Heikkolaatuiset rehut ovat merkittävä riski maidon jalostuskelpoisuudelle. Maidon korkea voihappobakteeri-itiöpitoisuus sekä maidon haju- ja makuvirheet johtuvat pilaantuneista rehuista. Heikot ja pilaantumassa olevat erät on eroteltava jo rehuvarastolla.

Juustolamaidon voihappobakteeri-itiöiden tuhoaminen ei onnistu juustolassa. Juustonvalmistuksessa itiöt pilaavat koko valmistuserän ja aiheuttavat mittavat tappiot.

Itiöiden torjunta on tehtävä tilalla rehujen korjuussa, säilönnässä, ruokinnassa sekä lypsytyössä.

Sisäkauden ruokinnassa korostuu säilörehujen tutkituttaminen. Jokaisesta rehuerästä kannattaa lähettää rehunäyte. Lisäksi säilörehun laatu on arvioitava aistinvaraisesti joka päivä otettaessa sitä ruokintaan. Pintarehut on otettava tarkempaan syyniin. Uusi riskirehu on lantainen ja karhotuksessa likaantunut säilörehu. Pilaantumassa olevaa säilörehua ei saa kertyä ruokintaketjuun. Sen erottelupaikka on rehuvarastolla.

Voihappobakteeri-itiöt kulkeutuvat rehusta lantaan ja edelleen huonosti puhdistuneen vetimen pinnalta lypsettävään maitoon. Navettailman välityksellä itiöiden siirtyminen maitoon on vähäistä.

Tunnista rehuvirheet ja
tarkenna säilöntätekniikkaa

Artturi-rehuanalyysi antaa tarkan laatu- ja koostumustiedon säilörehusta, heinästä ja viljoista. Rehututkimukset ovat perusta suunnitelmalliseen ruokinnan toteuttamiseen sekä parempaan kannattavuuteen maidontuotannossa. Lisäksi säilörehujen laadulla on tärkeä merkitys tilamaidon jalostuskelpoisuuteen.

Syysruokinnassa rehujen säilöntälaatu on kaikkein heikoin. Artturi-rehuanalyysit ja juustolamaidon kohonneet voihappobakteeri-itiöpitoisuudet osoittavat ongelman laajuuden. Toinen riskiaika on keväällä sekä säilörehujen kesäruokinnassa.

Tilakohtaisesti kannattaa miettiä, mistä rehuongelmat johtuvat.
Pyyhi utareet ja vetimet hyvin lehmäkohtaisella liinalla ja kuivaa ne ennen alkusuihkeita. Älä kiinnitä lypsintä märkään utareeseen.	Seuraa päivittäin ruokintalaitteiden puhtautta. Varmista, ettei laitteisiin jää rehua pilaantumaan ja pilaamaan seuraavaa rehuerää.

Mistä rehuongelmat johtuvat, sitä kannattaa miettiä tilakohtaisesti. Heikkolaatuisen säilörehun tuottaminen ei kannata. Sen valmistaminen maksaa yhtä paljon kuin laaturehun ja kustannuksia lisää vielä suuret rehutappiot. Varastolle jäävä rehutunkio on merkittävin pilaantumistappio.

Siilo- ja paalirehun ongelmakohdat ovat pintarehussa. Rehun leikkuupinnassa laatumuutokset näkyvät tummentumina, homeläikkinä tai likakerroksina. Avattu pyöröpaali kertoo myös laatutason. Epämiellyttävä haju on tunnusomaista pilaantumiskohdalle.

Liian kuivat säilörehut pilaantuvat herkästi syöttövaiheessa. Rehujen käyttöä suunniteltaessa kannattaa pitää mielessä syöttöjärjestys: märät rehut syksyllä ja kuivat talvella. Herkimpiä kuumentumaan ovat aumat ja laakasiilorehut varsinkin, jos syöttöpinta kuluu hitaasti. Rehun otto leikkaamalla vähentää aina rehupinnan ilmaantumista. Syöttöpinnan lisäpainottaminen on yksi keino estää rehun pilaantumista.

Säilörehun korjuu-, varastointi- ja ruokintatappioita on mahdollista vähentää. Laadi omalle tilallesi lista korjaavista toimenpiteistä ja ota se käyttöön tulevana rehukesänä. Jos rehun korjaa urakoitsija, kutsu kylään ja kerro uudesta rehuntekotavasta myös hänelle. Vanha totuus pitää edelleen paikkansa, mitä paremmin rehun säilöntä onnistuu, sitä pienempi on rehun pilaantumisriski syöttövaiheessa. Laaturehu lypsättää ja sillä on helppo tuottaa hyvää maitoa!

Navetta, ruokinta ja
lypsy avainasemassa

Navetan syyssiivous on nyt ajankohtainen. Puhdista rehutilat, ruokintakoneet ja -pöydät. Tarkista ilmanvaihdon toiminta. Yksi tärkeimmistä syystöistä on lehmien karvapeitteen leikkaaminen. Muista myös utareen alueet. Lannattomat parret ja käytävät auttavat lehmien pysymistä puhtaana. Parsien hyvä kuivitus lisää lehmien viihtyvyyttä sekä helpottaa utareiden ja vetimien puhtaana pysymistä. Puhtaat sorkat eivät likaa automaattilypsyssä puhdistettuja vetimiä.

Sisäruokintakauden alussa ruokintaan käytetään usein ylivuotisia säilörehuja sekä pienempiä rehun korjuueriä. Jos rehut ovat laadukkaita, niin maidon laatu pysyy myös hyvänä. Käytännössä näiden rehuerien laatu on talvirehua heikompaa.

Yleisesti tilamaidon voihappoitiöpitoisuus kohoaa uuden siilon tai auman syötön aloituksessa sekä läpiajettavan varaston loppusyötössä. Näissä kohdissa korjuukaluston renkaat ’puhdistuvat’ ja rehun huono tiivistyminen aiheuttavat pilaantumista.

Koneellisessa rehunotossa ja ruokinnassa pilaantuneiden rehukohtien erottelu on hankalaa. Seosrehuruokinnassa tummunut pintarehu, homepaakut ja multakohdat sekoittuvat rehumassaan, eikä lehmällä ole mahdollisuutta rehun erotteluun kuten säilörehun erillisruokinnassa.

Rehun lieväkin kuumentuminen varastossa ja ruokintaketjussa sekä ruokintalaitteisiin kertyvä pilaantunut säilörehu lisäävät tilakohtaisia itiöyllätyksiä. Voihappoitiöiden (VHBI) pitoisuus on lannassa noin kymmenkertainen rehuun verrattuna. Jos joudutaan ruokkimaan huonolla säilörehulla, on otettava käyttöön voihappobakteeri-itiöiden torjuntaohjelma.

Kirjoittaja on Valion säilörehuasiantuntija.