Rautjärven Pajarin kylässä maitoa tuottavien Heli Vilkon ja Arto Hallikaisen toimintastrategiana on laatu. Mäntylän tilalla laatu näkyy koko tuotannossa, maidon E-luokkana, eläinten hyvinvointina, navetan puhtautena, hyvälaatuisena rehuna ja perusteellisena ohjeistuksena.

Itärajan tuntumassa on talven ensimmäinen myräkkä katkaissut sähköt. Heli Vilkko soittaa ja kertoo aamulypsyn jääneen kesken ja pahoittelee hässäkkää, johon vieraat ovat tulossa.

Lumisella pihalla vastassa ovat kuitenkin aivan rauhallisina Heli Vilkko ja Arto Hallikainen. Sähköyhtiöstä on saatu tieto, että vikaa korjataan. Isäntä huolehtii tankkiin lypsetyn maidon lämpötilasta. ”Maito ehti jäähtyä lähes kolmeen asteeseen”, hän kertoo. Vielä ei tarvitse kiirehtiä varatoimien käyttöönottoa. Toimintasuunnitelma pitkän sähkökatkoksen varalle on olemassa.

Valoisa ja ilmava

Valot vilkahtavat ja isäntä kiirehtii tarkistamaan lämpötilaa. Seminologi hurauttaa pihaan ja siirrymme navettaan. Kaksikymmentä vuotta sitten valmistuneessa rakennuksessa on pitkillä seinillä ikkunarivit, joista valoa tulee talvihämärässäkin runsaasti. Kuivaa ja raikasta ilmaa kiitettäessä isäntä naurahtaa rakentaneensa aikanaan vaatimuksiin nähden parikymmentä senttiä korkeamman navetan ja toteaa, ettei ylimääräisestä ilmatilasta ole ollut haittaa, päinvastoin.

Koko navetta parsirakenteita myöten on kirvesmiehen ammatin omaavan isännän rakentama. ”Yhdessä Helin kanssa”, Arto täsmentää. ”Teemme kumpikin töitä pellolla, navetassa ja myös rakennustöissä.”

Huolenpitoa ja rapsutusta

Lypsäviä on tällä hetkellä 13. Kuudesta kohta poikivasta hiehosta on tulossa lisää.

Huolenpito välittyy eläimistä. Ne märehtivät kaikessa rauhassa, vaikka väkeä pyörii ympärillä. Yksi ja toinenkin yrittää työntää päätä emännän kainaloon.

Parret on varustettu parsimatoilla ja kuivitettu runsaalla olkisilpulla. Pisimmät korret eivät sovi ritilän läpi lantakouruun ja emäntä työntää olkitupon alas päätyluukusta.

Puhtaaksi kolatut, kuivat parret pitävät eläimet ja utareet puhtaina.

Karvat ajellaan 2–4 kertaa vuodessa ja eläimet harjataan aina aamuin illoin. Sorkat hoidetaan kahdesti vuodessa, tarvittaessa useammin.

Tilatiedot
	Tuottajat: Arto Hallikanen ja Heli Vilkko.
	Perheeseen kuuluu myös Helin velivainajan tytär Suvi, joka asuu ja opiskelee Imatralla.
	Navetta: 1989 valmistunut parsinavetta, laajennus 2000, Senior putkilypsykone, kuiva lanta, lantakone. Säilörehu jaetaan rehuhamsterilla. Väkirehu kärrystä. Kaikki parret ja karsinat varustettu parsimatoilla.
	Karja: 13–17 lypsävää, pääosin ay, yksi friisiläinen, lehmät kasvatetaan omasta karjasta. Sonnit välitykseen.
	Maito: E-luokassa yhtäjaksoisesti 20 vuotta.
	Viljely: 23 ha, josta 12 ha omaa peltoa. Säilörehua korjataan kaksi satoa 7,5 hehtaarilta omaa nurmea ja lisäksi naapurin luomupellolta. Kuivaheinää, ohraa ja kauraa. Viljaa myös ostetaan lähistön tiloilta. Karja laiduntaa lähes viisi kuukautta yötä päivää.

Vasikkakarsinat ovat navetan lämpimämmässä päässä. Rehuladon ovesta tuleva hönkäys ei sinne yllä. Vasikat juotetaan maidolla ja rapsutetaan päivittäin. Rapsutuksesta kuten lehmien harjauksesta on oikein ohje navetan seinällä. ”Hyvällä hoidolla vasikasta tulee hyvä lehmä”, Arto Hallikainen painottaa.

Selkeät ohjeet

Heli ja Arto ovat toimineet aikanaan lomittajina. Kokemuksesta he tietävät, että seikkaperäiset työohjeet ovat tarpeen siellä, missä työ tehdään.

Poikkeamat varmistetaan nelinkertaisesti AUTE-menetelmän mukaan. Lehmän puolelle maitohanaan kiinnitetään värinauha. Lisäksi eläin merkitään rasvaliidulla ja yläpuolella olevaan tauluun sekä lehmän taakse seinään merkitään poikkeama ja toimintaohjeet.

