Maidon laatu ja eläinten terveys
20.11.2002

Alkusuihkeiden otto on tärkeää maidon kontrolloimiseksi, jolloin nähdään heti väri-
tai muut muutokset. Lisäksi suihkeet 
aukaisevat vedinkanavan ja saadaan bakteeripitoisin maito pois. Jokaisesta neljänneksestä otetaan kolmesta viiteen 
reilua suihketta mustapohjaiseen mukiin. 
Kuva Saara Salonen

Sirpa Moisio  

Lypsyn apuvälineet

Lypsykäytännöstä muodostuu maitotilalla rutiini, joka saattaa toistua muuttumatta vuodesta toiseen. Hyviksikin koettuja työmenetelmiä kannattaa silloin tällöin käydä läpi, sanoo Keski-Suomen Maitokunnan tuotantoneuvoja Sirpa Moisio. Apuna voi käyttää seuraavaa muistilistaa lypsyn apuvälineistä ja hyvästä lypsykäytännöstä.

1. Lypsyliinat

Utareen puhdistuksella ja hyvällä esikäsittelyllä on suuri merkitys lypsyssä. Kunnolliseen esikäsittelyyn uhratun ajan saa takaisin lyhentyneenä lypsyaikana ja utareen tasaisempana tyhjentymisenä. Lehmä laskee maitonsa nopeasti

 ja lypsy sujuu hellävaraisesti, lehmän ehdoilla. Hyvän esikäsittelyn jälkeen tuotostaso on noin 10 % korkeampi kuin ilman esikäsittelyä.

Parsinavetassa sekä tandemlypsyasemalla valmistellaan yksi lehmä kerrallaan ja koneen kiinnittämisen jälkeen vasta seuraava lehmä. Kalanruotoasemalla voidaan valmistella korkeintaan kahden-kolmen lehmän ryhmä kerralla. Hitain lehmä käsitellään ensin, koska koko muu ryhmä odottaa sitä.

Hyvään esikäsittelyyn kuuluu utareen alaosan pyyhkiminen lämpimällä lypsyliinalla, vedinten kunnollinen puhdistus sekä alkusuihkeet. Utareen ja vedinten pyyhkiminen saa lehmässä aikaan mielihyvän tunteen ja oksitosiinihormonia alkaa erittyä vereen. Oksitosiini virtaa vilkkaan verenkierron mukana utareeseen, jolloin maitorakkulat ja -tiehyet supistuvat ja maito laskeutuu. Näin lehmä on omalta osaltaan valmis lypsyyn. Esikäsittelyn ja utareen pyyhkimisen tarkoituksena on myös poistaa lika vedinten pinnoilta sekä näin vähentää maitoon ja vetimen sisälle pääsevien bakteerien sekä itiöiden määrää.

Runsasta vedenkäyttöä utareen puhdistuksessa tulee välttää. Suihkuvedellä puhdistusta ei suositella, koska utaretta ei saada täysin kuivaksi. Märäksi jäänyt utareen iho tuntuu lehmästä epämiellyttävän kylmältä. Jos lehmä kuitenkin on niin likainen, että se on pestävä väljällä vedellä, on huolehdittava utareen hyvästä kuivaamisesta, ettei esimerkiksi utareen pinnalla olevat voihappobakteeri-itiöt valu veden mukana maitoon ja aiheuta virheitä siitä valmistettavaan maitotuotteeseen.

Puuvillainen liina on rakenteensa vuoksi tehokkain bakteerien poistaja. Lisäksi se pysyy pitkään miellyttävän lämpimänä. Jokaista lehmää kohti varataan vähintään yksi liina sekä lisäksi muutama ylimääräinen liina likaisia utareita varten. Lypsyliinaveden on oltava vähintään +55 *C, jotta liinan lämpövaikutus olisi riittävä pyyhkimisvaiheessa. Lypsyliinaveteen ei suositella lisättäväksi mitään pesuaineita. Veteen ei myöskään saa lisätä desinfektioaineita jäämävaaran ja vetimien ihon kuivumisen vuoksi.

