Rehut, tuotantoympäristö, kiimantarkkailuun käytetty aika ja karjanomistajan taidot vaikuttavat siihen, kuinka pian lehmä saadaan poikimisen jälkeen tiineeksi. Useiden eri tutkimusten perusteella pidentynyt tyhjäkausi aiheuttaa lisäkustannuksia uusintasiemennysten ja menetetyn maitotuotoksen vuoksi.

Ruokinta pitää olla eläimen ikään – jo pikkuvasikkavaiheesta alkaen – tuotantoon ja tuotantokauteen sopiva, jotta tiinehtyminen on mahdollista haluttuna ajankohtana. Mikäli ruokinta on kohdallaan, lehmät osoittavat kiimansa selvästi, elleivät eläimen oma terveys tai ulkoiset olosuhteet heikennä kiimojen esiintymistä ja kiimakäyttäytymistä.

Erittäin tärkeä vaihe lehmien ruokinnassa on ummessaoloaika. Jos kuntoluokka nousee ummessa ollessa ja sitten poikimisen jälkeen

herumisvaiheessa putoaa yli puolen luokan verran, seurauksena on kiimakierron käynnistymisen viivästyminen sekä uusimattomuusprosentin laskeminen.

Kuntoluokan heikkenemisen vaikutus hedelmällisyyden tunnuslukuihin, 5 vk poikimisesta (Butler&Smith)

Lypsylehmän päivittäinen maidontuotanto lisääntyy todella nopeasti poikimisen jälkeen. Syöntikyky ei välttämättä ehdi sopeutua riittävän nopeasti lisääntyvään energian tarpeeseen. Seurauksena on usein energiavajaus ja eläin käyttää varastorasvojaan laihtuen. Elimistö pyrkii kuitenkin suojelemaan jo olemassa olevaa elämää, niinpä sen kiimakierron käynnistyminen viivästyy. Kun energiavajaus aikanaan alkaa vähetä, alkaa uuden elämän tuottaminen ja kiimakierto käynnistyy.

Kiimantarkkailu

Tutkimuksissa on havaittu yhteys korkean maitotuotoksen ja lyhentyneen kiimakäyttäytymisen välillä. Ei ole mitenkään epätavallista, että jollakin eläimellä kiimakäyttäytyminen kestää vain jopa alle kuusi tuntia.

Kaiken lisäksi kiimakäyttäytyminen ajoittuu enimmäkseen ajankohtaan, jolloin navetassa ei juurikaan olla eläimiä seuraamassa. Kiimakäyttäytymisen on tutkimuksissa osoitettu olevan aktiivisinta ilta- ja aamuyön tunteina. Onneksi nykyisin käytössä olevat automaattisen kiimanseurannan apuvälineet toimivat ympäri vuorokauden.

Tällaiset apuvälineet ovat toimivia, kun niitä vain osataan käyttää oikein ja pidetään ne nimenomaan apuvälineinä. Kiimantarkkailijan on näiden apuvälineiden avustuksella osattava tehdä siemennyspäätös. Päätös tehdään eläimen kiimakäyttäytymisen ja ulkoisten kiiman oireiden perusteella. Jos siemennyspäätös perustuu pelkkiin limavalutuksiin, tapahtuu siemennyksen ajoituksessa paljon virheitä.

Kun yksikkökoko nousee, johtaa se karjajoukossa samanaikaisesti lähellä kiimaa olevien eläinten määrän lisääntymiseen. Nämä eläimet kokoontuvat yhteisiin kiimakäyttäytymistä harjoittaviin ryhmiin. Jos monta eläintä on samanaikaisesti lähellä kiimaa, ne tehostavat toistensa kiimakäyttäytymistä. Kolmen lehmän ollessa samanaikaisesti kiimassa, hyppyjen määrä lehmää kohti lisääntyy 5-kertaiseksi verrattuna tilanteeseen, että vain yksi eläin on kerrallaan kiimassa. Vaikeutena onkin erottaa tästä jengistä siemennettävä eläin niistä eläimistä, jotka ovat vasta tulossa kiimaan.