Navetan seiniltä löytyvät tärkeimmät käytännöt. Lisää ohjeita löytyy hyvässä järjestyksessä olevista mapeista. ”Ja meiltä saa ja pitää kysyä, jos jokin asia on epäselvä”, Heli tähdentää.

Vastaavasti he edellyttävät lomittajilta, että työ tehdään ohjeiden mukaisesti. ”Meillä lehmät hoidetaan ja lypsetään aina samalla tavalla”, he painottavat.

Lomittajia on jouduttu käyttämään paljon, koska isännällä on tapaturmien seurauksena ollut pitkiä sairauslomia. ”Todella hyviä lomittajia olemme saaneet”, Heli kiittelee pääasiassa virolaisia lomittajia.

Johtoajatuksena laatu

”Johtoajatuksena on tuotannon laatu, ei määrä”, isäntäväki vahvistaa. ”Tärkeintä on eläinten hyvinvointi ja maidon hyvä laatu.” Laatutyössä tarvitaan jatkuvaa valppautta ja nopeaa reagointia. ”Jos lehmä on apea tai ruokahaluton on ongelmaan tartuttava heti. Solutestiä meillä tehdään mittavat määrät ja näytteitä kiikutetaan laboratorioon”, Heli naurahtaa. Umpimähkään ei lehmiä lääkitä.

Toimintaohje pitkän sähkökatkon varalle
	Lypsy kannukoneella, jota käyttää Zetor
	Tankin jäähdytykseen virta aggregaatista
	Juomavesi polttomoottoripumpulla
	Pesuvesi kuumennetaan padassa ja kattiloissa
	Luonnollinen ilmanvaihto
	Lannanpoisto käsipelillä
	Valo otsalampuilla ja ladattavilla lampuilla

Eläinlääkäri käy kerran vuodessa terveydenhuoltokäynnillä. ”Terveydenhuollosta on ollut käytännössä apua etenkin utaretulehdusten syiden pohdinnassa”, Heli kiittelee.

Tuottajain Maidon tuotantoneuvoja Paula Pesari toteaa isäntäväen tekevän määrätietoisesti laatutyötä sekä kouluttautuvan ja omaksuvan uutta tietoa aktiivisesti. ”Vanhat tuotantorakennukset aiheuttivat työtä muutama vuosi sitten myönnetyn Valio Maitotila -kyltin ehtojen täyttymiseksi, mutta isäntäväki teki tarvittavat muutokset ja pitää hyvistä käytännöistä kiinni”, hän kiittelee.

Tavoitteet omista lähtökohdista

”Koulutuksista saa uusia ajatuksia ja tavoitteita, vaikka tavoitteet asetammekin omista lähtökohdistamme”, Heli ja Arto sanovat. ”Lehmistä ei pyritä ottamaan viimeistä irti, vaan tavoitteena on terveys ja pitkäikäisyys.”

Tuotostavoite on 9 000 kilon paremmalla puolella, johon omilla rehuilla on mahdollista kohtuudella yltää. Säilörehu tehdään AIV-kakkosella torniin, siiloon ja aumoihin. Säilörehusta otetaan näytteitä korjuuvaiheessa ja jokaisesta syöttöön otettavasta erästä lähetetään useita näytteitä. Säilörehua annetaan vapaasti ja kuivaheinää pari paalia päivässä. Kauraa ja ohraa viljellään itse ja lisäksi ostetaan lähiseudun tiloilta. Täydennyksenä annetaan Farmarin rypsiä ja Minera kivennäistä sekä Acetona Energy leikettä.

Eläimet ovat kesällä laitumella yötä päivää, vaikka susien vuoksi on oltava valppaana. Ne ovat joskus pelotelleet hiehoja pakoon laitumelta. Ketut repivät aumoja rikki. Ilveksiä sekä karhuja pentuineen pyörii pihapiirin tuntumassa.

Kiitos yhteistyökumppaneille

Tilakäyntiä seuraavana maanantaina, 16. marraskuuta Heli Vilkko ja Arto Hallikainen vastaanottivat Tuottajain Maidon järjestämässä tilaisuudessa meijerin latupalkinnon ja Walter Ehrströmin hopeisen mitalin parhaan laatuluokan maidon tuottamisesta 20 vuoden ajan.

Palkinto on tilakohtainen ja laatuvuodet usein siirtyvät sukupolvelta toiselle. Heli ja Arto ovat itse vastanneet laadukkaasta tuotannosta Helin valjentyttären, Suvi Vilkon ja lomittajien avulla kaikki vuodet. Heli ja Arto haluavat kiittää mitalista tärkeitä yhteistyökumppaneita kuten ammattitaitoisia, hyviä lomittajia, joiden apu on ollut korvaamaton ja jotka työssään ovat pitäneet laatua yllä sekä osuuskunnan neuvojia ja eläinlääkäreitä, jotka jaksavat kannustaa ja neuvoa.

Kirjoittaja on Maito ja Me -lehden päätoimittaja.