Ennen utareen pyyhkimistä lypsyliina puristetaan kuivaksi lantakourun päällä. Isommassa karjassa voidaan ennen lypsyä huuhdella lypsyliinat ensin kuumassa vedessä, vääntää ne kuivaksi ja laittaa esimerkiksi suljettuun lämpölaukkuun, jolloin lypsyliinat pysyvät lämpiminä sekä ovat helposti ja nopeasti käytettävissä.

Utareen alaosa pyyhitään rauhallisin ja voimakkain liikkein. Tämän jälkeen puhdistetaan utareen ja vetimen rajaus. Sen jälkeen liinasta taitellaan puhdas puoli esille ja pyyhitään vetimet. Hyvä vetimenpäiden käsittely parantaa maidonantihormonin erittymistä ja lyhentää lypsyaikaa.

Lypsyliinojen pesu

Lypsyliinat suositellaan pestäväksi pesukoneessa ainakin yli 15 lehmän karjoissa. Jos pesukoneessa ei ole esipesuohjelmaa, liinat huuhdellaan ennen pesukoneeseen laittoa. Pesuohjelmana käytetään kirjo- tai valkopesuohjelmaa (+60 - +95 *C). Pesukoneissa tulisi olla myös valittavana kuumahuuhtelu. Pesuaineeksi sopii tavallinen konepesuaine, joka ei ole voimakkaan hajuinen. Erillistä desinfiointia ei tarvita.

Käytettäessä lypsyliinojen pesuun pulsaattorikonetta on sekä pesu- että huuhteluveden oltava yli +80-asteista. Pesuajan on oltava vähintään kymmenen minuuttia.

Pestäessä lypsyliinat käsin on niiden desinfiointiin käytettävä kiehuvaa vettä ja/tai sopivaa desinfiointiainetta.

Hygieenisesti paras ratkaisu on kuivattaa lypsyliinat pölyttömässä paikassa pesun jälkeen. Mikäli kuivatus ei käytännössä onnistu, lypsyliinat voidaan säilyttää lypsyjen välillä puhtaassa kannellisessa astiassa tai desinfiointiaineliuoksessa. Jos desinfiointiainetta on käytetty, lypsyliinat on huuhdeltava perusteellisesti ennen seuraavaa lypsyä. Koneessa pestyt lypsyliinat voidaan säilyttää kosteina pesukoneessa.

2. Suihkemuki

Alkusuihkeiden otto on tärkeää maidon kontrolloimiseksi, jolloin nähdään heti väri- tai muut epäilyttävät muutokset. Lisäksi suihkeet aukaisevat vedinkanavan ja saadaan bakteeripitoisin maito pois. Jokaisesta neljänneksestä otetaan kolmesta viiteen reilua suihketta mustapohjaiseen mukiin. Lypsyasemallakaan alkusuihkeita ei tule ottaa lattialle. Tarvittaessa tehdään solutesti. Alkusuihkeita otettaessa tunnetaan, ovatko vetimet pingottuneet maidosta eli voidaanko lypsin kiinnittää. Suihkemuki pestään jokaisen lypsykerran jälkeen.

3. Solutesti

Solutesti on tilalla tehtävä pikatesti lehmien utareterveyden neljänneskohtaiseen seuraamiseen. Solutestillä saadaan arvio sen hetkisestä solutilanteesta. Solupitoisuus arvioidaan epäsuorasti kemiallisen reaktion voimakkuuden perusteella.

Solutesti tehdään säännöllisesti karjan tarpeen mukaan. Epäilyttäviä lehmiä on seurattava solutestillä tarvittaessa joka lypsykerta. Ajoittain soluttelevat neljännekset saadaan parhaiten kiinni tekemällä solutesti säännöllisesti 1 vk-1 kk välein kaikilta lehmiltä ja kirjaamalla tulokset ylös.

