Vapaaehtoisen BVD-terveysvalvontaohjelman lakkauttamisen jälkeen on kaivattu pelisääntöjä eläinnäyttelyitä ja eläinkauppaa varten. Ohjeet on nyt laadittu ja ne tulevat myös osaksi viranomaisten antamaa eläinnäyttelyohjetta.

Suhtautuminen naudan tarttuvan virusripulin eli BVD:n vastustukseen eläinnäyttelyiden ja eläinkaupan yhteydessä on viime aikoina herättänyt epätietoisuutta karjanomistajissa ja eläinlääkäreissä. Viranomaisten ylläpitämä vapaaehtoinen BVD-terveysvalvontaohjelma lakkautettiin vuoden 2009 alusta.

BVD on vuodesta 2004 ollut virallisesti vastustettava tauti ja viranomaiset antavat mahdollisille tartuntatiloille rajoittavat määräykset. Taudin esiintymistä lypsykarja- ja emolehmätiloilla seurataan vuosittain tankkimaidoista ja teurasverinäytteistä tehtävin tutkimuksin.

Lakkautuspäätöksen perusteena oli, että Suomi on käytännössä BVD-vapaa, eikä tautia tarvitse ottaa huomioon eläinnäyttelyissä ja eläinkaupassa. Tauti on saatu maasta lähes saneerattua. Vuosittaisissa kartoitustutkimuksissa on vasta-aineita todettu vain muutamilta jo saneeratuilta tiloilta, joilta tartuntaa levittävät viruserittäjäeläimet on poistettu. Vasta-aineet säilyvät tartunnan läpikäyneissä eläimissä useita vuosia, vaikka tartuntaa ei enää ole. Kuluvana vuonna tuli kuitenkin esille yksi uusi tartuntatila, jolta todettiin myös yksi viruserittäjäeläin. BVD ei siis ole täysin poissuljettu tautiriski kotimaisessakaan eläinkaupassa. Tämän lisäksi saattaa tuontialkioiden käyttöön liittyä vähäinen BVD-riski.

Eläinten terveydenhuollon parissa toimivista asiantuntijaeläinlääkäreistä koostuva ETU Nautatautiryhmä on laatinut BVD-ohjeistuksen, joka tulee osaksi viranomaisten antamaa eläinnäyttelyohjetta.

Kirjoittaja toimii terveydenhuoltoeläinlääkärinä
Eläintautien torjuntayhdistys ETT:ssä.