyvin painotetussa säilörehussa ei yleensä esiinny voihappokäymistä ja korkeaa itiöpitoisuutta. Rehun voihappokäymisvaara on suurin märissä ja valkuaisrikkaissa rehuissa. Onnistunut rehun esikuivaaminen vähentää aina voihappokäymisen vaaraa. Tilakohtaisten rehuongelmien selvittelyssä tulee toistuvasti esille se, että korjuuvaiheessa säilöntäaineen annostelua ei ole lisätty vaikka rehu on muuttunut kosteammaksi. Voihappoisia rehuja on happo- sekä maitohappobakteerisäilörehuissa. Biologisten säilöntäaineiden käyttö märissä rehuissa on usein syynä rehun voihappokäymiseen.

Epäedullisissa olosuhteissa voihappobakteeri muodostaa vahvakuorisen lepoitiön, joka kestää kuivuutta, lämpöä, kylmää ja erilaisia kemikaaleja. Rehun voihappokäyminen on kiivainta + 30-40 asteessa ja happamuusalueella pH 5,0 - 5,8.

Voihappoitiöt siirtyvät lannan välityksellä maitoon

Voihappokäyneen rehun ruokinnallinen arvo on heikko. Virhekäynyt rehu lisää maidon itiöpitoisuutta, sekä aiheuttaa maitoon haju- ja makuvirheitä. Voihappoitiöt siirtyvät pääosin lannan mukana lypsettävään maitoon, sekä vähäisessä määrin myöskin navettailman välityksellä. Usein vain muutama keräilyreitin itiötila pilaa koko maitokuorman.

Maidossa olevia voihappoitiöitä ei voida tuhota juustolamaidon lämpökäsittelyssä. Itiöt muuttuvat kasvullisiksi juustoja pilaaviksi voihappobakteereiksi juustoissa niiden kypsytysvaiheessa. Hyvän juustolamaidon VHBI-pitoisuus on alle 2000 kpl/litrassa. Jo 1-2 kpl voihappoitiöitä millilitrassa maitoa on haitallista juustojen valmistukselle.

Ylivuotiset säilörehut ja niiden syöttö ennen talvikautta

Heikkolaatuisissa rehuissa, joissa happamuus ei ole tavoitealueella ja rehun sokerit ovat kuluneet loppuun pilaantuminen etenee vauhdilla. Rehumassa hajoaa, tummuu sekä muuttuu pahanhajuiseksi. Se, kuinka kauan rehu säilyy syöttökelpoisena, riippuu ensiksi säilönnän onnistumisesta ja varastoinnin huolellisuudesta. Säilörehuvarastoissa ja aumoissa rehun pitkään säilymistä lisää ehjä ja tiivis muovitus, sekä runsas painotus. Paalirehuissa muovi läpäisee happea ja muovien rikkoontuminen lisää paalien homehtumista. Paalirehut tulee syöttää pääsääntöisesti korjuukautta seuraavan sisäruokintakauden aikana.

Artturi-rehututkimus on erittäin tärkeä ylivuotisten säilörehujen ruokintakelpoisuutta selvitettäessä. Rehulaadun heikkeneminen johtaa myöskin ruokintalaadun alentumiseen, maittavuus heikentyy ja samalla syönti-indeksi laskee. Hyvän, syöttökelpoisen rehun Artturi- laatuarvosanan tulee olla yli 7 pistettä. Laatuarvosanaa ei tulosteta yli 40 % kuiva-aineen rehuista.

Muista lähettää rehu-näytteet kaikista rehueristä.

Märät paalirehut

Rehututkimusten mukaan märät paalirehut ovat heikkolaatuisia. Usein paali on painunut kasaan, paalin pohjalla on puristenestettä, tai neste on virrannut ulos ja tilalle pääsee rehua pilaavaa ilmaa. Pohjarehu on tummunutta ja hajultaan heikompaa kuin yläosan rehu. Tunnusomaista märälle paalille on myöskin tumman rehukerroksen esiintyminen läpi paalin pintakerroksen. Todennäköisesti palauksen loppuvaiheessa rehun tiukkuuden lisääntyessä rehu pusertuu hyvin hienoksi ja se lisää virhekäymistä.

Niittovaiheessa päälle tallatut heinäkarhot johtavat alentuneeseen rehulaatuun varsinkin pehmeillä korjuualoilla. Rehu painuu maaperään ja samalla likaantuu. Nämä paalit erottuvat syöttövaiheessa selvästi päärehusta.