Isommat yksiköt ovat pääsääntöisesti pihattonavetoita. Voisi kuvitella, että pihatossa lehmien kiimakäyttäytyminen olisi aktiivisempaa kuin parsinavetoissa eläinten ollessa suuren osan ajastaan kytkettyinä paikalleen. Asia on näin, jos kyseessä on kaikin puolin terveet eläimet ja olosuhteet ovat hyvät.

Pihattonavetoiden yleisimpiä ongelmia ovat liukkaat jaloittelualueet sekä jalka- ja sorkkaongelmat. Mikäli eläimellä on jalkakipuja, tai jos sillä on huonoja kokemuksia liukkaista pinnoista, ei se voi olla vaikuttamatta kiimakäyttäytymiseen. Tärkein ja paras kiiman oire on seisova kiima, mutta hyvin usein jalkakipuisten eläinten kiimahavainnot perustuvat toissijaisiin kiimaoireisiin. Jos eläin kärsii jalkavaivoista, ei se halua hyppiä eikä se halua toisten eläinten hyppäävän selkäänsä ja siten aiheuttavan kiimaiselle vielä ylimääräisiä kipuja.

Kiimantarkkailijalla on usein kiire. Kiire kostautuu usein huomaamatta jääneinä kiimoina. Kiimantarkkailu onkin taitolaji, joka pitää opetella. Siihen pitää myös käyttää riittävästi aikaa.

Hollantilaisten tekemän tutkimuksen mukaan kiimantarkkailun tehokkuuteen vaikuttaa kiimantarkkailukertojen lisäksi myös tarkkailukertaan käytetty aika taulukon mukaan.

Jalkasairauksien merkitys
hedelmällisyyteen

Varmaan jokaisessa navetassa on joku lehmä, joka kärsii jonkinasteisista jalkasairauksista. Jalkasairauksia voidaan luokitella käyntiasteikolla 1–5 niin, että luokan 1 eläin on tervejalkainen, kun taas luokan 5 lehmä makailee enimmäkseen ja ylös noustessaan se ei varaa juuri lainkaan yhdelle jaloistaan. Luokiteltaessa eläimet käyntiluokkiin karjakohtaisesti tavoitteena voidaan pitää taulukon arvoja:

Käyntiluokituksen huonontuessa, lehmien syömä rehumäärä laskee ja sen myötä myös tuotos laskee. Samalla heikkenee myös hedelmällisyys. Seuraavassa taulukossa on tutkimustuloksia, kuinka paljon kuiva-aineen syöntimäärä laskee käyntiluokituksen huonontuessa ja kuinka paljon se vaikuttaa tuotokseen.

Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan tervejalkaiset (käyntiluokat 1–2) eläimet tiinehtyivät 39 päivää aikaisemmin kuin ne, jotka luokiteltiin käyntiasteikolla luokkiin 3–5. Sorkkavaivojen ilmetessä kuukauden sisällä poikimisesta vaikutus on hyvin dramaattinen hedelmällisyyteen. Niillä on 58,9 prosenttia heikompi uusimattomuusprosentti aloitussiemennykseen, 125 prosenttia enempi rakkuloita ja 30 prosenttia niistä teurastetaan.

Vaikutusmekanismi jalkavaivoissa on hyvin ymmärrettävä. Jaloistaan kipeän eläimen päivärytmi muuttuu. Terve eläin makaa ja märehtii 12–14 tuntia. Se ei kuitenkaan ole yhtenäistä makaamista, vaan eläin nousee ajoittain syömään ja juomaan ja paneutuu jälleen makaamaan. Jaloistaan kipeällä eläimellä makaamiseen käytetty yhtäjaksoinen aika on pidempi. Samoin kun se nousee ylös, sen yhtäjaksoinen seisaalla oloaika on pidempi. Nimenomaan makuulle laittautuminen kuin myös ylösnouseminen ovat niitä kivuliaimpia vaiheita eläimen liikkeissä.

Jos parsirakenteissa on vielä jotakin epäkohtia tai jos lattiat ovat liukkaita, eläimet ovat entistä haluttomampia nousemaan ylös ja laittautumaan makuulle. Seurauksen tästä päivärytmin muuttumisesta on syödyn rehumäärän väheneminen.

