Maidon laatu ja eläinten terveys 2.12.2009


Teema

Maito ja Me

Edelliset numerot

Toimitus

Laura Kulkas
Streptococcus agalactiae
- utaretulehduksen saneeraus

S.agalactiae aiheuttaa alle yhden prosentin kaikista utaretulehduksista. Yksittäisissä karjoissa se voi kuitenkin levitä ja aiheuttaa hankalan ongelman. Bakteeri on erittäin tarttuva.

Streptococcus agalactiae oli 1950-luvulla yleisin utaretulehdusten aiheuttaja Suomessa. Parantuneen hygienian ja antibioottien ansiosta S.agalactiae aiheuttaa nykyisin noin 0,1–0,7 prosenttia utaretulehduksista.

Ennaltaehkäisy
1. Ostoeläimen lähtökarjan utareterveystilanteen ja ostoeläimen itsensä terveyden varmistaminen ennen ostoa on paras tapa pitää karja vapaana bakteerista.
2. Hyvä käsi- ja lypsyhygienia ovat keskeisiä S. agalactiae tartunnan ennaltaehkäisyssä sekä muista naudoista että ihmisistä. On suositeltavaa, että tartuntakarjoissa kaikki ja terveissä karjoissa ainakin vierastyövoima käyttää kertakäyttökäsineitä lypsytyössä.
3. Solulehmien lypsäminen viimeisenä, kun se on mahdollista, ehkäisee mahdollista tartunnan leviämistä.
4. Hyvä parsihygienia ja ilmanvaihto

S.agalactiae tarttuu karjaan ostoeläimistä tai ihmisistä. Tartunta leviää ainakin lypsyvälineiden, lypsäjien ja parsien välityksellä eläimestä toiseen sekä maidon mukana vasikoille. Nykytiedon valossa näyttää kuitenkin siltä, etteivät vasikat tai nuorkarja jää S. agalactiae -tartunnan kantajiksi. S. agalactiae viihtynee myös haavoissa esimerkiksi utareen alueella ja limakalvoilla.

Streptococcus agalactiae on sekä eläinten että ihmisten taudinaiheuttaja. Naudoilla esiintynee kuitenkin pääasiassa omia kantoja ja ihmisillä omia, mutta ristitartuntaakin on havaittu.

Tavoitteena hävittää tartunta

S. agalactiae -bakteerin saneeraus on erityisen haasteellista isoista pihatoista suuren tartuntapaineen ja eläinmäärän vuoksi. Tärkeintä saneerauksessa on terveiden ja sairaiden/tartunnan kantajien täydellinen erottelu, täydellinen hygieniasulku terveiden ja sairaiden eläinten välillä, sairaiden/ tartunnan kantajien penisilliinihoito ja parantumattomien nopea karsinta karjasta.

Aiemmin suositeltiin kolmen päivän penisilliinipistoskuuria kaikille eläimille. Isoissa karjoissa kustannukset nousevat kuitenkin suuriksi, joten on harkittava muita keinoja. Nykyään nuorkarjaa ei suositella hoidettavaksi antibiooteilla saneerauksen yhteydessä.

Streptokokkien aiheuttama tulehdus on utareessa maitotiehyeissä ns. pinnallisena infektiona, mikä merkitsee, että antibioottituubihoito saavuttaa bakteerit hyvin. Koska ei ole tarkkaa selvyyttä siitä, kuinka paljon S. agalactiae -bakteereja on muualla lehmässä, on varminta turvautua penisilliini-injektio-hoitoon. Penisilliini puree suhteellisen hyvin S. agalactiae -bakteereihin.

Myös piilevien utaretulehdusten antibioottihoidot ovat aiheellisia tartunnan poistamiseksi karjasta.

Kokemuksia Tanskasta

Tanskassa, jossa karjakoko on merkittävästi – yli 100 lehmää – suurempi kuin Suomessa, ovat S.agalactiae -tartunnat suhteellisesti lisääntyneet 2000-luvulla. Vuonna 2008 noin 6–7 prosentilla karjoista eli noin 50 karjalla oli tartunta. Uusia infektioita ilmenee noin 50 vuodessa. Tanskalaisten selvitysten mukaan CMTtesti eli lettupannutesti ei ole luotettava S. agalactiae -tartunnan havaitsemismenetelmä, koska S. agalactiae -bakteeria löytyy neljänneksistä, joissa CMT arvo on 1.