Solutestin voi tehdä myös poikineelta lehmältä. Silloin verrataan eri neljänneksiä toisiinsa. Poikkeava neljännes on tulehtunut tai tulehtumassa. Poikineen lehmän maidosta tehdään aina solutesti ennen maidon lähettämistä meijeriin.

Lypsyjärjestys valitaan solutestin ja antibioottihoitojen mukaan. Lypsyjärjestystä noudattamalla voidaan ehkäistä bakteereiden leviämistä lehmästä toiseen. Ensin lypsetään terveet hiehot ja lehmät, sitten hoidetut ja viimeksi kroonikot tai äkillistä utaretulehdusta potevat. Poikineet lehmät ansaitsevat erikoiskohtelun. Mikäli mahdollista, on suositeltavaa lypsää ne ensimmäisenä, puhtaalla lypsimellä. Normaalisti lypsimen huuhtelu tai desinfiointi ei ole tarpeen lehmien välillä. Lypsyasemalla on lypsyjärjestyksen noudattaminen usein käytännössä hankalaa. Utareterveydeltään heikoille lehmille voidaan asemallakin varata erillinen lypsin, jonka tulee olla samanlainen kuin muutkin käytössä olevat lypsimet .

Solutestin teko

Solutestin teossa on noudatettava kunkin testiaineen käyttö- ja tulkintaohjeita. Valmisteet eroavat koostumukseltaan toisistaan. Ellei näytettä oteta lypsyn yhteydessä, se otetaan viimeistään puoli tuntia ennen varsinaisen lypsyn alkua, jotta maidonantirefleksi pystyisi jälleen käynnistymään lypsyyn ryhdyttäessä.

1. solutestiaine lämmitetään huoneenlämpöiseksi

2. tarvittaessa puhdistetaan utare ja vetimet

3. otetaan alkusuihkeet mustapohjaiseen mukiin

4. joka vetimestä lypsetään maitoa omaan solutestilautasessa olevaan kuppiin

neljännekset eivät mene sekaisin, kun solutestilautanen pidetään aina samaan suuntaan

maitoa tarvitaan noin teelusikallinen

liika maito kaadetaan pois

5. solutestiainetta lisätään valmistajan ohjeiden mukaisesti

6. lautasta pyöritetään vaakasuorassa asennossa

7. tulos luetaan solutestin valmistajan ohjeen mukaisesti ja kirjataan ylös

Solutestin teko tilasäiliömaidosta

Myös tilasäiliömaidon solupitoisuutta voidaan seurata solutestillä. Solutestilautanen lämmitetään ensin kuumalla vedellä. Tankista otetaan puhtaalla astialla hyvin sekoitettua maitoa ja laitetaan sitä testilautaselle teelusikallinen. Maidon joukkoon lisätään lämmitettyä testiainetta ohjeen mukainen määrä ja luetaan tulos.

Pyöritä rivakasti 8 kierrosta ja arvioi tulos heti:

jos testissä maito on aivan juoksevaa

tilasäiliömaidon solut on alle 100 000

tilanne on hyvä

jos kallistaessa näkyy hidastetta eli "varjo perässä"

jatka pyöritystä 10 kierrosta lisää

jos neste on nyt vasta juoksevaa kuin vesi

tilasäiliömaidon solut on noin 250 000

  tee solutesti seuraavan lypsyn alussa kaikista lehmistä

  erottele lypsyssä soluttavat neljännekset ohi tilasäiliön

  pyri korjaamaan heikko solutilanne

jos kallistaessa näkyy selvää saostumaa

jatka pyöritystä 10 kierrosta lisää

jos neste on nyt vasta juoksevaa kuin vesi

tilasäiliömaidon solut noin 400 000 (jalostukseen kelpaamattoman maidon solupitoisuuden raja)

  tee solutesti seuraavan lypsyn alussa kaikista lehmistä

  erottele lypsyssä soluttavat neljännekset ohi tilasäiliön

  pyri korjaamaan huono solutilanne

4. AUTE-menetelmän merkintävälineet poikkeavien lypsylehmien tunnistamiseksi

Tilasäiliöön lypsettävässä elintarvikelaatuisessa maidossa tärkeintä on eläinten tunnistaminen ja merkitseminen.