Silti lehmä pyrkii tuottamaan perimänsä määräämän maitomäärän, ja eläin laihtuu energian puutoksesta johtuen. Kiimakierron käynnistyminen viivästyy, lepokausi samoin kuin myös tyhjäkausi pitenee. Tällaisen eläimen kiimaoireet ovat usein erittäin heikot, eikä niitä päästä näkemään etenkään, jos tilalla on vielä kiimantarkkailuongelmia.

Ongelmat tiinehtymisessä

Epämääräisiin kiimoihin siemennettäessä siemennysajankohta voi olla virheellinen, joten tiinehtymisen todennäköisyys laskee. Todennäköisyys tiinehtymiselle heikkenee myös siemennettävän eläimen hyvinvoinnin laskiessa. Hedelmöittymisen jälkeen alkion varhaisvaiheen kehitys on hyvin herkkää vaihetta. Tiineyden ensiviikkoina tapahtuu paljon alkiokuolemia ja jos eläimen hyvinvoinnissa on puutteita, alkiokuolemien suhteellinen määrä lisääntyy.

Hedelmällisyysongelman selvittely

Selvitettäessä mahdollista hedelmällisyysongelmaa, ensimmäinen kysymys on, onko tilalla hedelmällisyysongelmaa. Tilanteen selvittelyvaihe saattaa ajoittua ajankohtaan, jolloin ongelma onkin jo ratkennut itsestään, kuten usein käy, jos on ollut vaikeuksia rehunkorjuun aikaan.

Asia selviää tulkitsemalla karjan hedelmällisyyden tunnuslukuja ja selailemalla siemennyskirjaa. Kaikki tunnusluvut ovat tärkeitä, mutta niitä pitää tulkita yhdessä. Poikimaväliä pidetään taloudellisuuden mittarina. Nykyään korkeatuottoisissa karjoissa on usein käytäntönä vapaaehtoisesti pidentää lepokautta, jonka seurauksena myös poikimaväli pitenee.

Siemennyskertojen määrä tiineyttä kohti selventää, onko ongelma karjakohtainen vai karjan sisällä joidenkin tiettyjen yksilöiden ongelma. Hyvin yleinen tilanne on, että eläimet tiinehtyvät pääsääntöisesti ensimmäisellä tai toisella siemennyskerralla, mutta sitten on yksi tai mahdollisesti muutama eläin, joita pitää siementää monesti.

Nämä muutamat eläimet jäävät sitten karjanomistajan mieleen ja hänestä saattaa tuntua, että seminologia pitää tilata jatkuvasti. Tilannetta selvitellessä paljastuukin ongelman koskevan ainoastaan muutamia eläimiä. Tällaisen ongelman ratkaisemisessa pitää keskittyä näiden muutamien yksilöiden hoitoon.

Tilanne on paljon vakavampi, jos paljastuu, että lähes kaikki eläimet vaativat tiinehtyäkseen useita siemennyksiä. Pohdittavaksi tulee, onko kysymyksessä kiimantarkkailuongelma, osaako karjanomistaja ajoittaa siemennykset oikein vai onko karjalla todella tiinehtymisvaikeuksia. Tarkastelemalla uusimisvälejä voi tilanteeseen saada selvityksiä. Hyvin usein taustalla on kiimantarkkailuongelma.

Karjan hedelmällisyysongelman ratkaisuun pitää kartoittaa eläinten ruokinnan oikeellisuus sekä navettaolosuhteiden arviointi. Olisiko näissä kohentamisen varaa? Kannattaa hakea eri asiantuntijoiden apua ongelman ratkaisemiseen. Ratkaisua ei useinkaan saada yhdestä ainoasta lähteestä, vaan samanaikaisesti joudutaan tekemään korjauksia muun muassa ruokinnassa, ilmastoinnissa, valaistuksessa ynnä muissa osa-alueissa. Tilanteen paranemiseen saattaa kulua pitkiäkin aikoja.

mahdollisimman pian eikä hukata aikaa odotteluun. Pahimmassa tapauksessa voidaan jopa tiineenä pidetty, todellisuudessa tyhjäksi jäänyt lehmä laittaa umpeen.

Kirjoittaja toimii eläinlääkärinä Faba Palvelussa.