Tämän vuoksi tulisi alkuvaiheessa karjan kaikkien lehmien kaikki neljännekset tarkistaa. Vastapoikineilta kannattaa aina ottaa kaikista utareneljänneksistä viljelynäytteet tai PCR-näyte (kaikista neljänneksistä erikseen tai yhteismaitonäyte) heti poikimisen yhteydessä. Tanskalaisten kokemusten mukaan ensikoilla ei yleensä ole kovin suurta riskiä poikia tartunnan kantajina S. agalactiae -karjoissa.

Näytteenotto

PCR analytiikkaa varten voi lehmistä kerätä joko neljänneskohtaiset näytteet tai tarkkailumaitonäytteet. Isoilla tiloilla tarkkailumaitonäytteiden oton voi automatisoida, jolloin säästyy työtä. PCR-analytiikka kestää bronopol-säilöntäaineen (ja antibioottijäämät). Riittävän puhtaasti otetun näytteen edellytys on, että näytteenottolaitteen pesu voidaan ohjelmoida joka lehmän välille, jotta edellisen lehmän maito ei kontaminoi seuraavan lehmän maitoa. Täyttä varmuutta ei vielä ole näytteenottolaitteiden moitteettomasta toiminnasta tässä suhteessa.

Tankkimaidon viljelyanalyysit ovat melko luotettavia silloin, kun karjassa on useita tulehtuneita neljänneksiä. Toistuva näytteenotto ja analysointi lisäävät löytämisvarmuutta. PCR-menetelmän herkkyydestä tankkimaitoanalytiikassa ei ole toistaiseksi tietoa. Oletus on, että PCR-menetelmä on herkempi kuin viljelymenetelmä.

Kirjoittaja on eläinlääkäri Valion Alkutuotannossa.

Toimenpiteet pihatossa

Suositukset on laadittu pihattoon, mutta ne toimivat soveltuvin osin myös parsinavetassa.
1. Saneerauksen alkaessa otetaan jokaisen lypsyssä olevan lehmän jokaisen neljänneksen viljelynäyte tai PCR näyte (kaikista neljänneksistä erikseen tai yhteismaitonäyte kaikista neljänneksistä).
2. Sairaiden/tartunnan kantajien erottelu omaan ryhmään, joka lypsetään viimeisenä. Ellei kaikkia utaretulehduslehmiä voida erotella, on syytä erotella ainakin S. agalactiae positiivisiksi todetut eläimet. Robottitiloilla voidaan järjestää erillinen kierto lypsylle ja syömään tartunnan kantajille/tulehduslehmille porttien avulla.
3. Otetaan jokaisen vastapoikineen lehmän jokaisen neljänneksen viljelynäyte tai PCR näyte (kaikista neljänneksistä erikseen tai yhteismaitonäyte kaikista neljänneksistä).
4. Kaikkien S. agalactiae positiivisten eläinten antibioottihoito penisilliini-injektioilla mahdollisimman pian varmistuneen diagnoosin saavuttua. Lisäksi:
– kaikkien jo ummessa olevien hoito saneerausvaiheessa
– parin kuukauden sisällä umpeen menevät mahdollisesti aikaistetusti umpeen, hoito penisilliini-injektioilla ja umpituubeilla
5. Kaikkien normaalisti umpeen laitettavien lehmien umpituubihoito saneerauksen aikana ja vähintään 12 kuukauden ajan viimeisestä todetusta tapauksesta.
6. Tilanteen seuranta: kaikkien lehmien tehostettu soluseuranta ja näytteenotto, hoidettujen paranemisen toteaminen (2–3 viikkoa hoidon päättymisestä) ja ei-parantuneiden karsinta.
7. Hyvä parsi-, käsi- ja lypsyhygienia tartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi. Lypsyllä tulee kaikkien käyttää kertakäyttökäsineitä.
8. Vedinkasto vähentää tartuntapainetta.
9. S. agalactiae bakteereja sisältävää maitoa ei tule juottaa vasikoille eikä ihmisille. Kunnolla kuumennettuna/pastöroituna se on turvallista. Ternimaitoa annetaan vasikoille vain terveistä lehmistä, mikä monella tilalla merkitsee terveiden lehmien ternimaidon pakastamista tulevia tarpeita varten. Näyttää kuitenkin siltä, että vasikat puhdistuvat tartunnasta saneerauksen edetessä.

 
 alkuun Teema | Maito ja Me | Edelliset numerot | Toimitus