Paalin nestevirtaukset huuhtovat rehusta säilöntäainetta ja syntyneitä happoja paalin pohjalle. Virhekäymisen riski on suuri, jos säilöntäainetta annostellaan liian vähän tai säilöntäaine on heikkotehoinen

Tuoresäilörehujen pintapilaantumiset

Kaikkein merkittävin maidon itiöpitoisuuden lisääjä on tuoresäilörehun pinta- tai reunapilaantuminen. Lisäksi huonon rehulaadun kohta löytyy laakasiilojen viistoksi jääneestä lopetusrintauksesta. Tällä siilo-osalla rehu jauhaantuu täyttövaiheessa, renkaat puhdistuvat, jos niissä on maa-ainesta, sekä viiston rehupinnan painottaminen jää usein heikommaksi kuin muun siilorehun. Pohjarehun laatu vaatii myöskin seurannan. Lattiavalun syöpyminen tai puristenesteen huono poistuminen rehusta pilaa rehulaatua. Säilöntävirheen syynä voi myöskin olla märän rehun silppuaminen liian lyhyeksi. Rehu puuroutuu ja on usein voihappokäynyttä, varsinkin jos tavoitehappamuus jää saavuttamatta.

Näitä tapauksia on tullut runsaasti esille itiöneuvonnassa. Pilaantuneet rehukohdat erottuvat rehun leikkuupinnassa. Rehun irrottaminen rehupihdillä sotkee rehurintauksen ja heikot rehukohdat jäävät huomaamatta.

Märässä rehussa voihappokäyminen on yleisempää kuin onnistuneissa esikuivatuissa rehuissa. Rehuanalyysien mukaan esikuivausmenetelmällä korjatut märät rehut (kuiva-ainepitoisuus alle 25-27 %) ovat laadultaan huonompia kuin perinteiset tuoresäilörehut. Rehun voihappoitiömäärä voi myös lisääntyä ilman, että pintarehussa havaitaan pahaa hajua tai muita muutoksia. Tämä koskee etenkin rehuvarastoja, jotka ovat jääneet pelkän muovituksen varaan ja ilman rehua tiivistävää painotusta.

Ylikuivat säilörehut

Neuvonnan syksyyn kuuluu perinteisesti kuumentuneiden rehujen säilöntävirheiden selvittely. Samaan ongelmakenttään kuuluu rehujen home- ja hiivakasvustot. Perusongelma on rehun korkea kuiva-ainepitoisuus sekä pitkä silpun pituus. Kuivaa ja pitkää rehua on vaikea saada kunnolla tiivistetyksi. Eniten on pilaantunut kaksoissilppuri- ja noukinvaunurehuja. Näiden syyssyötössä olleiden rehujen kuiva-ainepitoisuus on ollut jopa lähellä 50 %. Lisäksi kaikkein kuivin rehu on tullut varaston pintaan. Mitä pitkäkortisempaa rehu on, sitä kosteampana se tulee korjata. Rehun jälkipilaantuminen lisää säilöntätappioita ja aiheuttaa lähinnä maidon makuvirheitä.

Huomio navettaolosuhteisiin ja lypsyn puhtauteen

Säilörehuruokinnassa rehulaadun lisäksi navetan ja eläinten puhtaus vaikuttaa maidon laatuun. Käytännön toimenpiteinä ovat rehulaadun päivittäinen seuranta, ruokintapöydän puhdistaminen rehutähteistä, parsien ja eläinten puhtaana pitäminen, sekä lypsyn huolellisuus. Voihappoitiöt siirtyvät pääosin lannan mukana lypsettävään maitoon, sekä vähäisessä määrin myöskin navettailman välityksellä. Lypsyn aikana itiöt siirtyvät nännin pinnoilta lypsettävään maitoon. Lypsyn valmistelussa utare ja nännit puhdistetaan huolella ennen alkusuihkeiden ottoa. Erittäin tärkeää on huolellinen pintojen kuivaaminen, jos utareita joudutaan pesemään vedellä.

Navetan syyspuhdistus kannattaa tehdä heti sisäruokinnan alkaessa. Lehmien karvapeitteen leikkaaminen helpottaa eläinten puhtaana pitoa. Parsien kuivittaminen pitää utareen puhtaina.

Kirjoittaja on Valion neuvonta-agrologi.