Lehmillä tulee olla korvamerkit paikoillaan, jotta jokainen navetassa työskentelevä pystyy tunnistamaan eläimen. Eivät edes lypsyasemien tunnistajat kerro täysin varmasti, mikä lehmä on lypsyvuorossa ja/tai onko eläimellä joitain rajoituksia lypsyn suhteen. Vahinkoja on tullut ns. idioottivarmasta tietotekniikasta huolimatta. Vain ja ainoastaan huolehtimalla eläinten oikeasta korvanumeroinnista sekä merkitsemällä oikeat lehmät oikein, vältetään antibioottivahinkoja, helpotetaan lypsytyötä ja lehmien seurantaa.

Merkitseminen tehdään joko rasvakynällä tai sprayllä. Jos merkki ei näy lehmässä, käytetään jalkaremmiä. Merkitsemisohje laitetaan navetan seinälle ja navettakansioon, jotta se on kaikkien tiedossa. Tärkeintä on merkitä antibiootilla hoidettu lehmä punaisella A-kirjaimilla molemmin puolin lehmää. Hoitoa aloitettaessa on aina ensin varmistuttava lehmän korvanumerosta, että hoidetaan oikeata lehmää. Lehmän merkitsemisen tekee se henkilö, joka laittaa ensimmäisen pistoksen/tuubin lehmään ja merkintä tehdään välittömästi samassa yhteydessä. Huonosti näkyvät merkit uusitaan heti. Tarpeettomat merkit poistetaan lehmästä esim. harjaamalla tai pesemällä Mansikki-shampoolla.

Lehmät, joita EI LYPSETÄ tilasäiliöön

- nämä lehmät lypsetään aina viimeisenä tai viimeisessä ryhmässä

- kirjain merkitään lehmään molemmin puolin

- jos rasvakynällä tai spraylla maalattu merkki ei näy lehmässä, käytetään AUTE-menetelmän mukaista väriä jalkaremmissä.

- lisäksi lehmästä on oltava merkintä päivitetyssä lehmätaulussa ja/tai lypsylistassa, joka on navetassa

AUTE-menetelmän avulla lehmien merkintä on helppo toteuttaa asianmukaisesti.

5. Letkunohjaimet ja valenännit

Lypsimen oikea asento varmistetaan käyttämällä letkunohjainta. Lypsimen oikea asento on tärkeä tasaisen tyhjenemisen kannalta. Takaraskaassa utareessa lypsin tulee olla etuviistossa ja tasapainoisessa suorassa.

Valenänneillä tulpataan vain ne neljännekset, jotka tyhjenevät huomattavasti ennen muita. Tulppa eli valenänni pitää saada nännikuppiin ilmanpäästöittä eli lyhyt maitoletku pitää sulkea taittamalla kunnolla ennen vetimen poistamista ja tulpan paikoilleen laittoa. Terveeseen neljännekseen voi jättää hiukan maitoa ja tällä tavoin yrittää saada lehmän tyhjenemään tasaisesti.

6. Erillislypsin

Erillislypsintä voidaan käyttää solumaitojen erilleen lypsyyn. Erillislypsimet aiheuttavat kuitenkin nännikupissa alipaineen vaihtelua ja rasittavat lisää soluneljännestä. Käsilypsyllä on solumäärää alentava vaikutus. Erillislypsimen käyttöä ei suositella antibioottimaitojen lypsämiseen, koska maitohöyryjä ja jopa antibioottimaitoa voi päästä meijerimaidon joukkoon. Lääkehoidolla olevat lehmät lypsetään aina viimeisenä erilliseen astiaan, ei erillislypsimellä. Pelkkä koneen huuhtelu ei varmista antibioottijäämien poistumista. Kaikki antibioottimaidon kanssa kosketuksissa olevat välineet puhdistetaan hyvin. Antibiootti sitoutuu rasvaan.

7. Utareen hoitoon tarkoitetut tuotteet

Vedinvoiteet

Kuiva iho suosii bakteereiden kasvua eikä lypsykään tunnu lehmästä kovinkaan mukavalta. Vedin-voiteet pitävät vedinten ihon kimmoisana, suojaavat tuulelta ja helpottavat lian irtoamista vetimistä. Lisäksi osa voiteista vaikuttaa desinfioivasti. Antiseptisten voiteiden jatkuva käyttö voi aiheuttaa resistenttien bakteerikantojen kehittymistä. Vedinvoiteiden käyttö ympäri vuoden ei yleensä ole tarpeellista. Kesäaikana lehmien ollessa laitumella voiteita kannattaa käyttää suojaamaan vedinten ihoa auringolta ja tuulelta. Kuivaa ja rohtunutta vedinten ihoa on hyvä pehmittää rasvaamalla. Myös vastapoikineiden ensikkojen vedinten rasvaus on suositeltavaa.

Voiteet on säilytettävä lämpimässä, sillä niiden koostumus saattaa muuttua kylmässä. Puhtaimpana voiteet säilyvät putkilossa. Vedinvoide levitetään heti lypsyn jälkeen. Ennen lypsyä puhdistetaan mahdollisesti imeytymättömät voiteet huolellisesti pois.

Vedinkasto

Vedinaukko on lypsyn jälkeen auki vähintään puoli tuntia. Vedinkaston tehtävänä on tuhota bakteereita vetimen iholta. Vedinkaston käyttöä ei suositella rutiinisti kaikille tiloille, mutta jos karjassa on S. aureus tai KNS- utaretulehdusongelma, voi sen käyttöönotto olla harkinnan arvoinen asia. Vedinkastosta luopuminen tulisi tehdä lehmän ummessaoloaikana.

Jos vedinkastoa käytetään, on vetimet kastettava/suihkutettava välittömästi lypsimen irrottamisen jälkeen eli kun vedinkanava on vielä auki. Suihkepullossa vedinkastoaine pysyy puhtaana. Suih-kepulloa käytettäessä vedinkastoliuos on suihkutettava huolellisesti vetimenpäähän. Mahdollisia laimennusohjeita tulee noudattaa. Lehmälle saa käyttää vain EELA:n hyväksymiä vedinkastoaineita. Vedinkastoa saa käyttää vain lypsyn jälkeen.

Utarelinimentit

Utarelinimentit vilkastavat lehmän utareen pintaverenkiertoa. Linimenttejä voidaan käyttää tarvittaessa utaretulehduksen tukihoitona, mutta niiden tehosta ei ole varmaa näyttöä.

Utarelinimenttejä käytetään valmistajan ohjeen mukaan. Väärin käytettynä linimentit voivat aiheuttaa hyvinkin voimakasta ihoärsytystä. Linimentin käyttö on lopetettava, jos lievääkin ihoärsytystä esiintyy. Linimentit tulisi levittää kuivalle iholle ja omat kädet on syytä suojata suojahansikkailla.

Utareliivit

Utareliivit suojaavat utaretta kolhuilta ja polkemilta. Liivit myös kannattelevat utaretta ja saattavat jopa estää utareen repsahtamisen poikimisen jälkeen. Sanomalehdillä vuorattujen liivien käyttö auttaa pitämään utareen puhtaana. Liivien pitää olla lehmälle sopivan kokoiset.

8. Lypsäjän apuvälineet

- parsinavetassa lypsyjakkara tai polvisuojat

- lypsykiskot parsinavetassa lypsimien ja apuvälineiden kuljettamiseen, lypsyasemalla apuvälineitä varten

- lypsyasemalla säädettävä lattia

- lypsimen irrottimet

- ennen kaikkea hyvin suunniteltu ja hyvin toimiva navettakokonaisuus niin eläinten kuin karjanhoitajankin kannalta

Kirjoittaja on Keski-Suomen 
Maitokunnan tuotantoneuvoja.